Vuoden terveystarkastaja valitaan 19. kerran

Vuoden terveystarkastaja on valittu jo 18 kertaa, vuodesta 2002 alkaen. Nyt on 19. valinnan aika.  Kenen nimi tulee mukaan listaan?

2002: Kari Kekkonen, Hyvinkää
2003: Pirkko Hautalahti, Anjalankoski
2004: Sampo Kilpeläinen, Kuusamo
2005: Seppo Lappalainen, Viitasaari
2006: Jaana Seila, Hollola
2007: Leena Panula, Keuruu
2008: Heikki Keski-Orvola, Savonlinna
2009: Saana Laakkonen (Oksa), Jalasjärvi
2010: Teemu Holmén, Helsinki
2011: Pertti Nuutinen, Espoo
2012: Isto Mononen, Kuopio
2013: Tapio Ruokamo, Oulu
2014: Maritta Arokivi (Valtonen), Lappeenranta
2015: Jorma Korttinen, Imatra
2016: Tomi Jormanainen, Porvoo
2017: Seija Pulkkinen, Jyväskylä
2018: Vladimir Vanhanen, Espoo
2019: Janne Litmanen, Viitasaari
2020: ?

Kuka olisi ansainnut Vuoden terveystarkastaja 2020 -tittelin? Kuka on kehittänyt työtään, pärjännyt kriiseissä, toiminut esimerkkinä muille tai ollut yksinkertaisesti vain niin mahdottoman hyvä tyyppi? Kenen yhteistyötaidoilla unohtuvat erimielisyydetkin? Kuka saa kiitosta asiakaspalvelutaidoistaan? Vuoden terveystarkastaja on ympäristöterveyden osaaja ja tekee terveystarkastajan työtä jollakin ympäristöterveyden osa-alueella – virkanimike tosin voi olla jokin muukin kuin terveystarkastaja.

Voit vaikuttaa valintaan

Sosiaali- ja terveysministeriön Hyvinvoinnin ja terveydensuojelu -tulosryhmä, Ympäristöterveyden Asiantuntijat ry ja Ympäristö ja Terveys-lehti valitsevat vuosittain Vuoden terveystarkastajan lähetettyjen ehdotusten joukosta kuunnellen tarvittaessa myös Ruokaviraston, Valviran ja aluehallintovirastojen asiantuntijoita. Voit lähettää oman perustellun ehdotuksesi Kaarina Kärnälle osoitteeseen etunimi.sukunimi(at)ymparistojaterveys.fi 17.4.2020 mennessä ja vaikuttaa näin valintaan. Todettakoon, että perusteluilla on valinnassa olennainen merkitys.

Valinta julkistetaan Viking Line Mariellalla Ympäristöterveydenhuollon valtakunnallisilla opinto- ja neuvottelupäivillä 11.–13.5.2020.

Kaarina Kärnä

Otsikkokuva: Viking Line.


Kirjaesittely: Nälkä ja yltäkylläisyys

Kirjaesittely on julkaistu Elintarvike ja Terveys-lehdessä 6/2019.

Kaisa Karttunen, Laura Kihlström ja Sanna-Liisa Taivalmaa
Nälkä ja yltäkylläisyys
Gaudeamus 2014, 253 sivua
ISBN 978-952-495-324-5

Perusteos ruokaturvasta

Joskus on hyvä astua muutama askel taaksepäin nähdäkseen paremmin edessä olevan kokonaisuuden. MMT Kaisa Karttusen, MMM Laura Kihlströmin ja MMM Sanna-Liisa Taivalmaan ”Nälkä ja yltäkylläisyys” vuodelta 2014 on ensimmäinen suomenkielinen perusteos ruokaturvasta enkä näe kirjan merkityksen vähentyneen viime vuosien aikana. Kirja auttaa ymmärtämään nyt käytävää ruokakeskustelua antamalla taustatietoa ja muistuttamalla perusasioista, jotka välillä tuntuvat unohtuvan. Kirjassa esimerkiksi tuodaan naudanlihan tuotannon ilmastovaikutukset esille, mutta toisaalta myös se, että naudanlihan tuotantoakin on tarkasteltava osana kunkin alueen maatalouden kokonaisuutta, minkä jälkeen tilanne ei enää olekaan niin yksioikoinen.

Kirja käsittelee ruoan jakautumista, rakenteita ruokaturvattomuuden taustalla, köyhyyttä, ilmastonmuutosta, markkinoita, kansainvälisen yhteisön merkitystä ja ruokaturvatyöhön liittyviä sopimuksia sekä ruuantuotantoa. Vaikka kirjan näkökulma on suurimmaksi osaksi globaali, on Suomen ruokaturvan käsittelylle oma erittäin mielenkiintoinen lukunsa. Kirjan sisältö kiteytyy lopussa teeseihin, jotka kirjoittajien näkemyksen mukaan ovat keskeisimmät ruokaturvan kannalta: köyhyyden poistaminen, luonnonvarojen kestävä käyttö, maatalouden tuottavuuden kestävä lisääminen, ruokailutottumusten muuttaminen ja tuotteiden käyttö ruoaksi (eikä esimerkiksi polttoaineeksi), ruokahävikin vähentäminen, toimivat markkinat, naisten keskeisen aseman ymmärtäminen ruokaturvatyössä sekä rauha kaiken perustana.

Kaarina Kärnä


Kirjaesittely: Superhyvät proteiinit kasviksista

Kirjaesittely on julkaistu Elintarvike ja Terveys-lehdessä 5/2019.

Therese Elgquist
Superhyvät proteiinit kasviksista
Kustannus-Mäkelä 2019, 160 sivua
ISBN 978-952-341-295-8

Asiaa kasviproteiineista

Therese Elgquistin toisen kasvisruokakirjan ”Superhyvät proteiinit kasviksista” lähtökohtana on antaa vastaus varsin yleiseen kasvisruokavaliota koskevaan kysymykseen: kuinka on proteiinin laita? Kirjoittaja kertoo yleisesti ruoan ravintoaineista ja laajemmin proteiineista esittelemällä kaksikymmentä kasvipohjaista proteiinilähdettä, joita käytetään kirjan kuudessakymmenessä vegaanisessa kasvissruokaohjeessa. Myös kasvisten käsittelymenetelmiä ja -välineitä käydään läpi.

Ohjeissa on joidenkin ainesten kohdalla sana ”luomu”. Luomutuotteita kehotetaan käyttämään silloin, kun se katsotaan kasvinsuojeluainejäämien välttämisen takia erityisen perustelluksi. Reseptien suola on yleensä puhdistamatonta merisuolaa tai vuorisuolaa, öljy kylmäpuristettua oliiviöljyä tai kookosöljyä, joskus rapsiöljyä. Suomentaja on ollut huolellinen ja lisännyt punajuuri-lehtikaali-hampunsiemensmoothien ohjeen yhteyteen maininnan, että Ruokavirasto ei suosittele punajuuren syömistä raakana. Kirjaa olisi voinut ehkä laajemminkin muokata Suomen oloihin ja valikoimiin.

Kirjan kirjoittaja ruotsalainen Therese Elgquist on verkkosivujensa https://plantbasedbythess.com/ mukaan “freelance food creator, cookbook author, entrepreneur and food stylist”. Kirjasta välittyy kirjoittajan innostus aiheeseen ja sen tyyli vetoaa todennäköisesti parhaiten nuoriin kokeilunhaluisiin kasvisruokailijoihin.

Kaarina Kärnä


Kirjaesittely: Kasvisruokaa viisaasti

Kirjaesittely on julkaistu Elintarvike ja Terveys-lehdessä 5/2019.

Eeva Voutilainen, Soili Soisalo ja Anna-Liisa Elorinne
Kasvisruokaa viisaasti
Duodecim 2019, 167 sivua
ISBN 978-951-656-926-3

Viisas kasvisruokakirja

Ravitsemustieteen yliopisto-opettajan Eeva Voutilaisen, ruuan ja ravitsemuksen erikoistoimittaja Soili Soisalon ja kotitaloustieteen professorin Anna-Liisa Elorinteen tänä syksynä ilmestynyt kasvisruokakirja ”Kasvisruokaa viisaasti” on nimensä mukaisesti viisas kirja. Kirja kertoo kasvisruokavalion edut ja käy läpi myös mahdolliset sudenkuopat, sillä erityisesti täysipainoisen vegaanisen kasvisruokavalion koostaminen vaatii tietoa ja huolellisuutta. Tiedot tarjoaa tämä kirja, loppu on omissa käsissä.

Kirjan viisautta on sekin, että kasvisruoan ravitsemuksellisen käsittelyn ohessa tulevat esiin kasvisruokailua puoltavat ympäristöasiat. Mukana kulkee myös ruokahävikin torjuminen. Myös erilaisiin kasvisruokavalioihin liittyvä termistö ja niihin sopivat ruoka-aineet käydään läpi. Vaikka kirjan lähtökohta on kertoa, kuinka vegaaninen ruokavalio koostetaan oikein, tuodaan esille myös ne erityistilanteet, joissa eläinperäisen ruoka-aineen kuten maitotuotteiden, kananmunien tai kalan käyttämisellä voisi oikaista ja varmistaa helpommin tiettyjen ravintoaineiden riittävän saannin.

Kirja sisältää yli neljäkymmentä vegaanista ruokaohjetta. Reseptiosiosta todetaan, että jos oma ruokavalio sallii esimerkiksi maitotuotteiden tai hunajan käytön, niitä voi hyvin ohjeissa käyttää. Ohjeet ovat yleensä neljälle hengelle ja niissä kerrotaan aina yhden annoksen ravintosisältö. Ruuat houkuttavat myös sekasyöjää kokeilemaan, ja ne tarjoavat suomalaiselle ruokailijalle sekä tuttuutta että eksotiikkaa. Kotoisia ruokia ovat voimapuuro, makaronilaatikko ja ruisleipä, jonka valmistaminen neuvotaan juuren teosta alkaen. Eksoottisempia ovat esimerkiksi munakoisokääröt ja kasvis-nuudelivokki. Kirjassa on myös hauska salaatti"palapeli", jonka avulla voi koostaa jokaiseen vuoden aikaan maistuvan salaatin, joka sisältää salaattia ja versoja; yrttiä ja villiä; kirpeää ja happoista; makeaa ja raikasta; rapeaa ja rouskuvaa sekä ruokaisaa ja täyttävää. Kirjan viimeinen ohje on suklaajäädyke, jonka valmistusohjetta lukiessa voi jo kuvitella ihanan makean maun. Mutta hyvä maku tuli kyllä koko kirjasta – asiantuntijoiden erinomainen ja selkeä tietokirja selkeään tarpeeseen. Tämä ulkonäöltäänkin miellyttävä kirja vaikuttaa sisältävän kaiken oleellisen.

Kaarina Kärnä


Kirjaesittely: Perinteisiä eräruokia

Kirjaesittely on julkaistu Elintarvike ja Terveys-lehdessä 4/2019.

Turkka Aaltonen (reseptit), Martti Arkko (kuvitus) ja Joppe Ranta (toim.)
Perinteisiä eräruokia
Karttakeskus 2019, 144 s.
ISBN 978-952-266-578-2

Turkka Aaltosen perinteisiä eräruokia uudessa kirjassa

Luonto- ja eräopaskouluttaja ja ”eräruokaguru” Turkka Aaltonen ja erägraafikko Martti Arkko ovat yhdessä julkaisseet lukuisia eräruokakirjoja ja lehtiartikkeleita. Kirjoista on vain valitettavasti otettu niin pieniä painoksia, että niiden hankkiminen käytettyinä antikvariaattienkin kautta on melkoisen toivotonta. On siis kertakaikkisen hienoa, että retkeilytoimittaja Joppe Ranta ja Karttakeskus ottivat asian omakseen ja koostivat aiemmissa teoksissa julkaistuista Turkka Aaltosen eräruokaresepteistä ja Martti Arkon piirtämistä luontokuvista uuden kirjan: Perinteisiä eräruokia.

Uudessa kirjassa reseptit on jaoteltu kahdeksaan eri kokonaisuuteen pääosin käytettyjen raaka-aineiden perusteella kuten esimerkiksi ”Luontoäidin pienet herkut – yrttejä, sieniä ja jäkälää” ja ”Ahdin antamat ainekset – kalaruokia ja rapuja”. Lukujen sisällä on myös mielenkiintoisia tietolaatikoita esimerkiksi petunkäytöstä, rosvopaistin valmistamisesta ja mahlan juoksuttamisesta. Kirjan viimeisestä luvusta ”Eräklassikoita ja erikoisuuksia” löytyvät ohjeet niin kalakukon valmistamiseen nuotiolla, pökkelökalaan kuin kuivalihan tekoonkin. Onpa Aaltonen käsitellyt hyönteisten käyttöä ravintonakin jo vuosia ennen tätä nykyistä hyönteisbuumia ja kirjasta löytyy ohje esimerkiksi horsmakiitäjäntoukkien tiristämiseen rasvassa.

Kirjan parasta antia ovat Aaltosen reseptien ohessa välittämä luonto- ja historiatieto ja tietenkin Arkon kuvat. Kirjan ulkoasu miellyttää myös selkeydellään ja luonnonläheisillä väreillään. Se, mitä jäin kaipaamaan, olisi ollut lähdeluettelo alkuperäisistä teoksista ja lehtiartikkeleista. Mutta ehdottomasti tämän kirjan kokoaminen on Joppe Rannalta ja Karttakeskukselta hieno kulttuuriteko.

Kaarina Kärnä


Kirjaesittely: Metsäläiset

Kirjaesittely on julkaistu Ympäristö ja Terveys-lehdessä 8/2019

Tomi Rantala
Metsäläiset
Arktinen Banaani 2019, 64 s.
ISBN 978-952-270-431-3

Kuusi ja kivi keskustelevat

Tomi Rantalan sarjakuvakirja Metsäläiset sisältää 120 kolmesta kuvasta muodostuvaa sarjakuvastrippiä, jotka täyttyvät herra Kuusen, herra Kiven, neiti Lammen, herra Koivun, Puoli-Kuolleen (puun) ja Tynkä-herraksi nimetyn kannon sanailuista. Myös ihminen joogamiehen tai puunhalaajan hahmossa käy metsässä, mutta hänelle ei ole annettu lainkaan puheenvuoroa.

Kuten ehkä sarjakuvakirjalle sopii, kirjan pariin houkuttavat ensisijaisesti selkeät ja tyylikkäästi piirretyt kuvat. Mutta mielenkiintoinen on myös kirjan aikajänne. Kivi on ollut olemassa aikojen alusta saakka, ja hän on nähnyt kuusien tulevan ja menevän. Keskustelut ovat verkkaisia – vastaus toisen kysymykseen voi tulla vasta seuraavana päivänä.  Kiireisen lukijankin on hyvä pysähtyä ja miettiä hetki omaa merkitystään maapallon aikajanalla. Pysähtymään voi joutua siksikin, että kaikki stripit eivät välttämättä aukea heti ensi lukemalta. Ja vaikka asetelmasta ei sitä heti arvaisi, niin kaksimielisyyttäkin kirjaan mahtuu.

Luonnonsuojeluteemaisia sarjakuvat eivät varsinaisesti ole. Jossain vaiheessa Kuusen suunsoittoon kyllästynyt Kivi pohtii siirtymistä avohakkuiden kannattajaksi ja eläimet koetaan yleensä rauhanhäiritsijöiksi. Koen kuitenkin, että omalla laillaan myös Metsäläiset on kirja luonnon puolesta, mutta ei mitenkään alleviivaten.

Kaarina Kärnä


Kirjaesittely: Vanhoissa metsissä. Luontoa ja ihmisen jälkiä Jonkerinsalon Natura-alueella

Kirjaaesittely on julkaistu Ympäristö ja Terveys-lehdessä 8/2019

Timo Kovanen
Vanhoissa metsissä. Luontoa ja ihmisen jälkiä Jonkerinsalon Natura-alueella.
Omakustanne 2019. 159 s.
ISBN 978-952-940-940-2

 

Suomalaiset luontokirjat ovat kaikilla mittareilla mitattuna maailman huippuluokkaa. Itse kuvat, tiedollinen anti, kirjojen ulkoasu ja painotyön laatu – kyllä meidän kelpaa talvikauden pimeinä iltoina tehdä nojatuolissa mitä hienoimpia luontomatkoja. Timo Kovasen Jonkerinsaloa käsittelevä teos kuuluu tähän sarjaan. Ja jos olen oikein ymmärtänyt, kyseessä on Kovasen esikoisteos – ei lainkaan huono sellaiseksi.

Kirjasta välittyy tekijän rakkaus ja tuntemus kohteeseen. Vanhojen metsien vähentymistä ei ole vieläkään pidetty liikaa esillä.

Sivun kolme yleispiirteinen kartta kertoo, että olemme Nurmeksen ja Kuhmon rajoilla, mutta ehkä lukijaa olisi ilahduttanut tarkempikin kartta alueesta. Lähdeviitteiden sijoittaminen tekstiin on tällaisessa ei-tieteellisessä kirjassa turhaa. Hyvä lähdeluettelo kirjan lopussa riittää.

Tämän päivän kiireistä retkeilijää kiinnostavat kulkuyhteydet. Miten paikalle pääsee omalla autolla, entäpä julkisilla? Lisäksi retkeilijää kiinnostavat kohteen palvelut; tulentekopaikat, laavut, telttailumahdollisuudet jne. Näiden esittely olisi ehkä lisännyt kirjan kiinnostavuutta.

Kirjan ulkoasu ja taitto on perinteinen mutta toimiva. Tekstiä ja tietoja alueen luonnosta olisin suonut olevan enemmänkin. Kirjan luettuani heräsi kiinnostus retkeillä Jonkerinsalossa.

Joka tapauksessa tänä päivänä tällaisen luontokirjan julkaiseminen omakustanteena on hatunnoston arvoinen suoritus. Toivoa sopii, että kirja edistää alueen suojelua ja tunnettavuutta.

Pertti Forss


Kirjaesittely: Hyvä, paha muovi – vähennä viisaasti

Kirjaesittely on julkaistu Ympäristö ja Terveys-lehdessä 7/2019

Johanna Kohvakka ja Liisa Lehtinen
Hyvä, paha muovi – vähennä viisaasti
Minerva Kustannus Oy. 182 s.
ISBN 978-952-312-812-5

 

Plastiikkipussit ja muut muovit kiertoon

Muovit kuuluvat monella tapaa jokapäiväiseen elämäämme. Käytämme muovia pakkauksissa ja hyvin monissa tuotteissa kotitaloudessa, rakentamisessa, elektroniikassa jne. – jopa jotkut tekstiilit sisältävät muovikuituja. Kaikkia käyttökohteita ei tule edes ajatelleeksi. Muovi puoltaa paikkaansa kevyenä, kestävänä ja edullisena materiaalina monessa tilanteessa. Esimerkiksi elintarvikepakkauksissa sen merkitys elintarvikkeen säilyvyyden kannalta ja ruokahävikin ehkäisemiseksi on merkittävä. Ongelmaksi onkin muodostunut toimintamme sen jälkeen, kun muovi on tehtävänsä palvellut.

Johanna Kohvakka ja Liisa Lehtinen käsittelevät kirjassaan muoviongelmaa ja mahdollisuuksia ongelman selvittämiseksi. Kirjassa selvitetään toimitaanko ekologisesti, jos muovien käyttö kielletään kokonaan ja muovit korvataan muilla materiaaleilla.

”Muovien suurimmat ongelmat tällä hetkellä ovat niiden päätyminen luontoon ja heikko kierrätettävyys, ja nämä ovatkin seikkoja, joihin juuri nyt etsitään aktiivisesti ratkaisuja”, kirjoittajat toteavat.

Kirjassa käydään läpi muovin historiaa, selvitetään muovin määritelmää ja muovin keskeisiä käyttökohteita sekä kerrotaan mikromuoviongelmasta. Kirjoittajat avaavat myös biohajoavien muovien ja biomuovien käsitteitä sekä pohtivat niiden käyttöä ja ympäristöystävällisyyttä.  Kirjan lopussa tuodaan esiin muovin kiertotalouden haasteita ja kehitysmahdollisuuksia. Kirjoittajien mukaan tulevaisuudessa pitäisi jo pakkausten suunnittelussa ottaa huomioon kaikki sen kierrätettävyyteen vaikuttavat tekijät. Pakkaukset tulisi ensisijaisesti suunnitella uudelleenkäytettäviksi. Myös panttijärjestelmän laajentamisella ja uudelleenkäyttöön kannustamisella voitaisiin motivoida kuluttajia.

Kuten kirjassakin tuodaan esiin, ympäristön kannalta viisain ratkaisu on kulutuksen vähentäminen, ja meille kuluttajille helpoin keino toteuttaa sitä on muuttaa asennoitumistamme vallalla olevaan kertakäyttökulttuuriin.

Tanja Lohiranta


Kirjaesittely: Metsä meidän jälkeemme

Kirjaesittely on julkaistu Ympäristö ja Terveys-lehdessä 6/2019

Anssi Jokiranta, Pekka Juntti, Anna Ruohonen ja Jenni Räinä
Metsä meidän jälkeemme
Like Kustannus Oy 2019. 271 s.
ISBN 978-952-01-1908-9

Helmipöllön maisemissa

Teoksessa selvitetään suomalaisen metsän tilaa ja kuulumisia, miten luonnontilainen metsämme on ajan myötä muuttunut ja mitä on mahdollisesti tulossa. Kirjassa tarkastellaan metsää ja metsäluontoa ympäristönäkökulmasta, osana kaikille eliöille kuuluvaa elinympäristöä.

Usealla suomalaisella on jonkinlainen kokemus metsästä. Metsä on monelle tuttu retkeilyn, marjastuksen ja sienestyksen kautta, rentoutumispaikkana tai vaikkapa työpaikkana. Metsällä on monelle tärkeä, läheinenkin merkitys. Metsäkeskustelun luulisi koskettavan kaikkia.

”Tämä kirja on puheenvuoro metsäkeskusteluun aikana, jolloin Suomi jälleen kerran määrittelee perustavalla tavalla, millainen on tulevaisuuden suomalainen metsä ja millaisia toimenpiteitä metsässä tuetaan.”

Kirja koostuu neljästä luvusta, joissa selvitetään, millainen Suomen luonnontilainen metsä oli ennen, millaista metsä on tänään ja mitä se on kokenut tässä välissä. Myös metsän tulevaisuutta ja monikäyttöisyyttä tarkastellaan sekä käydään läpi kokemuksia tehometsätaloudesta, sen vaikutuksista ihmisiin ja luontoon – elinympäristöihin ja luonnon monimuotoisuuteen. Ihmiset kertovat omista kokemuksistaan ja näkemyksistään; miten mm. avohakkuut ja metsäojitukset ovat vaikuttaneet heidän elämäänsä.

Kirjassa selvitetään myös metsän tulevaisuuden mahdollisuuksia ja uhkia sekä käsitellään mm. metsäteollisuuden nykytilaa ja metsien roolia ilmastonmuutoksen torjunnassa. Lisäksi tuodaan esiin uudenlaisia tapoja ansaita metsällä ja pohditaan metsien käytön tulevaisuutta jatkuvan muutoksen keskellä. Kirja pysäyttää miettimään omaa suhtautumistaan vihreään kultaan; miten nyt ja tulevaisuudessa osaisimme toimia viisaasti, minkälaisen metsän jätämme jälkeemme – säilyykö helmipöllö ja sen koti.

”Vastuu lasten ja lastenlasten metsistä ja metsäluonnosta on tutkijoilla, politiikoilla, metsänomistajilla ja kansalaisilla”, toteavat kirjoittajat.

Tekijät ovat pohjoissuomalaisia nuorenpolven journalisteja. Kirjan kuvat on ottanut Anssi Jokiranta.

Tanja Lohiranta


Kirjaesittely: Suomalainen metsäkylpy

Kirjaesittely on julkaistu Ympäristö ja Terveys-lehdessä 6/2019

Marko Leppänen ja Adela Pajunen
Suomalainen metsäkylpy
Gummerus Kustannus Oy 2019. 246 s.
ISBN 978-951-20-9901-6

Luontoyhteys voi löytyä kirjan sivuilta

Kirjat ovat mitä parhaimpia tietolähteitä ja ne myös sanoittavat tunteita ja ihmisenä oloa. Kirjat voivat rauhoittaa ja elvyttää. Biologi, FT Adela Pajusen ja maantieteilijä, FM Marko Leppäsen uusi kirja ”Suomalainen metsäkylpy” on lääke luonnosta erkaantuneiden ihmisten tunnistamattomaan kaipuuseen, liialliseen kiireeseen ja lisääntyvään pahoinvointiin. Kirja herättää uteliaisuuden luontoelämyksiin – ehkä voisinkin löytää metsästä oman piilon, heittää puolukanlehden puroon kuin toivomuskaivoon tai kohottaa oksitosiinitasojani luonnon eläimiä ihailemalla?

Pajusen ja Leppäsen edellinen kirja Terveysmetsä esitteli 31-kohtaisen terveysmetsän tunnusmerkistön. Termiä ”terveysmetsä” käytetään, koska metsällä on ihmiseen tutkittuja terveysvaikutuksia ja luontoretkiä tehdään jo viralliseen terveydenhuoltoon kytkeytyen. Pajunen ja Leppänen opastavat terveysmetsäryhmiä Sipoonkorvessa, jonka kupeessa he myös asuvat.

Suomalainen metsäkylpy jatkaa edellisen kirjan teemaa, ja on kirjan muodossa oleva lempeä ja kannustava hyvinvointiohjaaja ja luonto-opas. Se johdattelee luontotiedon, tutkimusten, esimerkkien ja tarinoiden avulla huomaamaan, miten voi parantaa omaa oloaan ja terveyttään luonnossa kulkemalla. Tieto ja tunnelmointi kulkevat kirjassa käsi kädessä. Luonnon ei tarvitse olla erämaa, kansallispuisto tai aina edes metsä, sillä luonnon muutkin muodot toimivat:

”Kun tarkkaavaisuus hapertuu ja kierrokset kohoavat, kannattaa nopeasti hankkiutua puutarhaan, rannalle, puistoon, pellon laidalle tai metsään. Ensiavuksi käy pihapuu, viherkasvi, luontokuva tai ajatus luonnosta.” - Suomalainen metsäkylpy, s. 143

Ensiavuksi käy ehdottomasti myös tämä kirja. Se on kaunis sekä sisäisesti että ulkoisesti, se on se ”vilaus vihreästä”, jonka kautta voi ymmärtää sekä luonnon että luonnonsuojelun suuren merkityksen.  Se on lukunautinto myös niille, jotka jo elävät luonnon kanssa rinta rinnan. Hyvinvointikirjojen joukossa tämä kirja edustaa ehdottomasti jalat maassa -linjaa konkreettisella ja järkevällä tyylillään. Minä kiitän. Mutta toki olisin toivonut, että näin hieno suomalainen kirja olisi myös painettu Suomessa kuten kirjailijoiden edellinen kirjakin.

Kaarina Kärnä


Kirjaesittely: Suuren järven syvä hengitys – luontosuhde ja kokonainen mieli

Kirjaesittely on julkaisu Ympäristö ja Terveys-lehdessä 5/2019.

Pauliina Kainulainen
Suuren järven syvä hengitys – Luontosuhde ja kokonainen mieli
Kirjapaja 2019
ISBN 978-952-354-023-1

Luonto on pyhä

Suuren järven syvä hengitys -kirjan kirjoittaja Pauliina Kainulainen on teologian tohtori ja pappi. Itselle ei ole luontaisinta tarttua papin kirjoittamaan, kristillistä hengellisyyttä käsittelevään kirjaan, mutta toisaalta kirjan lupaama luontoyhteyden ja luontoa arvostavan ja varjelevan toiminnan käsittely kristinuskon näkökulmasta houkutti. Luterilaisuus on kulttuurissamme yhä edelleen merkittävä voima, ja jos se aidosti puhuisi ja toimisi luonnon puolesta ylikulutusta ja luonnon tuhoamista vastaan, olisi luonnolla ja ihmiskunnalla sen osana paremmat selviämisen mahdollisuudet myös tulevaisuutta ajatellen.

Uskonnon nimissä on tehty paljon pahaa (toki myös hyvää). Alkuperäiskansojen hengellisyyttä ja elinkeinoja on jyrätty tuomiten ja alistaen. Kristinusko ei ole useinkaan ollut puolustamassa luonnonmukaista elämäntapaa ja luonnon säilyttämistä vaan pikemminkin luonnon hyväksikäyttöä ja ihmisen herruutta. Kainulainen toteaa kaiken tämän ja näkee, että näin sen ei kuuluisi olla Raamatunkaan mukaan. Luonto on pyhä ja ihmisen tulisi nähdä luonnon arvo itsessään, ilman ihmisen näkökulmasta katsottua hyötyä. Kainulainen on laajasti oppinut ja lukenut, ja hän toteuttaa Raamatun syvähengellistä ja meditatiivista, viisautta korostavaa suuntausta, jossa on paljon sitä samaa, mitä ihmiset tänä päivänä hakevat itämaisista filosofioista, mindfullness-tekniikoista ja erilaisista retriiteistä. Kainulaisen kannanotto luonnon puolesta ei jää kirjaviisauden tasolle, vaan hän toimii itse aktiivisesti mm. Kohtuusliikkeessä ja oli mukana myös uraanikaivosta vastustavassa ryhmässä kotiseudullaan.

Luterilaisuus ja kirkko Kainulaisen ymmärtämällä tavalla suorastaan kiehtovat. Mutta kirkon valtavirrat – vievätkö ne vielä laajassa mittakaavassa luontoa säästävään suuntaan? Vaikka sitä uskoa ja luottamusta ei olisikaan riittävästi, saa tästä kirjasta silti paljon irti. Kirja on erinomainen henkinen matka ja se antaa jokaiselle eväitä irrottautumiseen ja hiljentymiseen oman luontomme ja kulttuurimme keinoin: marjastaen, uiden ja saunoen. Itselle ja muulle luomakunnalle hyvää tehden.

Kaarina Kärnä


SuomiAreena 2019

Vaikka silloin tällöin vuoden mittaan tuntuukin siltä, että kaikki tapahtuu aivan muualla kuin Porissa, SuomiAreena-viikon aikaan sitä onkin yhtäkkiä täysin keskiössä! Tarjontaa on paljon, ja valinnan vaikeus tulee kylkiäisenä. Tänä vuonna kävin kuuntelemassa seitsemän paneelikeskustelua.

Maanantaina kiiruhdin kauniin kaupungintalomme pihaan seuraamaan keskustelua Suomen maailmanperintökohteista, joita on Suomessa seitsemän: Sammallahdenmäki (uusin kohde), Struven astemittausketju, Suomenlinna, Vanha Rauma (Suomen ensimmäinen maailmanperintökohde), Petäjäveden vanha kirkko, Verlan puuhiomo ja pahvitehdas sekä Merenkurkun saaristo. Paneelin järjestivät Suomen maailmanperintökohteiden yhdistys ja Maanmittauslaitos. Keskustelijoina olivat Maanmittauslaitoksen paikkatietokeskuksen ylijohtaja Jarkko Koskinen, Museoviraston pääjohtaja Juhani Kostet, Suomen kulttuuriperintökasvatuksen seuran toiminnanjohtaja Hanna Lämsä, Rauman kaupungin museointendentti Hanna-Leena Salminen ja ICOMOSin kehittämispäällikkö Petteri Takkula. Maailmanperintökohteet ovat suosittuja matkailukohteita, joissa matkailu tapahtuu kestävän kehityksen ehdoilla. Vaikka ne ovat Suomelle "hyvä bisnes", ei niitä ole tarkoitus mitenkään tehtailla lisää. Kohteet ovat elävää kulttuuriperintöä, jota halutaan pitää yllä ja niiden perimmäinen arvo on ainutlaatuisuudessa, ei niinkään turistien houkuttelussa. Ounasteluja seuraavasta kulttuuriperintökohteesta on kuitenkin jo olemassa, ja se saattaa olla Alvar Aallon arkkitehtuuri...

Katso koko keskustelu täältä: https://www.mtv.fi/sarja/suomiareena-33001006007/lukutaito-ankallisaarteemme-1112885

Tiistain kohteeni oli myös hyvin monen muun valinta, nimittäin "Lukutaito - ankallisaarteemme" -paneelikeskustelu, jossa vetonaulana oli Turun Kirjamessujen ohjelmajohtaja Jenni Haukio. Muut keskustelijat olivat Aku Ankan päätoimittaja Aki Hyyppä, Etlan toimitusjohtaja Aki Kangasharju ja äidinkielenopettaja ja kirjailija Minna Rytisalo. Raahasin paneelikeskusteluun mukaan kesälomaa viettävät lapseni, jotta hekin ymmärtäisivät, kuinka tärkeä asia hyvä lukutaito on. En ole varma, menikö oppi näin paneelikeskustelun kautta perille...  Itse olin vallan ihastunut näiden lukijoiden ja kirjallisuuden puolestapuhujien ajatuksiin, ja onhan se nyt selvä, että hyvä lukutaito johdattaa helpommin myös ammattilehtien pariin. Ympäristö ja Terveys-lehti ja Elintarvike ja Terveys-lehti toivottavat kaikki lukijat tervetulleiksi!

Katso koko keskustelu täältä: https://www.mtv.fi/sarja/suomiareena-33001006007/lukutaito-ankallisaarteemme-1112885

Keskiviikkona valitsemani paneelikeskustelun aiheena oli tulevaisuuden ruoka otsikolla "Keinolihaa vai hiiliviljelyä - kuka luo ruuantuotannon innovaatiot?" kauppakeskus Puuvillassa. Keskustelun oli järjestänyt Pro Luomu ja sitä luotsasi ihan maisterismies, nimittäin Simo Frangén. Aiheesta keskustelivat professori Juha Helenius Helsingin yliopistosta, Silmusalaatin viljelijä Samuli Laurikainen, Ajatusharppaamon primus motor Janne Saarikko ja apulaisprofessori Hanna Tuomisto Helsingin yliopistosta. Väestönkasvu ja ilmastonmuutos ovat ne isot haasteet, joiden vuoksi ruuantuotanto kaipaa uusia innovaatiota. Keinoliha ei tule olemaan pitkään aikaan mikään ratkaisu (jos koskaan), mutta luomutuotannossa on etuja, joita myös tavanomaisen viljelyn kannattaisi omaksua. Hiiliviljelyllä tarkoitetaan erilaisia viljelystoimenpiteitä, jotka vähentävät maatalouden kasvihuonekaasupäästöjä ja/tai lisäävät hiilen varastoitumista maaperään. Luomun taholta on aiheeseen luontaista kiinnostusta.

Katso koko keskustelu täältä: https://www.mtv.fi/sarja/suomiareena-33001006007/keinolihaa-vai-hiiliviljelya-kuka-luo-ruuantuotannon-innovaatiot-1114341

Torstain aloitin Eetunaukion lavan luo asettuen, sillä siellä keskusteltiin planeetalle mahtuvasta taloudesta. Paneelin olivat järjestäneet Suomen luonnonsuojeluliitto, Suomen Lähetysseura ja New Global. Keskustelijoina olivat liiketoiminnan professori Minna Halme Aalto-yliopistosta, Itä-Suomen yliopiston tutkijatohtori ja Suomen Lähetysseuran kehitysasiantuntija Niko Humalisto, Etlan toimitusjohtaja Aki Kangasharju, kiertotalousliiketoiminnan kehittäjä Teija Paavola Atrialta , tuore ylioppilas Elma Nevala Porista sekä veteraanipoliitikko ja luonnonsuojelija Pertti Salolainen. Rahan ja onnellisuuden suhdetta pohdittiin paljon, ja keskimääräisten onnellisuuteen vaikuttavien tekijöiden kasvulla oli todistettavasti yhteys bruttokansantuotteen kasvuun. Onnellisuuden mittaaminen koettiin kuitenkin hankalaksi eikä bruttokansantuotekaan takaa sitä, että talouskasvu hyödyttää kaikkia kansalaisia vaan varallisuus voi olla harvojen käsissä. Pertti Salolainen koki, että nykyisenkaltaisessa kulutusyhteiskunnassa ympäristöahdistus syö rakentunutta onnellisuutta. Aki Kangasharju toi esille, että Suomessa on tapahtunut ns. irtikytkentä, eli talouskasvu ei enää korreloi hiilijalanjäljen kasvun kanssa. Minna Halme muistutti, että irtikytkentä koskee vain Suomessa tapahtuvaa tuotantoa: kun kulutamme muualla tuotettuja tavaroita, kuten suurelta osin teemme, ei irtikytkentää ole! Keskustelun perusteella yhdeksi tärkeäksi tavoitteeksi tuli globaali yritysvastuu.

Yksi kiinnostavimmista paneelikeskusteluista oli mielestäni torstaina Antinkadulla järjestetty "Laatua ja vastuullisuutta soteruokapalveluihin", jonka takana olivat Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ry ja Fazer Food Services. Keskustelijoina olivat Fazer Food Servicen asiakkuusjohtaja Tuomas Nurmela, karjapaimeneksi itseään tituleeraava lihantuottaja Juha Tenho Ulvilasta, MTK:n aluepäällikkö Terhi Löfstedt ja maatalousyrittäjä ja entinen kansanedustaja Pertti Hakanen Sastamalasta. Keskustelun teemoja olivat lähiruoka, lähiruokaan panostaminen julkisissa hankinnoissa ja hankintaosaaminen. Näitä samoja aiheita käsitellään myös uusimmassa Elintarvike ja Terveys-lehdessä 3/2019! Paneelikeskustelussa kerrottiin myös Fazerin ja Porin kaupungin Power Meals -yhteistyöhankkeesta, jolla pyrittiin parantamaan ikääntyneiden ruoan ravitsevuutta proteiinin lisäämisellä. Hankkeessa oli kehitetty kardemummakakku ja mustikkapiirakka, joissa molemmissa oli tavallista enemmän proteiinia mutta vähemmän sokeria, ja näitä herkkuja tarjottiin myös keskustelun kuulijoille. Hyvin maistui!  Power Meals - hanke on yhden luennon aiheena myös lokakuussa järjestettävässä koulutuspäivässämme Ikääntyneiden ruoka- ja ravitsemuspalvelut. Keskustelun perusteella voi todeta, että lähiruokaan ja yleensäkin ruoan laatuun panostaminen maksaa kyllä itsensä takaisin muina hyötyinä - ei pidä jäädä tuijottamaan pelkkiä euroja.

Katso koko keskustelu täältä: https://www.mtv.fi/sarja/suomiareena-33001006007/laatua-ja-vastuullisuutta-soteruokapalveluihin-1112897

Torstain päätti omalla osallani Suomen Akatemian ja Sitran järjestämä paneelikeskustelu "Pukeudu puuhun – kestävyyttä vaatebisnekseen".  Keskustelijoina olivat VTT:ta, Aalto-yliopistoa ja FinnCERES-hanketta edustava professori Ali Harlin, vaatesuunnittelija ja Aalto-yliopiston tohtorikoulutettava Essi Karell,  Aalto-yliopiston professori ja vararehtori Janne Laine sekä kiertotalousasiantuntija Leena-Kaisa Piekkari Sitrasta. Vaatebisneksen ympäristövaikutukset eivät olekaan mikään pikku juttu. Käytetyt raaka-aineet ovat pääosin neitseellisiä, päästöt ovat lentoliikenteen luokkaa ja 80 % käytöstä poistuvista vaatteista poltetaan. Vaatesuunnittelussa saatikka kuluttajilla ei ole tietoa vaatteiden kierrätysmahdollisuuksista. Toisaalta mekaaninen kierrätys (kuitu avataan ja käytetään uudelleen) on vasta alkamassa; Turkuun on perustettu tekstiilien kierrätyslaitos. Puhtaasti yhdestä materiaalista (100 % jotain) valmistettujen vaatteiden kierrätys on helpompaa kuin sekoitekankaiden. Esimerkiksi elastaanilisäys tekee vaatteesta käytännössä kierrätyskelvottoman. Mutta hyvääkin on tulossa, sillä uusia ympäristöystävällisiä vaatemateriaaleja saadaan kauppoihin jo muutaman vuoden sisällä. Kuluttajalle hyvä toimintatapa on ostaa harkiten ja laatua, jotta vaatetta tulee käytettyä pitkään. Pitkä elinkaari häivyttää ympäristöhaittoja.

Katso koko keskustelu täältä: https://www.mtv.fi/sarja/suomiareena-33001006007/pukeudu-puuhun-kestavyytta-vaatebisnekseen-1113888

SuomiAreenan viimeisenä päivänä kuuntelin paneelikeskustelun ilmastoviisaasta rakentamisesta eli puurakentamisesta. Keskustelijoina olivat ohjelmapäällikkö Petri Heino ympäristöministeriön puurakentamisen ohjelmasta, professori Seppo Junnila Aalto-yliopistosta, arkkitehti Emmi Keskisarja &':sta, toimitusjohtaja Aleksi Randell Rakennusteollisuus RT ry:stä ja ohjelmapäällikkö Pauli Välimäki Tampereen kaupungin Kestävä Tampere 2030 -ohjelmasta. Puurakentamisella on keskeinen rooli kaupunkien hiilineutraaliustavoitteissa, ja kaavoituksella voidaan osoittaa alueita puukerrostaloille kuten esimerkiksi Tampereella on tehty. Pelko puukerrostalojen heikosta paloturvallisuudesta on nykysäännösten valossa aiheeton, sillä kaikissa yli kaksikerroksisissa puurakennuksissa on oltava sprinklausjärjestelmä. Tässä keskustelussa yllättivät eniten Emmi Keskisarjan rohkeat tulevaisuudenkuvat – hän on todellinen visionääri!

Katso koko keskustelu täältä: https://www.mtv.fi/sarja/suomiareena-33001006007/ilmastoviisasta-rakentamista-miksi-kaupungit-pitaisi-rakentaa-puusta-1113358

Nyt on SuomiAreena vuodeksi ohi ja haikeutta ilmassa. Kyyneleitä tapahtuman päättymisen johdosta voi valuttaa vaikka ämpäriin. Nimittäin sielläkin sitä tuli oltua: ämpärijonossa.

Kaarina Kärnä


Kirjaesittely: Myrkkyjen maailma

Kirjaesittely on julkaistu Ympäristö ja Terveys-lehdessä 4/2019.

Matti Vuento
Myrkkyjen maailma – nuolimyrkystä sariiniin
Gaudeamus 2017, 400 s.
ISBN 978-952-495-449-5

Kiehtovat myrkyt

Ihmisen henkiinjäämisen kannalta on ollut olennaista tietää, mikä luonnossa on myrkyllistä ja mikä ei.  Biokemian emeritusprofessori Matti Vuento käsittelee kirjassaan asiapohjalta ja varsin perinpohjaisesti myrkkyjen moninaista maailmaa unohtamatta myrkkyjen karmaisevan kiehtovaa historiaa. Myrkkyjä ei ole pelkästään kartettu vaan niitä on opittu myös hyödyntämään. Myrkyistä on tehty esimerkiksi lääkkeitä, aseita ja kemikaaleja niin torjunta-aineiksi kuin kosmeettiseen käyttöön – ja moneen muuhun. Myrkkyjen kanssa puuhatessa on useampikin menettänyt henkensä joko tahallisesti tai tahattomasti, ja myrkyt olivat pitkään tunnistusmenetelmien kehittymättömyyden vuoksi se melkoisen varma tapa tehdä täydellinen murha. Tämä on kiehtonut niin kirjailijoita kuin elokuvien ja teatterin tekijöitä, ja tietenkin kyllästyneitä aviopuolisoita. Porin teatterikin nauratti tänä keväänä katsojiaan myrkyllisellä klassikolla ”Arsenikkia ja vanhaa pitsiä”.

Vuennon 400-sivuinen myrkkypaketti ei ole kuitenkaan mikään reseptikirja vaan perusteellinen ja ymmärrystä lisäävä teos myrkkyjen moninaisuudesta. Myös ympäristön kemikalisoitumista pohtiessa on myrkkyjen toiminnan ymmärtämisellä keskeinen rooli. Vuento suhtautuu varauksella kemikaalien laajamittaiseen käyttöön, mutta päätyy optimismiin: myrkkyjen käyttö sodissa loppuu ja kemikaalien kanssa opitaan tulemaan toimeen.

Kaarina Kärnä


Kirjaesittely: Revontulet

Kirjaesittely on julkaistu Ympäristö ja Terveys-lehdessä 3/2019.

Jorma Luhta ja Seija Paasonen
Revontulet
Maahenki Oy. 2018. 72 s.
ISBN 9789523011328

Revontulten syntysijat ovat Auringossa noin 150 miljoonan kilometrin päässä ihmiskunnasta. Ihailua ja kunnioitusta herättävät revontulien loimut syttyvät näkyville lähellä Maata.

Maan napojen läheisyydessä eläville ihmisille revontulet ovat tuttu ilmiö, mutta harvinaisempi näky taas niille, jotka elävät kauempana napa-alueista. Monet matkustavat hyvinkin kaukaa ihailemaan revontulia ja kokemaan niiden mystisiä elämyksiä.

Meteorologi Seija Paasonen kertoo kirjassa revontulien synnystä, kansanperinteestä, mystiikasta ja uskomuksista. Kirjassa tarkastellaan myös revontulien merkitystä taiteessa sekä revontulien tutkimusta ja olemusta.

Kerronta on tiivistetty pieniin lukuihin ja asiat käsitellään lyhyesti, joten kirja sopii myös lyhytjänteiselle lukijalle. Aiheesta olisi toki lukenut enemmänkin: mielenkiinto revontulien leiskuntaan ja loimujen tarkasteluun heräsi. Joka tapauksessa seuraavan kerran revontulia katsellessani voin kuvitella tuliketun kyljistä sinkoavat kipinät tai auringosta maata kohti kiitävät sähköisesti varautuneet hiukkaset – ja tiedän miten revontuliin syntyy purppuranpunainen väri.

Suurin osa kirjan sivuista koostuu kiehtovista valokuvista, joissa valokuvaaja Jorma Luhta on kuvannut revontulien erilaisia loimuja. Hän on kuvannut revontulia jo vuosia ja valinnut tähän kirjaan kuvistaan vaikuttavimmat.

Tanja Lohiranta


Kirjaesittely: Hyvä hiljaisuus

Kirjaesittely on julkaistu Ympäristö ja Terveys-lehdessä 2/2019.

Outi Ampuja
Hyvä hiljaisuus
Atena Kustannus Oy 2017, 176 s.
ISBN 978-952-300-292-0

Hiljaisuuden SWOT-analyysi

Hiljaisuus määritellään usein melun poissaolon kautta. Hiljaisuudessakin kuullaan ääniä, mutta niitä ei koeta häiritseviksi, ts. hiljaisuutta rikkoviksi. FT Outi Ampuja on tutkinut hiljaisuutta ja ääniympäristöä vuosia, ja Hyvä hiljaisuus -kirja perustuu 320 hiljaisuuskokemuksen perusteella tehtyyn tutkimukseen. Hiljaisuuskokemuksia kerättiin Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran ja Svenska litteratursällskapet i Finlandin yhdessä yhteistyötahojen kanssa järjestämässä Suomalainen hiljaisuus/Att Uppleva Tystnad -keruukilpailussa.

Hiljaisuus on hyvin subjektiivinen kokemus, mutta Ampuja lähti etsimään tutkimusaineistosta yleispäteviä hiljaisuutta määritteleviä asioita hiljaisuuden nelikentän kautta. Nelikenttä on SWOT-analyysi, jossa käsitellään vahvuudet, heikkoudet, mahdollisuudet ja uhat. Vahvuudet ja mahdollisuudet ovat hiljaisuuden positiivisia ulottuvuuksia, heikkoudet ja uhat negatiivisia. Lisäksi nelikentässä ovat ulottuvuuksina ulkoinen ja sisäinen ympäristö. Sisäiseen ympäristöön kuuluvat vahvuudet ja heikkoudet, ja ne tapahtuvat ikään kuin ihmisessä itsessään, kun taas mahdollisuudet ja uhat ovat ulkoista ympäristöä, joka tulee eri paikoissa ihmiselle annettuna. Esimerkki sisäisestä vahvuutena koetusta hiljaisuudesta on keskittynyt kirjan lukeminen, sisäisestä uhkaavasta hiljaisuudesta ahdistava mykkäkoulu, ulkoisesta mahdollisuuksien hiljaisuudesta luonnon rauha ja ulkoisesta hiljaisuuden uhasta vilkas rakennustyömaa.

Nelikenttä on erittäin kätevä työväline hiljaisuuden merkityksien avaamiseen. Sen avulla pääsee myös käsiksi siihen, miten hiljaisuutta pitäisi vaalia ja minkälaisia hiljaisia ympäristöjä esimerkiksi kaupungeissa tulisi järjestää. Kirjan lukeminen sijoittui itselläni ajankohtaan, jolloin tuli suru-uutinen muusikko Olli Lindholmin kuolemasta. Yle Pori uutisoi näin Porin torille kynttilämeren ääreen kokoontuneita ihmisiä: ” Olli Lindholmin kuolema on koskettanut porilaisia. Torilla oli hiljaista, vaikka paikalle oli kerääntynyt satoja ihmisiä.” Vaikka ns. ”kuoleman hiljaisuus” on hiljaisuuden nelikentässä sisäistä, negatiiviseksi koettua hiljaisuutta, oli muistopaikan järjestäminen torille Porin kaupungilta tärkeää surevien huomioimista, ja näin torista tuli ulkoinen, lohduttava hiljaisuuden paikka yhteisen surun jakaville kaupunkilaisille.

Kaarina Kärnä


Kirjaesittely: Kuoleman ja elämän kysymys

Kirjaesittely on julkaistu Ympäristö ja Terveys-lehdessä 1/2019.

Maria Katajavuori
Kuoleman ja elämän kysymys
Atena Kustannus Oy 2018, 468 s.
ISBN 978-952-300-455-9

Kun leivänpaahtimellakin on sanottavaa

Maria Katajavuori tarttuu kirjassaan suureen kysymykseen, joka mietityttää tässä ajassa monia: miksi ihmiskunta on tuhoamassa maapallolta oman elämänsä edellytykset? Lähtötilanne on väkisinkin pessimistinen, ja Katajavuori toteaakin odottelevansa maailmanloppua yhdessä hajoavan leivänpaahtimensa kanssa.

Vaikka kirja on ennen kaikkea luonnontieteellinen, kulkevat taloustiede ja kulttuuri rinnalla.  Miksi jatkuva tehokkuuden kasvu ei johda luvattuihin säästöihin? Mitä yhteistä on viherpesulla ja käärmeen raidoilla? Miten yhteismaiden tragedia liittyy ympäristötuhoihin? Miksi vapaus valita on välillä silkkaa harhaa? Miksi systeemissä rationaalisten osien summa voi olla irrationaalinen? Katajavuori havainnollistaa esittämänsä asiat mielenkiintoisin esimerkein ja ekologin ja luonnonsuojelubiologiaan erikoistuneen ympäristöaktiivin valtava tietomäärä tekee sekä vaikutuksen että saa asiaan vihkiytymättömänkin kiinnostumaan limasienistä, meduusoista ja korallikäärmeistä.

Kuoleman ja elämän kysymys on tietokirja, jossa on juoni ja selkeä jännite. Siinä käydään läpi yksilöiden, lajien ja yhteiskuntien itsetuhoisuus, ja myös itsetuhoisuuden itsetuhoisuus. Kerronta on hauskaa ja mukaansatempaavaa. Vastaus suureen kysymykseen ja ratkaisu aikamme ongelmiin rakennetaan pala palalta. Mutta olisi lukunautinnon pilaamista kertoa vastaus tässä. Katajavuoren kirja kannattaa jokaisen lukea itse, ja sen jälkeen on selvää, että leivänpaahtimellakin on sanottavaa.

Kaarina Kärnä


Kirjaesittely: Ruokaa! Kestävä maatalous ja ruoantuotanto

Kirjaesittely on julkaistu Elintarvike ja Terveys-lehdessä 3/2019.

Mervi Seppänen, Sirpa Kurppa, Marketta Rinne ja Laura Alakukku
Ruokaa! Kestävä maatalous ja ruoantuotanto
Maahenki Oy 2019, 224 s.
ISBN 978-952-301-150-2

Oppikirjan avulla kestävän ruoantuotannon ymmärtäjäksi

Maahenki on julkaissut oppikirjan kestävästä ruoantuotannosta. Moni maatalouteen ja maanviljelijöihin liittyvä vääristynyt mielikuva oikenee tämän kirjan tiedoin. Kirjaa lukemalla esimerkiksi selviää, millaista työtä maanviljely on; mitä riskejä maanviljelyyn elinkeinona liittyy; miksi on tärkeää, että tuottaja saa tekemästään työstään riittävän korvauksen; miksi omavaraisuus ruoantuotannossa on tavoiteltava asia; miten luomutuotanto eroaa tavanomaisesta; mitä ilmastonmuutos tarkoittaa suomalaiselle maanviljelykselle ja millä tavalla maanviljelyn ilmastovaikutuksia voi vähentää.

Kirja tutustuttaa alan termistöön, esittelee kotimaiset viljelykasvit ja viljelyn mittakaavan, käy läpi ruoan ympäristövaikutusten erilaisia laskentatapoja ja hahmottelee lopuksi tulevaisuuden maatilaa. Jokainen muualla kuin maatilalla kasvanut saa kirjasta varmasti uutta tietoa. Itse en esimerkiksi tiennyt, että kastroitua karjua kutsutaan leikoksi tai että vesijalanjälki voi olla vihreä, sininen tai harmaa.

Kirja on ekonominen, ekologinen ja eettinen tietopaketti tämän päivän ruoantuotannosta. Omille pohdinnoillekin kylvetään siementä. Myös kirjan piirrokset ja valokuvat ansaitsevat suuren kiitoksen, sillä ne tekevät oppikirjasta myös esteettisesti miellyttävän kokonaisuuden. Pari pientä kauneusvirhettä kuitenkin on: tänä vuonna ilmestyneessä kirjassa viittaus Eviraan olisi tullut korvata Ruokavirastolla, ja sivulla 131 kanan ruoansulatuksesta tuli ristiriitainen käsitys, kun piirroskuvassa lihasmahaa seuraa suolisto, kun taas alla olevassa tekstissä todetaan, että lihasmahasta ruoka siirtyy rauhasmahaan ja sitten vasta suolistoon. Yhteydenotto biologiin vahvisti kuitenkin kuvan olevan oikeassa.

Jos tämän kirjan tiedot tulisivat opetetuksi jo perusopetuksessa, olisi ymmärrys elintarviketuotannosta tulevaisuudessa huomattavasti parempi. Toivottavasti kirja pääsee ansaitsemaansa käyttöön oppikirjana.

Kaarina Kärnä

 


Kirjaesittely: Symbolien pitopöydässä

Kirjaesittely on julkaistu Elintarvike ja Terveys-lehdessä 2/2019.

Liisa Väisänen
Symbolien pitopöydässä
Ruokakulttuuria ja maistuvia merkityksiä
Kirjapaja 2018, 176 s.
ISBN 978-952-288-914-0

Ruoan merkilliset merkitykset

Ruoka on paljon enemmän kuin mitä lautasella näemme. Uskonnot, kulttuurit ja eri aikojen poliittiset pyrkimykset ovat antaneet ruoalle merkityksiä, joista tämä kirja kertoo. Koen kirjan kuitenkin enemmän ruokakulttuurin historiaksi kuin symboliikaksi, joskin symbolien käsittely antaa tälle historiateokselle oman pikantin mausteensa.

Kirjan kuvituksena on ruoka-aiheista taidetta, jossa symboleja on käytetty paljon. Ruoka-asetelma hedelmineen onkin symbolein avattuna aivan jotain muuta kuin päärynä, meloni ja sitruuna. Päärynä on muotonsa vuoksi yleensä raskaana olevan naisen symboli ja voi tarkoittaa Neitsyt Mariaa. Meloni liitetään suloisuuteen, maallisiin nautintoihin ja ystävyyteen. Sitruuna puolestaan on puhtauden ja neitsyyden symboli.

Väisänen sivuaa kirjassaan myös hygieniaa. Hygienialla on antiikin Kreikan mytologiassa oma jumalatar, terveyden jumalan Asklepioksen tytär Hygieia. Hygienian ja puhtauden symboleita ovat puolestaan olleet lautas- ja pöytäliinat, useimmiten valkoiset. Keskiajalla henkilökohtaisiin ja mukana kuljetettaviin ruokailuvälineisiin lautasliinan lisäksi kuuluivat veitsi, lusikka ja kaulalla nauhassa roikkuva hammastikku.

Kirja on kauniisti toteutettu, ja menneiden aikojen ruokakulttuuria avaavana teoksena sekä mielenkiintoinen että avartava.

Kaarina Kärnä


Kirjaesittely: Pötyä pöydässä

Kirjaesittely on julkaistu Elintarvike ja Terveys-lehdessä 1/2019.

Reijo Laatikainen
Pötyä pöydässä
Kirjapaja 2018, 176 s.
ISBN 978-952-288-926-3

PALJASTUS – moni lukemasi ravinto”fakta” onkin pötyä!

Päätin otsikoida kirjaesittelyn Pötyä pöytään -kirjasta sensaatiolehtityyliin. Kirjan kirjoittaja, laillistettu ravitsemusterapeutti ja viljojen ja toiminnallisten vatsavaivojen yhteydestä Helsingin yliopiston lääketieteellisestä tiedekunnasta väitellyt Reijo Laatikainen toteaa nimittäin, että tutkimustieto, joka tukee vallalla olevia virallisia ravitsemussuosituksia, ei juurikaan saa näkyvyyttä mediassa. Lehdistö ja etenkin blogi- ja somekansa tarttuvat mieluummin haastajien näkemyksiin, vaikka näillä ei olisi uskottavia tutkimustuloksia takanaan. Karismaattinen persoona, hyvä ulosanti ja lukijaa miellyttävä yhden asian ratkaisumalli takaavat usein menestyksen, ja ihmiset haluavat mieluummin uskoa pötypuhetta ja hylätä ravitsemussuositukset elintarviketeollisuuden ja viranomaisten hapatuksena.

Tilanne on oikeastaan aika uskomaton. Ravitsemustietoon on ihmisillä niin suuri kiinnostus, että ravitsemustiedon tarjoamisesta sekä erilaisten lisäravinteiden myymisestä on tullut iso bisnes. Laatikainen kertoo, että esimerkiksi yhdysvaltalaisen lääkärin kirjoittamaa kirjaa ”Wheat Belly” on myyty Pohjois-Amerikassa yli 2 miljoona kappaletta ja se on käännetty yli 20 kielelle, myös suomeksi (Eroon vehnästä). Kirjan väitteet ovat tutkimustiedon perusteella vahvasti yliampuvia ja osin suorastaan harhaanjohtavia. Päivän valon ei todeta tekevän kirjalle hyvää. Laatikainen tiivistää tilannearvion lauseeseen ”kohtuus, faktat ja järki eivät oikein myy”.

Koska pötypuhe puree niin hyvin, tarvitaan myös kirjoja, jotka kertovat siitä tylsemmästä vaihtoehdosta eli totuudenmukaisesta ravitsemustiedosta. Lehdessämme on ollut jo aiemmin esittelyt Leena Putkosen ja Mari Koistisen kirjasta ”Ruokamysteerit, viisaiden valintojen jäljillä” ja Timo Kettusen kirjasta ”Miksi syömisestä tuli niin hankalaa?”, jotka myös ohjaavat lukijoita olemaan kriittisiä ravitsemustiedon suhteen. Reijo Laatikaisen kirjasta voi todeta, että se on erittäin selkeä, helppolukuinen ja omalla tavallaan uskomatonta tietoa sisältävä: Laatikainen lyö koeteltuihin tutkimustietoihin perustuvat faktat pöytään ja moni lähes yleiseksi totuudeksi uskottu huuhaa on paljastettu. Ja näin joutuu pian tarkistamaan omia olettamuksiaankin.

Miten sitten pitäisi syödä? Laatikaisen mukaan suurin osa meistä voisi hyvin ravitsemussuosituksia seuraamalla. Valitettavasti vain liian harva toimii niin. Laatikaisen kirja kannattaa kyllä lukea.

Kaarina Kärnä

 


Ympäristö ja Terveys-lehti 50 vuotta: Kutsuvierastilaisuudessa katsottiin sekä eteen- että taaksepäin

Tänä vuonna juhlitaan Ympäristö ja Terveys-lehden 50. vuosikertaa. Kutsuvierastilaisuus järjestettiin 25.4. Tampereella Ahaa Teatterissa, jossa näimme Veden muisti -näytelmän. Näytelmää edelsivät toki puheet, jotka pidettiin lyhyinä. Yrityksemme hallituksen puheenjohtaja Pertti Forss ja pitkäaikainen päätoimittaja Tapio Välikylä kertoivat lehden perustamisesta ja historiasta, itse sanoin muutaman sanan nykypäivästä. Näytelmä veikin sitten meidät kaikki tulevaisuuteen. Hieno esitys perustui Emmi Itärannan palkittuun teokseen Teemestarin kirja, joka on dystopia maailmasta, jossa on pula vedestä ja niukasta luonnonvarasta on tullut armoton vallan väline. Näytelmän sanoma kolahti hyvin alallemme.

Pertti Forssin puhe. Taustalla Veden muisti -näytelmän lavasteet.

Olen ollut töissä lehdessä vajaat kolme vuotta, mutta ympäristöterveydenhuollon parissa huomattavasti kauemmin. Juhlissa lehden yhteistyökumppaneiden kanssa sain kuitenkin nähdä välähdyksen myös siitä historiasta, jossa en ole ollut mukana. Oli hienoa nähdä niin paljon alan vaikuttajia samassa paikassa yhdellä kertaa. Juhlavieraat otettiin lämpimästi vastaan, ja parhaimmat rutistukset antoi toimistonhoitajamme ja halausvastaavamme Eevastiina Veneranta.

Hannele Rämö Eevastiina Venerannan halauksessa.

Juhlissa oli paikalla myös yrityksemme markkinointihenkilöstöä yli kymmenen vuoden takaa:  Päivi Honkala ja Lissu Laattala. Juhlissa saimme otettua myös harvinaislaatuisen kuvan, jossa nykyinen markkinointivastaavamme Eija Lindroos on Päivin ja Lissun kanssa. Lehtemme markkinointi on aina selvästikin ollut iloisten ihmisten työpaikka! Aika erikoinen yhteensattuma on, että Lissun kanssa olimme tavanneet jo aikaisemminkin, tosin toistemme nimiä tietämättä. Lissu oli aikanaan muuttanut Porista Helsingin Tapanilaan, jossa minä asuin ennen muuttoa Poriin. Ja lapsemme olivat yhtä aikaa uimakoulussa, jonka aikana juttelimme toistemme kanssa aika paljonkin. Maailma on pieni.

Lehtemme markkinointihenkilöstöä nyt ja ennen: Päivi Honkala, Eija Lindroos ja Lissu Laattala.

Näytelmän jälkeisillä kakkukahveilla vaihdettiin paljon kuulumisia. Oli mukava nähdä vieraiden viihtyvän ja uskon, että näissä keskusteluissa maailmakin jo muuttui taas hivenen paremmaksi.

Pöydän ääressä Tarja Hartikainen, Jari Keinänen, Matti Karuvaara ja Isto Mononen.
Tarja Hartikainen ja Erja-Riitta Tarhanen. Itsekin olen reppuineni kuvan linssiluteena.
Riikka Åberg, Mia Degerlund ja Tapio Välikylä.
Somettajat Isto Mononen ja Jouni Lukkari.
Risto Aurola ja Paula Riepponen. Oikeassa reunassa Ympäristö ja Terveys-lehden tuottaja Tanja Lohiranta.

Lehdessä teemme omalta osaltamme töitä sen eteen, että Veden muistin maalailema dystopia ei toteudu. Kutsuvierastilaisuuden osanottajille jaettiinkin lehden numero 3/2019, jonka teemana olivat vesiensuojelu ja vesihuolto, johon tuottaja Tanja Lohiranta oli jälleen kerran koonnut ansiokkaan sisällön. Ympäristö ja Terveys-lehti haluaa omalta osaltaan olla parantamassa maailmaa myös jatkossa – tilaa sinäkin oma lehti.

Kaarina Kärnä

Kuvat: Noora Ojanperä.

PS. Kutsuvierastilaisuudesta on lisää kuvia Ympäristö ja Terveys-lehdessä 4/2019.

 


Opinto- ja neuvottelupäivillä Seinäjoella 9.–10.4.2019

Takatalvi iski juuri silloin, kun matkasimme Porista kohti Seinäjokea ympäristöterveydenhuollon valtakunnallisille opinto- ja neuvottelupäiville hotelli Sorsanpesään. Matkalla ihastelimme huhtikuun alun kauniita joulukorttimaisemia lumisine puineen, mutta kun saavuimme pyöreääkin pyöreämmän Sorsanpesän pihaan, ei lunta enää näkynyt. Lumisade alkoi kuitenkin heti seuraavana päivänä.

Päivät aloitettiin arvovaltaisesti Kurikan kaupunginjohtajan Anna-Kaisa Pusan puheenvuorolla, jota seurasi toisen järjestäjätahon eli Ympäristöterveyden Asiantuntijat ry:n puheenjohtajan Teemu Holménin tervehdys. Tämän jälkeen STM:n johtaja Jari Keinänen siirtyi ajankohtaisiin asioihin ja esimerkiksi siihen, mitä hallituksen kaatuminen tarkoitti ympäristöterveydenhuollolle ja suunnitelluille organisaatiomuutoksille. Ruokaviraston pääpaikassa saimme onnekkaasti kuulla myös tuoreen viraston pääjohtajan Antti-Jussi Oikarisen Ruokavirasto-kuulumiset.

Miten paljon mahtuukaan asiaa kahteen koulutuspäivään! Luentoja oli mm. talousveden laadun valvonnasta, epärehellisestä elintarviketoiminnasta, elintarvikevalvonnan vaikuttavuudesta, ympäristöyliherkkyydestä, tuulivoimasta ja paikallisen ravintoloitsijan Jani Unkerin Juurella Ravintolasta kertomana kokeilevasta keittiöstä.

Viihteellekin oli oma aikansa. Iltaohjelma alkoi Vuoden terveystarkastajan julkistamisella. Valituksi tuli vastaava ympäristötarkastaja Janne Litmanen Pohjoisen Keski-Suomen ympäristötoimesta. Valintaa perusteltiin vuoden terveystarkastajalle juhlatilaisuudessa myönnetyssä kunniakirjassa seuraavasti:

Janne Litmanen on esimerkillinen terveystarkastaja, jonka into kehittää työtään ulottuu myös oman työyhteisön ulkopuolelle. Janne on tullut tunnetuksi erittäin miellyttävänä ja sovittelevana persoonana, joka osaa käsitellä asioita asiapohjalta. Jannella on hyviä havaintoja, kyky tuoda asioita selkeästi esille sekä sitä kuuluisaa maalaisjärkeä eli ymmärrystä arkitodellisuuden tasosta ja nimenomaan maaseutumaisessa ympäristössä. Sen lisäksi, että Jannen kanssa on helppo tehdä yhteistyötä, hänen kanssaan myös halutaan tehdä yhteistyötä.

Jannen erityisosaamista ovat vesiasiat ja hän on valvontayksikkönsä ’vesiepidemiaekspertti’. Uraa uurtavaa vastuunkantoa ja huolenpitoa talousvesipuolen haasteista osoittaa se, että Janne teki WSP-työkalun [Water Safety Plan, turvallisen talousveden toimenpideohjelma] käyttämistä varten havainnolliset ohjevideot sekä kirjallisen käyttöohjeen, jotka on jaettu myös valtakunnallisesti.”

Lisäksi Ympäristöterveyden asiantuntijat ry antoi kukat ja kunniakirjan kahdelle uudelle kunniajäsenelle, jotka ovat Leena Haikarainen (vasemmalla) Mikkelistä ja Maritta Arokivi Lappeenrannasta.

Musiikista iltatilaisuudessa huolehti the Hillo, ja hyvin huolehtikin..! The Hillon taholta kommentoitiin,  että olipas yksi vauhdikkaimmista tiistai-illoista, mitä he ovat kokeneet. Terveystarkastajat voivat yllättää!

Tällaiset opintopäivät ovat erittäin merkittäviä työhyvinvoinnin ja työssä jaksamisen kannalta. Aiheesta kuulimme päivien lopuksi ihan konkreettisestikin, kun työterveyspsykologi Mari Kalliolahti-Oja luennoi työssä jaksamisesta muutosten keskellä ja haastavien asiakkaiden kohtaamisesta. Ja järjestämässämme koulutuspäivässä aihetta käsitellään vielä lisää!

Kiitos kaikille koulutuspäiviin osallistuneille, niitä järjestämässä olleilla ja siellä luennoineille ja vielä kerran paljon onnea Vuoden terveystarkastaja Janne Litmaselle!  Kaarina Kärnä

 


Arvojemme sinetti eli miksi päätimme hakea Yhteiskunnallinen yritys -merkkiä

Yhteiskunnallinen yritys -merkki on ollut olemassa jo vuodesta 2011 alkaen. En muista, milloin itse kuulin siitä ensimmäisen kerran, mutta tunnistin kyllä merkin jo silloin, kun samalla kentällä toimiva yhteistyöyrityksemme EnviroVet Oy sen sai syksyllä 2017. Julkaisimme tiedotteen EnviroVetin saamasta merkistä sekä Ympäristö ja Terveys- että Elintarvike ja Terveys-lehdessä. Tuolloin idea siitä, että myös me voisimme hakea merkkiä, alkoi itää ja puhkesi nopeasti suureen kukkaan. Helposti innostuvana en jäänyt jahkailemaan vaan vein idean hallituksemme kokoukseen.

Huonosti valmisteltu ehdotus on useimmiten sama asia kuin hylätty ehdotus. Yrityksemme hallitus ei lämmennyt merkille. Merkkiä on paljon hoiva-alan yrityksillä, ja koska me emme ole sitä missään määrin, koettiin yhteiskunnallisten yritysten toimintaympäristöt vieraiksi. EnviroVetin mukanaolo ei riittänyt pelastamaan tilannetta.

Asia siis jäi. Syksyllä 2018 Suomalaisen Työn Liitosta otettiin meihin suoraan yhteyttä, sillä eräs toinen yhteistyökumppanimme, joka on myös yhteiskunnallinen yritys, oli vinkannut Liittoon, että meissäkin olisi ainesta merkin saajiksi. KVVY Tutkimus Oy:n vinkin seurauksena asia otettiin meillä uudelleen käsittelyyn. Vein hallituksen kokoukseen huomattavasti paremmin valmistellun ehdotuksen ja merkkiä päätettiin hakea.

Liian nopeasti kirjoitettu hakemus on useimmiten sama asia kuin hylätty hakemus. Pikaisesti hallituksen kokouksen jälkeen tehty hakemus palasi bumerangina takaisin. Perusteluja yrityksen yhteiskunnallisesta merkityksestä ei ollut riittävästi.  Merkkihakemukset käsitellään Yhteiskunnallinen yritys -merkkitoimikunnassa, ja hylätyn hakemuksen jälkeen seuraavaan toimikunnan kokoukseen oli mukavasti aikaa. Kirjoitin hakemuksen huolella ja se tuotti tulosta.

Yrityksellemme myönnettiin helmikuussa 2019 Yhteiskunnallinen yritys -merkki. Se on arvojemme sinetti, ja kertoo kaikille, että taloudellisen edun tavoittelun sijasta olemme sitoutuneita edistämään arvojemme mukaisia asioita kuten ympäristöterveyttä, ympäristönsuojelua, elintarvikehygieniaa, ruokaturvallisuutta ja vastuullisuutta. Tämä ei tietenkään poissulje sitä tosiasiaa, että yrityksen on aina pyrittävä toimimaan kannattavasti.

Yhteiskunnallisia yrityksiä on Suomalaisen Työn Liiton jäsenlistauksessa tällä hetkellä yhteensä 206.  Vaikka olemme edelleen ainoa kustannustoimintaan keskittyvä yritys listalla, eivät muut yritykset tunnu enää lainkaan niin erilaisilta. Meillä kaikilla on arvot kohdallaan.

Kaarina Kärnä

 

 


Vuoden terveystarkastaja valitaan 18. kerran

Vuoden terveystarkastaja on valittu jo 17 kertaa, vuodesta 2002 alkaen. Nyt on 18. valinnan aika.  Kenen nimi tulee mukaan listaan?

2002: Kari Kekkonen, Hyvinkää
2003: Pirkko Hautalahti, Anjalankoski
2004: Sampo Kilpeläinen, Kuusamo
2005: Seppo Lappalainen, Viitasaari
2006: Jaana Seila, Hollola
2007: Leena Panula, Keuruu
2008: Heikki Keski-Orvola, Savonlinna
2009: Saana Laakkonen (Oksa), Jalasjärvi
2010: Teemu Holmén, Helsinki
2011: Pertti Nuutinen, Espoo
2012: Isto Mononen, Kuopio
2013: Tapio Ruokamo, Oulu
2014: Maritta Arokivi (Valtonen), Lappeenranta
2015: Jorma Korttinen, Imatra
2016: Tomi Jormanainen, Porvoo
2017: Seija Pulkkinen, Jyväskylä
2018: Vladimir Vanhanen, Espoo
2019: ?

Kuka olisi ansainnut Vuoden terveystarkastaja 2019 -tittelin? Kuka on kehittänyt työtään, pärjännyt kriiseissä, toiminut esimerkkinä muille tai ollut yksinkertaisesti vain niin mahdottoman hyvä tyyppi? Kenen yhteistyötaidoilla unohtuvat erimielisyydetkin? Kuka saa kiitosta asiakaspalvelutaidoistaan? Vuoden terveystarkastaja on ympäristöterveyden osaaja ja voi tehdä terveystarkastajan työtä millä tahansa ympäristöterveyden osa-alueella – virkanimike tosin voi olla jokin muukin kuin terveystarkastaja.

Voit vaikuttaa valintaan

Sosiaali- ja terveysministeriön Hyvinvoinnin ja terveydensuojelu -tulosryhmä, Ympäristöterveyden Asiantuntijat ry ja Ympäristö ja Terveys-lehti valitsevat vuosittain Vuoden terveystarkastajan lähetettyjen ehdotusten joukosta kuunnellen tarvittaessa myös Ruokaviraston, Valviran ja aluehallintovirastojen asiantuntijoita. Voit lähettää oman perustellun ehdotuksesi Kaarina Kärnälle osoitteeseen etunimi.sukunimi(at)ymparistojaterveys.fi 15.3.2019 mennessä ja vaikuttaa näin valintaan. Todettakoon, että perusteluilla on valinnassa olennainen merkitys.

Valinta julkistetaan Seinäjoella Ympäristöterveydenhuollon valtakunnallisilla opinto- ja neuvottelupäivillä  9.–10.4.2019 ensimmäisen päivän iltatilaisuudessa.

Kaarina Kärnä


Kirjaesittely: Tauteja luonnosta

Kirjaesittely on julkaistu Ympäristö ja Terveys-lehdessä 8/2018.

Heikki Henttonen
Tauteja luonnosta
Metsäkustannus Oy 2018. 128 s.
ISBN 978-952-338-037-0

Borrelioosi, puutiaisaivokuume, myyräkuume, jänisrutto ja pogostantauti ovat tutuimpia eläimistä ihmiseen tarttuvia tauteja Suomessa. Tässä kirjassa kerrotaan pääasiassa Suomen luonnosta tarttuvista, eläinten ihmisiin välittämistä taudeista ja niiden taustoista. Kirja havainnollistaa, miten eri taudinaiheuttajien isännät ja välittäjät elävät, ja miten niiden elintavat vaikuttavat tartuntojen määrään.

Metsäeläintieteen professori, FT Heikki Henttonen on kansainvälisesti tunnustettu tutkija. Kirjan asiantuntevaa tekstiä hän elävöittää ja konkretisoi omilla värikkäillä kokemuksillaan vuosikymmenien ajalta.

”Ihmisen aiheuttama ympäristömuutos kiihtyy, ja tämä ilmenee ihmisen ja ympäristöstä leviävien patogeenien, taudinaiheuttajien, suhteen muuttumisena”, toteaa Heikki Henttonen. ”Uudet taudit ovat maailmanlaajuinen ympäristöongelma.”

Kirja on kirjoitettu yleistajuisesti ja elävästi, ja tekstiä on havainnollistettu kaavioin ja värikuvin.

”Kirjani on suunnattu maallikoille, ei tutkijoille. Toiveeni on, että tavallinen suomalainen voi vaikkapa kesämökillään, perinteisiä punkkeja koskevia kohu-uutisia lukiessaan kaivaa tämän kirjan esiin ja perehtyä tosiasioihin. Toivon, että retkeilijät marjastajat, sienestäjät ja metsästäjät kokevat kirjan hyödylliseksi. Ja eipä ole haittaa siitäkään, että päättäjätkin ovat perillä asioista.”

Tauteja luonnosta -teos kertoo asiallista tietoa aiheesta ja soveltuu luettavaksi kaikille, joita luonnosta tarttuvat, eläinten ihmisiin välittämät taudit askarruttavat.

Tanja Lohiranta