Hyvää hävikkiviikkoa!

Hyvää hävikkiviikkoa!

Elintarvike ja Terveys-lehti haluaa aina tavalla tai toisella olla mukana Hävikkiviikossa, sillä ruokahävikin vähentäminen on ehdottomasti yksi lehden tavoitteita. Mm. ammattikeittiöille ja elintarviketeollisuudelle suunnatussa ammattilehdessä ruokahävikkiä käsitellään usein, ja vuoden 2017 ensimmäisessä numerossa se oli jopa koko lehden teemana. Uuttakin teemanumeroa aiheesta suunnitellaan jo ensi vuodelle.

Lehtenä välitämme tietoa ruokahävikin vähentämisestä ja sen merkityksestä, mutta lehden tekijöinä toimimme kuluttajina, joilla kullakin on se oma työsarka hävikin ehkäisemisessä. Itse pohdin hävikkiä useinkin. Nollahävikkiin meidän perheessä ei todellakaan päästä, mutta onneksi biojäteastiaa ruokitaan vanhentuneilla tai pilaantuneilla ruoilla verraten harvoin. Lautasjätettä ei juurikaan synny. Onneksi tässä asiassa ei enää ole niin suuri merkitys sillä, että vanhemmat syövät lasten lautasjätteen, sillä ylimääräisen ruoan tumppaaminen vyötärölle ei ole loppupeleissä se paras tapa. En kuitenkaan millään tahdo kestää sitä, että ruokaa menisi roskiin, joten hätätilanteessa venyn kyllä tähänkin.

Useimmiten meillä menee ruokaa roskin silloin, kun jääkaapin ja kuivaruokalaatikoiden tavarakierto on ikävästi epäonnistunut. Epämääräisiin purkkeihin ja pusseihin havahtuminen tarkoittaa useimmiten sitä, että myöskään parasta ennen -päiväyksiä ei löydy ihan lähiaikojen kalenterista. Tarkastan kyllä yleensä aistinvaraisen laadun ennen hävitystä, mutta keittiön muinaismuistojen kohdalla tämän vaiheen voi ohittaa: vanha mikä vanha. Parhaillaan juon tyhjäksi teepussivarastoani, joka on päässyt huomaamatta yllättävän laajoihin mittasuhteisiin. Päätös olla ostamatta uusia teepusseja ennen kuin entiset on juotu, on nyt tärkeä ja käytännönläheinen hävikinvähentämiskeino.

Kauppojen punalappuisten tuotteiden ostaminen sopii myös kaltaiselleni nuukailijalle, jota motivoi hävikin vähentämisessä hiilijalanjäljen pienenemisen ohella myös ruokalaskun pieneneminen. Ostan mielelläni lounaaksi punaisilla lapuilla koristeltuja eineksiä, ja vaikka hiilijalanjälki yleensä pienenee enemmän kasvis- kuin liharuokia kuluttamalla, tämän linjauksen voi punalappuisten kohdalla unohtaa, koska tässä nyt kuitenkin vähennetään ruokahävikkiä..!

Tänä vuonna olen ottanut ruokahävikin torjuntapatteristoon myös kaksi uutta asetta – ne ovat ResQ ja Fiksuruoka.fi. Puhelimeen ladattava ResQ-sovellus kertoo, mitä hävikkiaterioita lähialueen ravintoloissa olisi pelastettavissa, ja varsin usein olen syöksynyt matkaan hakemaan lounaaksi eineksen sijaan hävikkiateriaa. Tosin varsin tiuhaan olen myös pelastanut leipomomyymälän pullahävikkiä, jolloin pelastettu tuote ei ole tyydyttänyt olemassa olevaa tarvetta vaan luonut sellaisen… Fiksuruoka.fi-verkkokaupassa puolestaan myydään erilaisia elintarvikkeiden hävikkieriä, jotka toimitetaan tilaajalle postipakettina. Korona-aikana kauppa onkin saavuttanut suuren menestyksen, ja tämä verkkokaupan muoto on varmasti tullut jäädäkseen. Jos leipomokaupan pullat luovat uusia tarpeita, niin siten toimivat vielä enemmän Fiksuruoka.fi:n löydöt. Perunalastuja, keksejä, virvoitusjuomia, välipaloja.. tulisimmeko toimeen ilmankin? Mutta edullisemmin lasten karkkipäivän karkit ja omat makeat paheet toki ostaa Fiksuruoasta, ja kun on kotona varastoa, pystyy kauppareissulla paremmin ohittamaan näiden tuotteiden hyllyt. Ja onhan se nyt valtava ilo vastaanottaa herkkupaketteja aina silloin tällöin – ja vielä sädekehä pään päällä!

En ole ainoa, joka toimistollamme pelastaa ruokaa. ResQ-sovellus on myös kahdella muulla puhelimessaan, ja Fiksuruoka.fi:n pakettien sisältökeskusteluihin löytyy myös toinen kokemusasiantuntija. Ja miten mukavaa onkaan syödä yhdessä työkavereiden kanssa pelastettua pullaa!

Hävikin vähentämiselle ei enää edes oikea asenne ole välttämättömyys. Siitä on tullut niin hauskaa, että sitä haluavat tehdä kaikki!

Kaarina Kärnä


Kirjaesittely: Syötkö väärennettyä ruokaa?

Kirjaesittely on julkaistu Elintarvike ja Terveys-lehdessä 3/2020.

Mari Koistinen
Syötkö väärennettyä ruokaa?
Into Kustannus Oy 2020, 218 s.
ISBN 978-952-351-269-6

Uutuuskirja elintarvikepetoksista

Mari Koistisen tietokirja ”Syötkö väärennettyä ruokaa?” kertoo, miten ruoalla huijataan. Kirja käy läpi ruokaväärennösten historiaa ja esittelee runsaasti erilaisia ilmi tulleita ruokahuijauksia. Petoksia on usein vaikea saada selville, mutta onneksi myös valvontaviranomaisten analysointikeinot ovat kehittyneet ruokahuijareiden mielikuvituksen rinnalla. Petoksiin houkuttaa raha ja myös mafian sormet voivat jo ulottua pahaa aavistamattomien kuluttajien lautasille. Koistinen on tehnyt ison työn kerätessään laajan materiaalin ruokahuijauksista ja täytyy sanoa, että hienoa oli saada yhdestä kirjasta näin kattava kuvaus tästä rikollisuuden osa-alueesta. Kirja on myös erittäin sujuvasti kirjoitettu, mikä tekee lukemisesta ilon.

Joissain kohdissa liittyen elintarvikelainsäädäntöön jää lukijalle väärinymmärryksen mahdollisuuksia. Mutta tämän kirjan tavoitteena ei olekaan kaikkien lain koukeroiden tulkinta vaan avata kuluttajille ne lainsäädännön raamit, joita ruokahuijaukset enemmän tai vähemmän venyttävät. Ja hyvää taustatietoa kirja on elintarvikevalvontaankin!

Koistinen antaa kuluttajille vinkkejä ruokahuijausten välttämiseksi. Tiedämme, että Suomessa on alkukesästä huijareilla suuri houkutus myydä esimerkiksi virolaista mansikkaa suomalaisena sen korkeamman hinnan vuoksi, mutta Suomi on noin muutoin ruokahuijausten suhteen melkoisen turvallinen maa. Ulkomailla riski on suurempi. Ja kun jotain löytää uskomattoman halvalla, ei ehkä oikeastikaan kannata uskoa. Mitä vähemmän tuotteen tuotanto- ja myyntiketjussa on välikäsiä tai prosessointia, sitä vähemmän on mahdollisuuksia huijauksiin.

On tärkeää, että tämä kirja on tehty: valveutuneet kuluttajat ovat isossa osassa taistelussa ruokahuijauksia vastaan.

Kaarina Kärnä


Kirjaesittely: Kaura

Kirjaesittely on julkaistu Elintarvike ja Terveys-lehdessä 2/2020.

Arja Elina Laine
Anni-Sofia Savela
Kaura
Readme.fi 2020, 285 s.
ISBN 978-952-321-968-7

#Kaura on paras

Kotitalousopettaja-yrittäjä Arja Elina Laine ja hänen valokuvaajatyttärensä Anni-Sofia Savela ovat tehneet oivan Kaura-kirjan. Kirjaan on koottu keskeinen tieto kaurasta, sen ominaisuuksista, terveellisyydestä, soveltuvuudesta erityisruokavalioihin ja monista, monista käyttömahdollisuuksista. Mukavaa on, että kirjassa kerrotaan myös kauran viljelemisestä ja kauran käsittelystä, mikä tekee kauran pellolta pöytään -ketjun tutummaksi myös niille, joiden kauratietous tiivistyy hiutalepaketin tai leipäpussin teksteihin. Kirjassa kerrotaan myös se, mitkä ovat kauran kohdalla markkinoinnissa sallitut terveysväittämät. Kaurasta esimerkiksi saa sanoa, että se edistää veren kolestrolitasojen pysymistä normaalina, koska tämä on tutkittua tietoa. Kirjassa esitellään myös erilaisia kauravalmisteita. Suomen kaurabuumi on johtanut moniin eri tuoteinnovaatioihin, ja itselle ihan uusi juttu oli esimerkiksi ”kaurapala”.

Suurin osa kirjasta on ruokaohjeita. Ne ovat monipuolisia ja niissä on käytetty luovasti erilaisia kauravalmisteita. Ohjeet ovat kasvispainoitteisia, ja niissä on kerrottu myös ne tuotevaihtoehdot, joita käyttämällä lopputulos on vegaaninen. Sekä ohjeet että kuvat lupaavat herkullisia kauranautintoja.

Kaurakirjan kokoinen aukko ruokakirjojen valikoimassa on nyt täytetty. Aukko olikin aika iso, sillä tämä kaurakirja on melkoisen massiivinen. Se kannattaa kuitenkin kantaa kotiin.

Kaarina Kärnä

"Herkullisissa kauraruoissa on paljon onnellisuutta." - Arja Elina Laine


Kirjaesittely: Taltuva lievä tulehdus

Kirjaesittely on julkaistu Elintarvike ja Terveys-lehdessä 1/2020.

Reijo Laatikainen
Taltuta lievä tulehdus
Kirjapaja 2019, 160 sivua
ISBN 978-952-354-068-2

Ymmärrystä lievän tulehduksen merkityksestä

Laillistetun ravitsemusterapeutin Reijo Laatikaisen edellisessä kirjassa Pötyä pöydässä käsiteltiin erilaisia ruoan terveellisyyteen liittyviä väitteitä ja uskomuksia. Laatikainen löi tutkimustiedon pöytään ja kertoi, mikä pitää paikkaansa ja mikä ei. Tässä kirjassa samanlaisen käsittelyn saa lievään tulehdukseen liittyvä uutisointi. Lievä tulehdus on haluttu nähdä ratkaisevana tekijänä useiden vakavien sairauksien synnyssä, mutta Laatikainen palauttaa lievän tulehduksen merkityksen oikeisiin mittasuhteisiin.

Lievä tulehdus on kudos- ja solutulehdus, eräänlainen ärsytysprosessi, joka ei aiheudu kehon ulkopuolisista mikrobeista. Lievä tulehdus on oireeton, mutta pitkään jatkuvana haittaa kehon terveitä toimintoja. Se on riskitekijä sydänsairauksille, tyypin 2 diabetekselle ja syövälle. Lievä tulehdus on kuitenkin vain yksi riskitekijä muiden joukossa, eikä se yksin selitä sairauksien syntyä.

Ruoka-aineista on haluttu löytää sekä lievän tulehduksen selättäjät että sen aiheuttajat. Laatikainen ei lupaa näin helppoa ratkaisua. Eri ruoka-aineilla on toki vaikutusta lievään tulehdukseen, mutta vaikutus ei ole kumpaankaan suuntaan minkään yksittäisen ruoka-aineen harteilla. Kasvikunnan kuitupitoisiin tuotteisiin ja juokseviin kasviöljyihin perustuva ruokavalio on kuitenkin yleisesti terveellinen ja suojaa myös lievältä tulehdukselta.

Jos lievä tulehdus tai siihen liitetyt terveysväitteet mietityttävät, tämä kirja kannattaa lukea. Maallikko saa ehkä hieman enemmänkin tietoa kuin pystyy sulattamaan, mutta aivan varmasti ymmärrys lievästä tulehduksesta lisääntyy ja väärät uskomukset karisevat.

Kaarina Kärnä

 

 


Kirjaesittely: Erakot

Kirjaesittely on julkaistu Ympäristö ja Terveys-lehdessä 4/2020.

Milla Peltonen
Erakot
Into Kustannus Oy 2020, 244 s.
ISBN 978-952-351-272-6

Erakon eristäytyminen on valinta

Milla Peltonen ei varmastikaan Erakot-kirjaa kirjoittaessaan tiennyt, millaisessa tilanteessa kirja ilmestyy. Koronaepidemia kolkutteli jo varovaisesti kulmilla, kun kirja talvella julkaistiin, mutta uutuuskirjan kevät olikin sitten jo sosiaalisen eristäytymisen aikaa. Erakot on tähän maailman hetkeen mitä erinomaisin lukuvalinta! Koronaepidemia ei ole kuitenkaan tehnyt meistä erakoita, sillä erakko tekee valinnan olla yksin.  Näin epidemian aikaankin me enemmän tai vähemmän eristäytyneet olemme jakaneet arjen lähipiirimme kanssa, joten oikeaa erakon elämää me emme ole eläneet.

Erakot ei ole mikään skandaalikirja. Se kertoo kunnioittavasti ja arvostaen erilaisten erakkouden valinneiden ihmisten elämästä ja arvoista ottamatta kuitenkaan liikaa kantaa suuntaan tai toiseen. Ääneen pääsevät erakot itse. Ja koska läheskään kaikki eivät halua puhua siitä, miksi he ovat erakoita ja mitä kaikkea on tapahtunut, ei tämäkään kirja lähde tirkistelyn tielle. Hienotunteisesti, mutta äärimmäisen mielenkiintoisesti saamme kuitenkin tietää hyvin paljon erakkoelämästä ja yksinolon tärkeydestä.

Kirjassa mainitaan myös erakkona elävä Ambrosia Valoriihi, jonka erakkouteen on suuresti vaikuttanut tämän terveydentila. Valoriihi oli sairastunut mm. sisäilmaongelmien vuoksi. Moni on kokenut terveytensä metsässä eläessä paremmaksi. Muita erakkouteen johtaneita tekijöitä ovat ekologiset ja uskonnolliset syyt sekä loppuunpalaminen nyky-yhteiskunnan oravanpyörässä.

Peltonen on käynyt läpi kirjaansa varten runsaasti erakoista tehtyä materiaalia tv-dokumenteista, tietokirjoista ja kaunokirjallisuudesta lehtiartikkeleihin. Hän on myös päässyt haastattelemaan useita erakoita ja heidät tunteneita ihmisiä. Viitteet ovat kirjan lopussa, joten erakoista innostuneelle löytyy vielä runsaasti lisätietoa. Kirjassa on paljon viisaita ajatuksia, joihin kannattaa pysähtyä. Ja miettiä vaikka hetki ihan itsekseen.

 Kaarina Kärnä


Kirjaesittely: Päin helvettiä? ja Mieli maassa?

Kirjaesittely on julkaistu Ympäristö ja Terveys-lehdessä 4/2020.

Panu Pihkala
Päin helvettiä? Ympäristöahdistus ja toivo
Kirjapaja 2017, 301 s.
ISBN 978-952-288-638-5

Panu Pihkala
Mieli maassa? Ympäristötunteet
Kirjapaja 2019, 336 s.
ISBN 978-952-354-086-6

Sanat ympäristötunteille

Minua ei yllätä, että Helsingin yliopiston tutkijatohtori Panu Pihkalan puoleen käännytään nyt myös koronaepidemian aiheuttaman ahdistuksen vuoksi. Pihkala on monitieteelliseltä pohjalta toimiva aktiivinen yhteiskunnallinen keskustelija, ympäristökasvatuksen kehittäjä ja mm. kirjojen Päin helvettiä? ja Mieli maassa? kirjoittaja. Näihin kirjoihin tartuin nyt itsekin pandemian jyllätessä – miettien, että ympäristöahdistus on nyt tullut kaikkien elämään, mutta korona-ahdistuksen muodossa.

Päin helvettiä? -kirjaa voinee pitää Pihkalan pääteoksena. Se on myös ensimmäinen suomenkielinen kirja ympäristöahdistuksesta. Pihkala on taitava ja jopa hauska kirjoittaja aiheestaan huolimatta, ja kirjan lukeminen on lämmin kokemus. Hän peräänkuuluttaa yhteisön merkitystä ympäristökriisin ratkaisussa ja ottaa ympäristöasioista kiinnostuneen lukijankin mukaan ympäristötoimijoiden piiriin. Yhteisöllisyys lievittää ahdistusta ja antaa voimia toimintaan kestävän maailman vuoksi.

On tärkeää, että ympäristötunteet sanoitetaan ja huomataan niiden rooli ympäristöä koskevan laajan yhteiskunnallisen ongelman ratkaisussa – sekä esteinä että voimavarana. Pelkistä ”tosiasioista” puhuttaessa ei välttämättä nähdä niitä tunnepohjaisia rakenteita, joiden avulla pidetään yllä kestämättömiä toimintatapoja tai huomata sitä ristiriitaa, minkä talouskasvuun perustuvan hyvinvoinnin tavoittelu ihmisille tunnetasolla aiheuttaa. Pihkala puhuu myös äänioikeudettomasta surusta. Lähimetsän kaatamisesta tai tuotantoeläinten olosuhteista johtuvaa surua voidaan vähätellä, jolloin sitä ei tarvitse ottaa huomioon. Kun suru tunnustetaan ja nimetään, on se myös alku muutokselle.

Kirjan esimerkit ovat välillä melkoisen herkullisia. En voinut olla nauramatta, kun Pihkala totesi, että jos Timo Soini kokisi ympäristöheräämisen, olisi tällä tarinalla suurempi vaikutus kuin kymmenellä vihreän puheenjohtajan puheella. Pihkala hyödyntää esimerkeissään oivallisesti myös kirjallisuutta, laulujen sanoja, elokuvia ja tv-sarjoja. Huomasin myös kuuluvani harvinaiseen joukkoon. Pihkala pahoitteli spoilausta Tähtien sota -trilogian tapahtumista ”niille kolmelle ihmiselle, jotka eivät ole tietoisia juonenkulusta” – olen siis yksi kolmesta. Sama tilanne oli kohdallani viittauksissa Taru sormusten herrasta -kirjoihin. Mutta en ole pahoillani vaan kiitollinen, että valintani oli hobittien asemasta Päin helvettiä?.

Mieli maassa? kirjaa jatkaa ja kehittää edelleen edellisen kirjan teemoja ollen eräänlainen työkirja ympäristötunteiden omakohtaiselle käsittelylle. Se on myös ympäristötunteiden sanakirja, joka listaa ja esimerkein esittelee erilaisia ympäristöön liittyviä tunteita. Olin vallan ilahtunut, kun löysin kirjasta omakohtaisesti läheiset ympäristötunteet kuten jätehuoneraivo, pihvisyyllisyys (kohdallani parempi ilmaus on kuitenkin makkarasyyllisyys) ja väsymys ”vastarannan kiiskeihin”. Yritän myös kovasti olla ympäristöreipas.

Jos tuntuu, että kaikki menee päin helvettiä, törmäytä tunteesi Pihkalan kirjaan. Kirjassa on mukana myös toivo.

Kaarina Kärnä


Kirjaesittely: Ympäristöterveys

Kirjaesittely on julkaistu Ympäristö ja Terveys-lehdessä 3/2020.

Ympäristöterveys
Toim. Helena Mussalo-Rauhamaa, Juha Pekkanen, Jouko Tuomisto, Heikki S. Vuorinen
Kustannus Oy Duodecim 2020, 297 sivua, 2. painos
ISBN 978-951-656-729-0, 82 €

 

Ympäristöterveys-kirjan 1. painos ilmestyi jo 2007 ja nyt kyseessä on tuon kirjan laajasti uudistettu ja ajantasaistettu 2. painos. Moni asia on ehtinyt muuttua reilussa kymmenessä vuodessa ja näin kirjan uudistaminen tuli enemmän kuin tarpeeseen.

Kirjaa on ollut kirjoittamassa ympäristöterveyden asiantuntijoiden parhaat voimat. On poikkeuksellista, että kirjan kirjoittajakuntaan on saatu peräti 32 alan huippuosaajaa.

Kirjassa käsitellään mm. hengitysilmaa, melua, säteilyä, vettä sekä elintarvike- ja vesivälitteisiä epidemioita. Oman lukunsa saavat myös ravinnon kemialliset riskit, altistuminen ennen syntymää, terveysvaarojen arviointi sekä ympäristöonnettomuudet ja tapaturmat. Luku Suomen ympäristöterveyden historiaa antaa oivallisesti perspektiiviä alan kehitykseen ja lukija huomaa, ettei ympäristöterveys olekaan meidän sukupolven keksintöä. Kirjaan mukaan otettujen aiheiden käsittely on asiantuntevaa, monipuolista ja monin paikoin uusia näkökulmia avaavaa, joka saa lukijan pohtimaan lukemaansa. Kirjassa on myös varsin pitkälle osattu välttää vaikeita ammattitermejä, joka parantaa kirjan luettavuutta. Lisäksi termien ja lyhennysten selitysten luettelo on käyttökelpoinen.

Osa ympäristöterveyden teemoista on käsitelty hyvin lyhyesti. Tällaisia ovat esimerkiksi sisäilma ja sen terveysvaikutukset, tupakointi ja sen monimutkaiset säännökset, oleskelutilojen (mm. päivähoitotilat ja oppilaitokset) terveellisyys ja kuluttajaturvallisuus. Kirjan rajauksilla ja painotuksilla on varmaankin omat syynsä.

Varsinaisia virheitä kirjasta saa etsiä. Kuluttajaturvallisuusvalvonta (s. 198) on esitelty vanhojen säädösten mukaisesti. Kuluttajaturvallisuuslakia muutettiin 1.5.2016 siten, että valvonta kuuluu nykyään pelkästään Turvallisuus- ja kemikaalivirastolle (TUKES) eikä enää kunnalle tai aluehallintovirastolle.

Kirjassa pidetään ympäristöterveydenhuolto ja ympäristöterveys erillään – niin pitääkin. Ympäristöterveydenhuolto on vakiintunut tarkoittamaan valtion ja kuntien viranomaisten hoitamia heille lainsäädännössä annettuja ympäristöterveyden tehtäviä. Ympäristöterveyden käsite on puolestaan laajempi ja kirjan esipuhe alkaakin toteamalla, että ympäristöterveyteen sisältyvät ne ihmisen terveyden ja sairauden näkökulmat, joihin ympäristötekijät vaikuttavat.

Kirjan hinta on harmillisen korkea (kustantajan verkkokaupassa 82 €), kun ajatellaan sen käyttömahdollisuuksia oppimateriaalina ja toisaalta kirjan leviämistä ympäristöterveydestä kiinnostuneiden joukkoon. Kirjan ulkoasu on perinteinen, konstailematon, mutta hyvin toimiva. Tänä päivä runsas kuvitus tuntuu olevan tietokirjoissakin muotia, mutta tässä kirjassahan asia on tärkein – eivät kauniit kuvat. Kirjan soisi leviävän kaikkien niiden käsiin, jotka työskentelevät ympäristöterveyden parissa tai muutoin ovat aiheesta kiinnostuneita.

Pertti Forss


Kirjaesittely: Jää hyvin, saimaannorppa

Kirjaesittely on julkaistu Ympäristö ja Terveys-lehdessä 2/2020.

Juha Taskinen
Jää hyvin, saimaannorppa
Docendo 2019. 216 s.
ISBN 978-952-291-670-9

Norpan puolustajana Saimaalla

Juha Taskinen kertoo kirjassaan elämästään Saimaalla saimaannorppien rinnalla sekä pitkäjänteisestä työstään saimaannorppien hyväksi ja suojelemiseksi. Hän tutustuttaa lukijan monin eri tarinoin sympaattisiin saimaannorppiin ja niiden elämän eri vaiheisiin.

Taskinen kuvailee omakohtaisia kokemuksiaan pienten kuuttien elämän alkutaipaleista, norppalivelähetyksen rakentamisesta ja norppalivetähdestä, Pullervosta. Omat kiehtovat tarinansa löytyy myös Selänpesijästä, Laulavasta norpasta sekä ”laiturin kokoisesta” Sir Viljosta. Kirja sisältää useita mielenkiintoisia norppatarinoita – kaikki eivät valitettavasti pääty onnellisesti.

Taskinen kertoo kirjassa myös apukinosten kolaustyöstä norppien pesimisen auttamiseksi, norppien pesimisrauhaa ja -suojaa varten. Vuonna 2013 hän ui 250 km:n matkan järvilohien puolesta Saimaan yläjuoksulta alajuoksulle, ns. Lohiuinnin, jonka vaiheista hän on kirjoittanut kirjaan oman lukunsa.

Kirjassaan Taskinen jättää jäähyväiset Saimaan omalle hylkeelle. Hän on päättänyt ryhtyä päätoimiseksi kalastajaksi norpille turvallisilla pyydyksillä. Edelleen norppien ystävänä.

Juha Taskinen kuvailee värikkäästi havainnoistaan ja kohtaamisistaan norppien kanssa. Kirjan kuvitus ja tarinat vievät lukijan kohtaamisiin mukaan, ja mielikuvat kulkeutuvat tapahtumien sisälle – niin iloihin kuin suruihin. Mielessään voi kuulla norpan puhalluksen järvellä ja nähdä kuutin veikeän katseen.

Taskinen ja hänen omistautumisensa työlleen ansaitsee syvän kumarruksen ja hatun noston, ja erittäin uhanalainen norppaamme ansaitsee puolustajansa.

Tanja Lohiranta

Juha Taskinen (s. 1958) on Savonlinnan Haukiniemessä asuva elokuvaohjaaja, valokuvaaja ja tietokirjailija. Saimaa-trilogian ensimmäinen osa Unelma Saimaasta (1991) palkittiin Vuoden luontokirjana ja valtion tiedonjulkistamispalkinnolla. Paluu Saimaalle (2009) vakuutti siitä, että ”Taskisen elämäntyö luonnon puolestapuhujana on vertaansa vailla” (Savon Sanomat). Taskinen on huomioitu myös Tietokirjailijapalkinnolla (2011) ja WWF:n Pandapalkinnolla (2012). 


Kirjaesittely: Monimuotoisuus

Kirjaesittely on julkaistu Ympäristö ja Terveys-lehdessä 1/2020.

Juha Kauppinen
Monimuotoisuus
Siltala 2019, 350 sivua
ISBN 978-952-234-580-6

Kuukkeli ja muut uhanalaiset

Viime kesänä Vanhan kirjallisuuden päivillä Sastamalassa europarlamentaarikko Ville Niinistöä haastateltiin aiheesta ”Elämäni tietokirjat”. Niinistö oli valinnut etukäteen kymmenkunta hänelle tärkeää tietokirjaa keskusteluun, ja yksi näistä oli viime vuonna ilmestynyt ja paljon kehuttu Juha Kauppisen Monimuotoisuus. Kirja voitti myös vuoden 2019 Kanava-tietokirjapalkinnon.

Kauppinen on luontoharrastaja ja biologi, ja tutkivana toimittajana hän osaa avata ja perustella luonnonilmiöt siten, että tavallinenkin lukija ymmärtää. Monimuotoisuus on myös ilmiönä niin monimuotoinen, että asia vaatii hieman pureksimista. Kirjassa Kauppinen tutkii monimuotoisuuden katoamista kultasirkun, kuukkelin, ruusuruohomaamehiläisen, isonuijasammalen, taimenen, jääleinikin ja Aurinkovuoren sinisiipien näkökulmasta seuranaan lajeihin erikoistuneet suomalaiset erikoistutkijat. Kirjassa liikutaan luonnossa ja käydään lajien elinpiirissä, mikä tekee kirjasta aidon ja kiinnostavan.

Itse opin lukiessani paljon monimuotoisuudesta. Ymmärrän, että paikalliset populaatiot voivat olla niin eriytyneitä, että saman lajin yksilöt eivät välttämättä pärjäisi toisaalla, vaikka olosuhteet vaikuttaisivatkin olevan kutakuinkin samat. Toisaalta on tärkeää, että populaatioiden välillä olisi liikettä riittävän monipuolisen geeniperimän varmistamiseksi, ts. lajin populaatiot eivät saa sijaita liian kaukana tai liian hankalan matkan päässä toisistaan. Kompensaatio ei myöskään ole kestävä ratkaisu monimuotoisuudessa. Jos ollaan tuhoamassa luontoa, ei sitä voi korvata suojelemalla aluetta jostain muualta. Jokainen alue on oma ainutlaatuinen kokonaisuutensa.

Monimuotoisuus on monella tapaa elinehto myös ihmiselle. Yksi pelottavimmista uhkakuvista pölyttäjien häviämisen ohella on lappilaisen Viiankiaavan menettäminen kaivosteollisuudelle. Parikymmentä vuotta toimivan kaivoksen takia ei pidä menettää korvaamattomia luontoalueita ja ainutkertaista palaa luonnon monimuotoisuutta.

Tämä kirja kuuluisi kaikkien aluesuunnittelun ja kaavoituksen parissa työskentelevien työpöydälle. Näissä työtehtävissä on mahdollista tehdä paljon luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseksi. Ja kirja pitäisi lukea muidenkin poliitikkojen kuin Ville Niinistön. Luonnon monimuotoisuus on suojeltavissa, jos rohkeutta, tahtoa ja oikeaa ymmärrystä on riittävästi.

Kaarina Kärnä


Otsikkorunoutta ja kesävisa

Aikakauslehtiviikkoa vietettiin 20.–26.4.2020. Silloin monet lehdet avasivat digilehtensä ilmaiseksi luettaviksi. Myös Ympäristö ja Terveys-lehti ja Elintarvike ja Terveys-lehti olivat mukana kampanjassa. Viikon aikana laadittiin myös lehtien otsikoista sosiaalisen median kanaviin otsikkorunoutta. Tästä innostuneina päätimme runoilla myös Elintarvike ja Terveys-lehtien ja Ympäristö ja Terveys-lehtien otsikoista omat runot. Runoilussamme olivat myös väliotsikot sallittuja, ja kaksiosaisesta otsikosta sai halutessaan käyttää vain toisen osan. Elintarvike ja Terveys-lehtien runoihin hyödynnettiin lehtiä 1/2019–2/2020 ja Ympäristö ja Terveys-lehden runoon lehtiä 1/2019–3/2020.

Otsikkorunoutta:

Kuten seuraavasta runosta huomaat, on Elintarvike ja Terveys-lehti tukenasi myös parisuhdeongelmissa:

Erot huolestuttavat.  Tämä on vasta alkua!
Pantti kannustaa kierrättämään. Kaikki jäte hyödynnetään. Vaihtelua raaka-aineisiin.

Pohdintaa.

Mylläri on leipurin kaveri. Mitä välipalat ovat? Vahinko vai tahallinen rajan venyttäminen?
Usein syynä tietämättömyys tai väärinymmärrys.

Vuorovaikutus avainasemassa. Reaaliaikaisuus ei ole välttämättömyys.
Uusia reseptejä ei tarvita.

Valvontaan uusia työkaluja.  Tavoitteena yhtenäisyyden ja analysoinnin lisääminen.

Pisteytys yhdestä sataan. Palaute vie eteenpäin.
Viestintää puolin ja toisin.

Kukaan ei pärjää yksin.

Kaarina Kärnä

***

Arveluttavia juominkeja on puolestaan tässä Elintarvike ja Terveys-lehden runossa:

Ois sima, joisi. Visio ja missio.
Oluen panoa ja kalliita tuontiviinejä.
Veden käyttötarkoitukset vaihtelivat.

Kotitoimijat – kirjava valvontakenttä.
Kohtaamisten kautta toimintatavat tutuiksi.

Kuka tarvitsee hygieniapassin?
Pese käsiä ja yski hihaan.

Kaarina Kärnä

****

Korona-ajan haasteita pohtii tämä Ympäristö ja Terveys-lehden runo:

Hiljaisuuden SWOT-analyysi.  Huolenaiheet. Paine-erot.
Sori siitä. Töissä ja kotona. Mistä kaikki alkoi.
Alussa oli ongelma.
Muita nykytilanteen haasteita.
Kamppailua talouden kanssa.
Kun leivänpaahtimellakin on sanottavaa.
Mistä johtuu liiallinen herkkyys.
Mitä se on ja mitä sille voidaan tehdä?
Miten tästä eteenpäin. Mitä tulevaisuudessa?
Mitäs me keksittäisiin?

Kurkistus kristallipalloon. Onnellisuutta voi harjoitella.
Terve ihminen terveissä tiloissa.
Voit vaikuttaa valintaan.
Vuorovaikutus ja näkemysten yhteensovittaminen.
Avoimella yhteistyöllä paras lopputulos.
Onnistumisen varmistavat toimet. Huominen.
Voimaa luonnosta. Helmipöllön maisemissa.
Tähän mahtuu paljon hyvää, paljon kaunista.

Vaihe kerrallaan ja soveltuvin osin.
Sopeutumista monin tavoin. Jälkihoito tarpeellista.
Kukaan ei pärjää yksin.
Keinot muuttuvat tavoitteet pysyvät.
Menettelyjen sähköistäminen etenee.
Viestintä ja vuorovaikutus avainasemassa.
Henkilökohtaiset suhteet ratkaisevat kaupan.
Käytännössä todettua.  Kemiaa koko elämä.
Yhteistyötä ja uusia kumppanuuksia.
Liian hyvää ollakseen totta?
Kaveri-malli.
Nyt juhlitaan!

Tanja Lohiranta

***

OTSIKKORUNOUTTA-KESÄVISA!

Kesävisaan pääset verkkosivujemme etusivulta klikkaamalla kesävisa-banneria tai suoraan tämän linkin kautta. Visaan osallistutaan tunnistamalla, missä lehdessä jokin runossa käytetty otsikko on alun perin ollut  – yhden otsikon tunnistaminen riittää. Vaihtoehtoisesti voi laatia itse otsikkorunon lehtiemme otsikoista. Runoja mielellämme myös julkaisemme – jos sallitte!

Ajattelimme ensin arpoa osallistuneiden kesken pääsylipun tämän kesän festareille, mutta päädyimme sitten kuitenkin narureppuihin ja vapaavalintaiseen kirjaan Ympäristokustannus Oy:n valikoimasta. Arvomme yhteensä kaksi narureppua ja yhden kirjapalkinnon.

Arvonta tapahtuu elokuun alussa. Osallistumisaikaa on heinäkuun loppuun saakka.

Tule mukaan ja osallistu – tämä on hauskaa!

 

 


Vuoden terveystarkastaja valitaan 19. kerran

Vuoden terveystarkastaja on valittu jo 18 kertaa, vuodesta 2002 alkaen. Nyt on 19. valinnan aika.  Kenen nimi tulee mukaan listaan?

2002: Kari Kekkonen, Hyvinkää
2003: Pirkko Hautalahti, Anjalankoski
2004: Sampo Kilpeläinen, Kuusamo
2005: Seppo Lappalainen, Viitasaari
2006: Jaana Seila, Hollola
2007: Leena Panula, Keuruu
2008: Heikki Keski-Orvola, Savonlinna
2009: Saana Laakkonen (Oksa), Jalasjärvi
2010: Teemu Holmén, Helsinki
2011: Pertti Nuutinen, Espoo
2012: Isto Mononen, Kuopio
2013: Tapio Ruokamo, Oulu
2014: Maritta Arokivi (Valtonen), Lappeenranta
2015: Jorma Korttinen, Imatra
2016: Tomi Jormanainen, Porvoo
2017: Seija Pulkkinen, Jyväskylä
2018: Vladimir Vanhanen, Espoo
2019: Janne Litmanen, Viitasaari
2020: ?

Kuka olisi ansainnut Vuoden terveystarkastaja 2020 -tittelin? Kuka on kehittänyt työtään, pärjännyt kriiseissä, toiminut esimerkkinä muille tai ollut yksinkertaisesti vain niin mahdottoman hyvä tyyppi? Kenen yhteistyötaidoilla unohtuvat erimielisyydetkin? Kuka saa kiitosta asiakaspalvelutaidoistaan? Vuoden terveystarkastaja on ympäristöterveyden osaaja ja tekee terveystarkastajan työtä jollakin ympäristöterveyden osa-alueella – virkanimike tosin voi olla jokin muukin kuin terveystarkastaja.

Voit vaikuttaa valintaan

Sosiaali- ja terveysministeriön Hyvinvoinnin ja terveydensuojelu -tulosryhmä, Ympäristöterveyden Asiantuntijat ry ja Ympäristö ja Terveys-lehti valitsevat vuosittain Vuoden terveystarkastajan lähetettyjen ehdotusten joukosta kuunnellen tarvittaessa myös Ruokaviraston, Valviran ja aluehallintovirastojen asiantuntijoita. Voit lähettää oman perustellun ehdotuksesi Kaarina Kärnälle osoitteeseen etunimi.sukunimi(at)ymparistojaterveys.fi 17.4.2020 mennessä ja vaikuttaa näin valintaan. Todettakoon, että perusteluilla on valinnassa olennainen merkitys.

Valinta julkistetaan Viking Line Mariellalla Ympäristöterveydenhuollon valtakunnallisilla opinto- ja neuvottelupäivillä 11.–13.5.2020.

Kaarina Kärnä

Otsikkokuva: Viking Line.

Lisäys 23.4.2020. Koska koronavirusepidemian vuoksi Ympäristöterveydenhuollon valtakunnalliset opinto- ja neuvottelupäivät peruttiin, jää tänä vuonna myös Vuoden terveystarkastaja valitsematta. Valinta tehdään 19. kerran ensi vuonna, jolloin koulutuspäivät järjestetäään Joensuussa.


Kirjaesittely: Nälkä ja yltäkylläisyys

Kirjaesittely on julkaistu Elintarvike ja Terveys-lehdessä 6/2019.

Kaisa Karttunen, Laura Kihlström ja Sanna-Liisa Taivalmaa
Nälkä ja yltäkylläisyys
Gaudeamus 2014, 253 sivua
ISBN 978-952-495-324-5

Perusteos ruokaturvasta

Joskus on hyvä astua muutama askel taaksepäin nähdäkseen paremmin edessä olevan kokonaisuuden. MMT Kaisa Karttusen, MMM Laura Kihlströmin ja MMM Sanna-Liisa Taivalmaan ”Nälkä ja yltäkylläisyys” vuodelta 2014 on ensimmäinen suomenkielinen perusteos ruokaturvasta enkä näe kirjan merkityksen vähentyneen viime vuosien aikana. Kirja auttaa ymmärtämään nyt käytävää ruokakeskustelua antamalla taustatietoa ja muistuttamalla perusasioista, jotka välillä tuntuvat unohtuvan. Kirjassa esimerkiksi tuodaan naudanlihan tuotannon ilmastovaikutukset esille, mutta toisaalta myös se, että naudanlihan tuotantoakin on tarkasteltava osana kunkin alueen maatalouden kokonaisuutta, minkä jälkeen tilanne ei enää olekaan niin yksioikoinen.

Kirja käsittelee ruoan jakautumista, rakenteita ruokaturvattomuuden taustalla, köyhyyttä, ilmastonmuutosta, markkinoita, kansainvälisen yhteisön merkitystä ja ruokaturvatyöhön liittyviä sopimuksia sekä ruuantuotantoa. Vaikka kirjan näkökulma on suurimmaksi osaksi globaali, on Suomen ruokaturvan käsittelylle oma erittäin mielenkiintoinen lukunsa. Kirjan sisältö kiteytyy lopussa teeseihin, jotka kirjoittajien näkemyksen mukaan ovat keskeisimmät ruokaturvan kannalta: köyhyyden poistaminen, luonnonvarojen kestävä käyttö, maatalouden tuottavuuden kestävä lisääminen, ruokailutottumusten muuttaminen ja tuotteiden käyttö ruoaksi (eikä esimerkiksi polttoaineeksi), ruokahävikin vähentäminen, toimivat markkinat, naisten keskeisen aseman ymmärtäminen ruokaturvatyössä sekä rauha kaiken perustana.

Kaarina Kärnä


Kirjaesittely: Superhyvät proteiinit kasviksista

Kirjaesittely on julkaistu Elintarvike ja Terveys-lehdessä 5/2019.

Therese Elgquist
Superhyvät proteiinit kasviksista
Kustannus-Mäkelä 2019, 160 sivua
ISBN 978-952-341-295-8

Asiaa kasviproteiineista

Therese Elgquistin toisen kasvisruokakirjan ”Superhyvät proteiinit kasviksista” lähtökohtana on antaa vastaus varsin yleiseen kasvisruokavaliota koskevaan kysymykseen: kuinka on proteiinin laita? Kirjoittaja kertoo yleisesti ruoan ravintoaineista ja laajemmin proteiineista esittelemällä kaksikymmentä kasvipohjaista proteiinilähdettä, joita käytetään kirjan kuudessakymmenessä vegaanisessa kasvissruokaohjeessa. Myös kasvisten käsittelymenetelmiä ja -välineitä käydään läpi.

Ohjeissa on joidenkin ainesten kohdalla sana ”luomu”. Luomutuotteita kehotetaan käyttämään silloin, kun se katsotaan kasvinsuojeluainejäämien välttämisen takia erityisen perustelluksi. Reseptien suola on yleensä puhdistamatonta merisuolaa tai vuorisuolaa, öljy kylmäpuristettua oliiviöljyä tai kookosöljyä, joskus rapsiöljyä. Suomentaja on ollut huolellinen ja lisännyt punajuuri-lehtikaali-hampunsiemensmoothien ohjeen yhteyteen maininnan, että Ruokavirasto ei suosittele punajuuren syömistä raakana. Kirjaa olisi voinut ehkä laajemminkin muokata Suomen oloihin ja valikoimiin.

Kirjan kirjoittaja ruotsalainen Therese Elgquist on verkkosivujensa https://plantbasedbythess.com/ mukaan “freelance food creator, cookbook author, entrepreneur and food stylist”. Kirjasta välittyy kirjoittajan innostus aiheeseen ja sen tyyli vetoaa todennäköisesti parhaiten nuoriin kokeilunhaluisiin kasvisruokailijoihin.

Kaarina Kärnä


Kirjaesittely: Kasvisruokaa viisaasti

Kirjaesittely on julkaistu Elintarvike ja Terveys-lehdessä 5/2019.

Eeva Voutilainen, Soili Soisalo ja Anna-Liisa Elorinne
Kasvisruokaa viisaasti
Duodecim 2019, 167 sivua
ISBN 978-951-656-926-3

Viisas kasvisruokakirja

Ravitsemustieteen yliopisto-opettajan Eeva Voutilaisen, ruuan ja ravitsemuksen erikoistoimittaja Soili Soisalon ja kotitaloustieteen professorin Anna-Liisa Elorinteen tänä syksynä ilmestynyt kasvisruokakirja ”Kasvisruokaa viisaasti” on nimensä mukaisesti viisas kirja. Kirja kertoo kasvisruokavalion edut ja käy läpi myös mahdolliset sudenkuopat, sillä erityisesti täysipainoisen vegaanisen kasvisruokavalion koostaminen vaatii tietoa ja huolellisuutta. Tiedot tarjoaa tämä kirja, loppu on omissa käsissä.

Kirjan viisautta on sekin, että kasvisruoan ravitsemuksellisen käsittelyn ohessa tulevat esiin kasvisruokailua puoltavat ympäristöasiat. Mukana kulkee myös ruokahävikin torjuminen. Myös erilaisiin kasvisruokavalioihin liittyvä termistö ja niihin sopivat ruoka-aineet käydään läpi. Vaikka kirjan lähtökohta on kertoa, kuinka vegaaninen ruokavalio koostetaan oikein, tuodaan esille myös ne erityistilanteet, joissa eläinperäisen ruoka-aineen kuten maitotuotteiden, kananmunien tai kalan käyttämisellä voisi oikaista ja varmistaa helpommin tiettyjen ravintoaineiden riittävän saannin.

Kirja sisältää yli neljäkymmentä vegaanista ruokaohjetta. Reseptiosiosta todetaan, että jos oma ruokavalio sallii esimerkiksi maitotuotteiden tai hunajan käytön, niitä voi hyvin ohjeissa käyttää. Ohjeet ovat yleensä neljälle hengelle ja niissä kerrotaan aina yhden annoksen ravintosisältö. Ruuat houkuttavat myös sekasyöjää kokeilemaan, ja ne tarjoavat suomalaiselle ruokailijalle sekä tuttuutta että eksotiikkaa. Kotoisia ruokia ovat voimapuuro, makaronilaatikko ja ruisleipä, jonka valmistaminen neuvotaan juuren teosta alkaen. Eksoottisempia ovat esimerkiksi munakoisokääröt ja kasvis-nuudelivokki. Kirjassa on myös hauska salaatti"palapeli", jonka avulla voi koostaa jokaiseen vuoden aikaan maistuvan salaatin, joka sisältää salaattia ja versoja; yrttiä ja villiä; kirpeää ja happoista; makeaa ja raikasta; rapeaa ja rouskuvaa sekä ruokaisaa ja täyttävää. Kirjan viimeinen ohje on suklaajäädyke, jonka valmistusohjetta lukiessa voi jo kuvitella ihanan makean maun. Mutta hyvä maku tuli kyllä koko kirjasta – asiantuntijoiden erinomainen ja selkeä tietokirja selkeään tarpeeseen. Tämä ulkonäöltäänkin miellyttävä kirja vaikuttaa sisältävän kaiken oleellisen.

Kaarina Kärnä


Kirjaesittely: Perinteisiä eräruokia

Kirjaesittely on julkaistu Elintarvike ja Terveys-lehdessä 4/2019.

Turkka Aaltonen (reseptit), Martti Arkko (kuvitus) ja Joppe Ranta (toim.)
Perinteisiä eräruokia
Karttakeskus 2019, 144 s.
ISBN 978-952-266-578-2

Turkka Aaltosen perinteisiä eräruokia uudessa kirjassa

Luonto- ja eräopaskouluttaja ja ”eräruokaguru” Turkka Aaltonen ja erägraafikko Martti Arkko ovat yhdessä julkaisseet lukuisia eräruokakirjoja ja lehtiartikkeleita. Kirjoista on vain valitettavasti otettu niin pieniä painoksia, että niiden hankkiminen käytettyinä antikvariaattienkin kautta on melkoisen toivotonta. On siis kertakaikkisen hienoa, että retkeilytoimittaja Joppe Ranta ja Karttakeskus ottivat asian omakseen ja koostivat aiemmissa teoksissa julkaistuista Turkka Aaltosen eräruokaresepteistä ja Martti Arkon piirtämistä luontokuvista uuden kirjan: Perinteisiä eräruokia.

Uudessa kirjassa reseptit on jaoteltu kahdeksaan eri kokonaisuuteen pääosin käytettyjen raaka-aineiden perusteella kuten esimerkiksi ”Luontoäidin pienet herkut – yrttejä, sieniä ja jäkälää” ja ”Ahdin antamat ainekset – kalaruokia ja rapuja”. Lukujen sisällä on myös mielenkiintoisia tietolaatikoita esimerkiksi petunkäytöstä, rosvopaistin valmistamisesta ja mahlan juoksuttamisesta. Kirjan viimeisestä luvusta ”Eräklassikoita ja erikoisuuksia” löytyvät ohjeet niin kalakukon valmistamiseen nuotiolla, pökkelökalaan kuin kuivalihan tekoonkin. Onpa Aaltonen käsitellyt hyönteisten käyttöä ravintonakin jo vuosia ennen tätä nykyistä hyönteisbuumia ja kirjasta löytyy ohje esimerkiksi horsmakiitäjäntoukkien tiristämiseen rasvassa.

Kirjan parasta antia ovat Aaltosen reseptien ohessa välittämä luonto- ja historiatieto ja tietenkin Arkon kuvat. Kirjan ulkoasu miellyttää myös selkeydellään ja luonnonläheisillä väreillään. Se, mitä jäin kaipaamaan, olisi ollut lähdeluettelo alkuperäisistä teoksista ja lehtiartikkeleista. Mutta ehdottomasti tämän kirjan kokoaminen on Joppe Rannalta ja Karttakeskukselta hieno kulttuuriteko.

Kaarina Kärnä


Kirjaesittely: Metsäläiset

Kirjaesittely on julkaistu Ympäristö ja Terveys-lehdessä 8/2019

Tomi Rantala
Metsäläiset
Arktinen Banaani 2019, 64 s.
ISBN 978-952-270-431-3

Kuusi ja kivi keskustelevat

Tomi Rantalan sarjakuvakirja Metsäläiset sisältää 120 kolmesta kuvasta muodostuvaa sarjakuvastrippiä, jotka täyttyvät herra Kuusen, herra Kiven, neiti Lammen, herra Koivun, Puoli-Kuolleen (puun) ja Tynkä-herraksi nimetyn kannon sanailuista. Myös ihminen joogamiehen tai puunhalaajan hahmossa käy metsässä, mutta hänelle ei ole annettu lainkaan puheenvuoroa.

Kuten ehkä sarjakuvakirjalle sopii, kirjan pariin houkuttavat ensisijaisesti selkeät ja tyylikkäästi piirretyt kuvat. Mutta mielenkiintoinen on myös kirjan aikajänne. Kivi on ollut olemassa aikojen alusta saakka, ja hän on nähnyt kuusien tulevan ja menevän. Keskustelut ovat verkkaisia – vastaus toisen kysymykseen voi tulla vasta seuraavana päivänä.  Kiireisen lukijankin on hyvä pysähtyä ja miettiä hetki omaa merkitystään maapallon aikajanalla. Pysähtymään voi joutua siksikin, että kaikki stripit eivät välttämättä aukea heti ensi lukemalta. Ja vaikka asetelmasta ei sitä heti arvaisi, niin kaksimielisyyttäkin kirjaan mahtuu.

Luonnonsuojeluteemaisia sarjakuvat eivät varsinaisesti ole. Jossain vaiheessa Kuusen suunsoittoon kyllästynyt Kivi pohtii siirtymistä avohakkuiden kannattajaksi ja eläimet koetaan yleensä rauhanhäiritsijöiksi. Koen kuitenkin, että omalla laillaan myös Metsäläiset on kirja luonnon puolesta, mutta ei mitenkään alleviivaten.

Kaarina Kärnä


Kirjaesittely: Vanhoissa metsissä. Luontoa ja ihmisen jälkiä Jonkerinsalon Natura-alueella

Kirjaaesittely on julkaistu Ympäristö ja Terveys-lehdessä 8/2019

Timo Kovanen
Vanhoissa metsissä. Luontoa ja ihmisen jälkiä Jonkerinsalon Natura-alueella.
Omakustanne 2019. 159 s.
ISBN 978-952-940-940-2

 

Suomalaiset luontokirjat ovat kaikilla mittareilla mitattuna maailman huippuluokkaa. Itse kuvat, tiedollinen anti, kirjojen ulkoasu ja painotyön laatu – kyllä meidän kelpaa talvikauden pimeinä iltoina tehdä nojatuolissa mitä hienoimpia luontomatkoja. Timo Kovasen Jonkerinsaloa käsittelevä teos kuuluu tähän sarjaan. Ja jos olen oikein ymmärtänyt, kyseessä on Kovasen esikoisteos – ei lainkaan huono sellaiseksi.

Kirjasta välittyy tekijän rakkaus ja tuntemus kohteeseen. Vanhojen metsien vähentymistä ei ole vieläkään pidetty liikaa esillä.

Sivun kolme yleispiirteinen kartta kertoo, että olemme Nurmeksen ja Kuhmon rajoilla, mutta ehkä lukijaa olisi ilahduttanut tarkempikin kartta alueesta. Lähdeviitteiden sijoittaminen tekstiin on tällaisessa ei-tieteellisessä kirjassa turhaa. Hyvä lähdeluettelo kirjan lopussa riittää.

Tämän päivän kiireistä retkeilijää kiinnostavat kulkuyhteydet. Miten paikalle pääsee omalla autolla, entäpä julkisilla? Lisäksi retkeilijää kiinnostavat kohteen palvelut; tulentekopaikat, laavut, telttailumahdollisuudet jne. Näiden esittely olisi ehkä lisännyt kirjan kiinnostavuutta.

Kirjan ulkoasu ja taitto on perinteinen mutta toimiva. Tekstiä ja tietoja alueen luonnosta olisin suonut olevan enemmänkin. Kirjan luettuani heräsi kiinnostus retkeillä Jonkerinsalossa.

Joka tapauksessa tänä päivänä tällaisen luontokirjan julkaiseminen omakustanteena on hatunnoston arvoinen suoritus. Toivoa sopii, että kirja edistää alueen suojelua ja tunnettavuutta.

Pertti Forss


Kirjaesittely: Hyvä, paha muovi – vähennä viisaasti

Kirjaesittely on julkaistu Ympäristö ja Terveys-lehdessä 7/2019

Johanna Kohvakka ja Liisa Lehtinen
Hyvä, paha muovi – vähennä viisaasti
Minerva Kustannus Oy. 182 s.
ISBN 978-952-312-812-5

 

Plastiikkipussit ja muut muovit kiertoon

Muovit kuuluvat monella tapaa jokapäiväiseen elämäämme. Käytämme muovia pakkauksissa ja hyvin monissa tuotteissa kotitaloudessa, rakentamisessa, elektroniikassa jne. – jopa jotkut tekstiilit sisältävät muovikuituja. Kaikkia käyttökohteita ei tule edes ajatelleeksi. Muovi puoltaa paikkaansa kevyenä, kestävänä ja edullisena materiaalina monessa tilanteessa. Esimerkiksi elintarvikepakkauksissa sen merkitys elintarvikkeen säilyvyyden kannalta ja ruokahävikin ehkäisemiseksi on merkittävä. Ongelmaksi onkin muodostunut toimintamme sen jälkeen, kun muovi on tehtävänsä palvellut.

Johanna Kohvakka ja Liisa Lehtinen käsittelevät kirjassaan muoviongelmaa ja mahdollisuuksia ongelman selvittämiseksi. Kirjassa selvitetään toimitaanko ekologisesti, jos muovien käyttö kielletään kokonaan ja muovit korvataan muilla materiaaleilla.

”Muovien suurimmat ongelmat tällä hetkellä ovat niiden päätyminen luontoon ja heikko kierrätettävyys, ja nämä ovatkin seikkoja, joihin juuri nyt etsitään aktiivisesti ratkaisuja”, kirjoittajat toteavat.

Kirjassa käydään läpi muovin historiaa, selvitetään muovin määritelmää ja muovin keskeisiä käyttökohteita sekä kerrotaan mikromuoviongelmasta. Kirjoittajat avaavat myös biohajoavien muovien ja biomuovien käsitteitä sekä pohtivat niiden käyttöä ja ympäristöystävällisyyttä.  Kirjan lopussa tuodaan esiin muovin kiertotalouden haasteita ja kehitysmahdollisuuksia. Kirjoittajien mukaan tulevaisuudessa pitäisi jo pakkausten suunnittelussa ottaa huomioon kaikki sen kierrätettävyyteen vaikuttavat tekijät. Pakkaukset tulisi ensisijaisesti suunnitella uudelleenkäytettäviksi. Myös panttijärjestelmän laajentamisella ja uudelleenkäyttöön kannustamisella voitaisiin motivoida kuluttajia.

Kuten kirjassakin tuodaan esiin, ympäristön kannalta viisain ratkaisu on kulutuksen vähentäminen, ja meille kuluttajille helpoin keino toteuttaa sitä on muuttaa asennoitumistamme vallalla olevaan kertakäyttökulttuuriin.

Tanja Lohiranta


Kirjaesittely: Metsä meidän jälkeemme

Kirjaesittely on julkaistu Ympäristö ja Terveys-lehdessä 6/2019

Anssi Jokiranta, Pekka Juntti, Anna Ruohonen ja Jenni Räinä
Metsä meidän jälkeemme
Like Kustannus Oy 2019. 271 s.
ISBN 978-952-01-1908-9

Helmipöllön maisemissa

Teoksessa selvitetään suomalaisen metsän tilaa ja kuulumisia, miten luonnontilainen metsämme on ajan myötä muuttunut ja mitä on mahdollisesti tulossa. Kirjassa tarkastellaan metsää ja metsäluontoa ympäristönäkökulmasta, osana kaikille eliöille kuuluvaa elinympäristöä.

Usealla suomalaisella on jonkinlainen kokemus metsästä. Metsä on monelle tuttu retkeilyn, marjastuksen ja sienestyksen kautta, rentoutumispaikkana tai vaikkapa työpaikkana. Metsällä on monelle tärkeä, läheinenkin merkitys. Metsäkeskustelun luulisi koskettavan kaikkia.

”Tämä kirja on puheenvuoro metsäkeskusteluun aikana, jolloin Suomi jälleen kerran määrittelee perustavalla tavalla, millainen on tulevaisuuden suomalainen metsä ja millaisia toimenpiteitä metsässä tuetaan.”

Kirja koostuu neljästä luvusta, joissa selvitetään, millainen Suomen luonnontilainen metsä oli ennen, millaista metsä on tänään ja mitä se on kokenut tässä välissä. Myös metsän tulevaisuutta ja monikäyttöisyyttä tarkastellaan sekä käydään läpi kokemuksia tehometsätaloudesta, sen vaikutuksista ihmisiin ja luontoon – elinympäristöihin ja luonnon monimuotoisuuteen. Ihmiset kertovat omista kokemuksistaan ja näkemyksistään; miten mm. avohakkuut ja metsäojitukset ovat vaikuttaneet heidän elämäänsä.

Kirjassa selvitetään myös metsän tulevaisuuden mahdollisuuksia ja uhkia sekä käsitellään mm. metsäteollisuuden nykytilaa ja metsien roolia ilmastonmuutoksen torjunnassa. Lisäksi tuodaan esiin uudenlaisia tapoja ansaita metsällä ja pohditaan metsien käytön tulevaisuutta jatkuvan muutoksen keskellä. Kirja pysäyttää miettimään omaa suhtautumistaan vihreään kultaan; miten nyt ja tulevaisuudessa osaisimme toimia viisaasti, minkälaisen metsän jätämme jälkeemme – säilyykö helmipöllö ja sen koti.

”Vastuu lasten ja lastenlasten metsistä ja metsäluonnosta on tutkijoilla, politiikoilla, metsänomistajilla ja kansalaisilla”, toteavat kirjoittajat.

Tekijät ovat pohjoissuomalaisia nuorenpolven journalisteja. Kirjan kuvat on ottanut Anssi Jokiranta.

Tanja Lohiranta


Kirjaesittely: Suomalainen metsäkylpy

Kirjaesittely on julkaistu Ympäristö ja Terveys-lehdessä 6/2019

Marko Leppänen ja Adela Pajunen
Suomalainen metsäkylpy
Gummerus Kustannus Oy 2019. 246 s.
ISBN 978-951-20-9901-6

Luontoyhteys voi löytyä kirjan sivuilta

Kirjat ovat mitä parhaimpia tietolähteitä ja ne myös sanoittavat tunteita ja ihmisenä oloa. Kirjat voivat rauhoittaa ja elvyttää. Biologi, FT Adela Pajusen ja maantieteilijä, FM Marko Leppäsen uusi kirja ”Suomalainen metsäkylpy” on lääke luonnosta erkaantuneiden ihmisten tunnistamattomaan kaipuuseen, liialliseen kiireeseen ja lisääntyvään pahoinvointiin. Kirja herättää uteliaisuuden luontoelämyksiin – ehkä voisinkin löytää metsästä oman piilon, heittää puolukanlehden puroon kuin toivomuskaivoon tai kohottaa oksitosiinitasojani luonnon eläimiä ihailemalla?

Pajusen ja Leppäsen edellinen kirja Terveysmetsä esitteli 31-kohtaisen terveysmetsän tunnusmerkistön. Termiä ”terveysmetsä” käytetään, koska metsällä on ihmiseen tutkittuja terveysvaikutuksia ja luontoretkiä tehdään jo viralliseen terveydenhuoltoon kytkeytyen. Pajunen ja Leppänen opastavat terveysmetsäryhmiä Sipoonkorvessa, jonka kupeessa he myös asuvat.

Suomalainen metsäkylpy jatkaa edellisen kirjan teemaa, ja on kirjan muodossa oleva lempeä ja kannustava hyvinvointiohjaaja ja luonto-opas. Se johdattelee luontotiedon, tutkimusten, esimerkkien ja tarinoiden avulla huomaamaan, miten voi parantaa omaa oloaan ja terveyttään luonnossa kulkemalla. Tieto ja tunnelmointi kulkevat kirjassa käsi kädessä. Luonnon ei tarvitse olla erämaa, kansallispuisto tai aina edes metsä, sillä luonnon muutkin muodot toimivat:

”Kun tarkkaavaisuus hapertuu ja kierrokset kohoavat, kannattaa nopeasti hankkiutua puutarhaan, rannalle, puistoon, pellon laidalle tai metsään. Ensiavuksi käy pihapuu, viherkasvi, luontokuva tai ajatus luonnosta.” - Suomalainen metsäkylpy, s. 143

Ensiavuksi käy ehdottomasti myös tämä kirja. Se on kaunis sekä sisäisesti että ulkoisesti, se on se ”vilaus vihreästä”, jonka kautta voi ymmärtää sekä luonnon että luonnonsuojelun suuren merkityksen.  Se on lukunautinto myös niille, jotka jo elävät luonnon kanssa rinta rinnan. Hyvinvointikirjojen joukossa tämä kirja edustaa ehdottomasti jalat maassa -linjaa konkreettisella ja järkevällä tyylillään. Minä kiitän. Mutta toki olisin toivonut, että näin hieno suomalainen kirja olisi myös painettu Suomessa kuten kirjailijoiden edellinen kirjakin.

Kaarina Kärnä


Kirjaesittely: Suuren järven syvä hengitys – luontosuhde ja kokonainen mieli

Kirjaesittely on julkaisu Ympäristö ja Terveys-lehdessä 5/2019.

Pauliina Kainulainen
Suuren järven syvä hengitys – Luontosuhde ja kokonainen mieli
Kirjapaja 2019
ISBN 978-952-354-023-1

Luonto on pyhä

Suuren järven syvä hengitys -kirjan kirjoittaja Pauliina Kainulainen on teologian tohtori ja pappi. Itselle ei ole luontaisinta tarttua papin kirjoittamaan, kristillistä hengellisyyttä käsittelevään kirjaan, mutta toisaalta kirjan lupaama luontoyhteyden ja luontoa arvostavan ja varjelevan toiminnan käsittely kristinuskon näkökulmasta houkutti. Luterilaisuus on kulttuurissamme yhä edelleen merkittävä voima, ja jos se aidosti puhuisi ja toimisi luonnon puolesta ylikulutusta ja luonnon tuhoamista vastaan, olisi luonnolla ja ihmiskunnalla sen osana paremmat selviämisen mahdollisuudet myös tulevaisuutta ajatellen.

Uskonnon nimissä on tehty paljon pahaa (toki myös hyvää). Alkuperäiskansojen hengellisyyttä ja elinkeinoja on jyrätty tuomiten ja alistaen. Kristinusko ei ole useinkaan ollut puolustamassa luonnonmukaista elämäntapaa ja luonnon säilyttämistä vaan pikemminkin luonnon hyväksikäyttöä ja ihmisen herruutta. Kainulainen toteaa kaiken tämän ja näkee, että näin sen ei kuuluisi olla Raamatunkaan mukaan. Luonto on pyhä ja ihmisen tulisi nähdä luonnon arvo itsessään, ilman ihmisen näkökulmasta katsottua hyötyä. Kainulainen on laajasti oppinut ja lukenut, ja hän toteuttaa Raamatun syvähengellistä ja meditatiivista, viisautta korostavaa suuntausta, jossa on paljon sitä samaa, mitä ihmiset tänä päivänä hakevat itämaisista filosofioista, mindfullness-tekniikoista ja erilaisista retriiteistä. Kainulaisen kannanotto luonnon puolesta ei jää kirjaviisauden tasolle, vaan hän toimii itse aktiivisesti mm. Kohtuusliikkeessä ja oli mukana myös uraanikaivosta vastustavassa ryhmässä kotiseudullaan.

Luterilaisuus ja kirkko Kainulaisen ymmärtämällä tavalla suorastaan kiehtovat. Mutta kirkon valtavirrat – vievätkö ne vielä laajassa mittakaavassa luontoa säästävään suuntaan? Vaikka sitä uskoa ja luottamusta ei olisikaan riittävästi, saa tästä kirjasta silti paljon irti. Kirja on erinomainen henkinen matka ja se antaa jokaiselle eväitä irrottautumiseen ja hiljentymiseen oman luontomme ja kulttuurimme keinoin: marjastaen, uiden ja saunoen. Itselle ja muulle luomakunnalle hyvää tehden.

Kaarina Kärnä


SuomiAreena 2019

Vaikka silloin tällöin vuoden mittaan tuntuukin siltä, että kaikki tapahtuu aivan muualla kuin Porissa, SuomiAreena-viikon aikaan sitä onkin yhtäkkiä täysin keskiössä! Tarjontaa on paljon, ja valinnan vaikeus tulee kylkiäisenä. Tänä vuonna kävin kuuntelemassa seitsemän paneelikeskustelua.

Maanantaina kiiruhdin kauniin kaupungintalomme pihaan seuraamaan keskustelua Suomen maailmanperintökohteista, joita on Suomessa seitsemän: Sammallahdenmäki (uusin kohde), Struven astemittausketju, Suomenlinna, Vanha Rauma (Suomen ensimmäinen maailmanperintökohde), Petäjäveden vanha kirkko, Verlan puuhiomo ja pahvitehdas sekä Merenkurkun saaristo. Paneelin järjestivät Suomen maailmanperintökohteiden yhdistys ja Maanmittauslaitos. Keskustelijoina olivat Maanmittauslaitoksen paikkatietokeskuksen ylijohtaja Jarkko Koskinen, Museoviraston pääjohtaja Juhani Kostet, Suomen kulttuuriperintökasvatuksen seuran toiminnanjohtaja Hanna Lämsä, Rauman kaupungin museointendentti Hanna-Leena Salminen ja ICOMOSin kehittämispäällikkö Petteri Takkula. Maailmanperintökohteet ovat suosittuja matkailukohteita, joissa matkailu tapahtuu kestävän kehityksen ehdoilla. Vaikka ne ovat Suomelle "hyvä bisnes", ei niitä ole tarkoitus mitenkään tehtailla lisää. Kohteet ovat elävää kulttuuriperintöä, jota halutaan pitää yllä ja niiden perimmäinen arvo on ainutlaatuisuudessa, ei niinkään turistien houkuttelussa. Ounasteluja seuraavasta kulttuuriperintökohteesta on kuitenkin jo olemassa, ja se saattaa olla Alvar Aallon arkkitehtuuri...

Katso koko keskustelu täältä: https://www.mtv.fi/sarja/suomiareena-33001006007/lukutaito-ankallisaarteemme-1112885

Tiistain kohteeni oli myös hyvin monen muun valinta, nimittäin "Lukutaito - ankallisaarteemme" -paneelikeskustelu, jossa vetonaulana oli Turun Kirjamessujen ohjelmajohtaja Jenni Haukio. Muut keskustelijat olivat Aku Ankan päätoimittaja Aki Hyyppä, Etlan toimitusjohtaja Aki Kangasharju ja äidinkielenopettaja ja kirjailija Minna Rytisalo. Raahasin paneelikeskusteluun mukaan kesälomaa viettävät lapseni, jotta hekin ymmärtäisivät, kuinka tärkeä asia hyvä lukutaito on. En ole varma, menikö oppi näin paneelikeskustelun kautta perille...  Itse olin vallan ihastunut näiden lukijoiden ja kirjallisuuden puolestapuhujien ajatuksiin, ja onhan se nyt selvä, että hyvä lukutaito johdattaa helpommin myös ammattilehtien pariin. Ympäristö ja Terveys-lehti ja Elintarvike ja Terveys-lehti toivottavat kaikki lukijat tervetulleiksi!

Katso koko keskustelu täältä: https://www.mtv.fi/sarja/suomiareena-33001006007/lukutaito-ankallisaarteemme-1112885

Keskiviikkona valitsemani paneelikeskustelun aiheena oli tulevaisuuden ruoka otsikolla "Keinolihaa vai hiiliviljelyä - kuka luo ruuantuotannon innovaatiot?" kauppakeskus Puuvillassa. Keskustelun oli järjestänyt Pro Luomu ja sitä luotsasi ihan maisterismies, nimittäin Simo Frangén. Aiheesta keskustelivat professori Juha Helenius Helsingin yliopistosta, Silmusalaatin viljelijä Samuli Laurikainen, Ajatusharppaamon primus motor Janne Saarikko ja apulaisprofessori Hanna Tuomisto Helsingin yliopistosta. Väestönkasvu ja ilmastonmuutos ovat ne isot haasteet, joiden vuoksi ruuantuotanto kaipaa uusia innovaatiota. Keinoliha ei tule olemaan pitkään aikaan mikään ratkaisu (jos koskaan), mutta luomutuotannossa on etuja, joita myös tavanomaisen viljelyn kannattaisi omaksua. Hiiliviljelyllä tarkoitetaan erilaisia viljelystoimenpiteitä, jotka vähentävät maatalouden kasvihuonekaasupäästöjä ja/tai lisäävät hiilen varastoitumista maaperään. Luomun taholta on aiheeseen luontaista kiinnostusta.

Katso koko keskustelu täältä: https://www.mtv.fi/sarja/suomiareena-33001006007/keinolihaa-vai-hiiliviljelya-kuka-luo-ruuantuotannon-innovaatiot-1114341

Torstain aloitin Eetunaukion lavan luo asettuen, sillä siellä keskusteltiin planeetalle mahtuvasta taloudesta. Paneelin olivat järjestäneet Suomen luonnonsuojeluliitto, Suomen Lähetysseura ja New Global. Keskustelijoina olivat liiketoiminnan professori Minna Halme Aalto-yliopistosta, Itä-Suomen yliopiston tutkijatohtori ja Suomen Lähetysseuran kehitysasiantuntija Niko Humalisto, Etlan toimitusjohtaja Aki Kangasharju, kiertotalousliiketoiminnan kehittäjä Teija Paavola Atrialta , tuore ylioppilas Elma Nevala Porista sekä veteraanipoliitikko ja luonnonsuojelija Pertti Salolainen. Rahan ja onnellisuuden suhdetta pohdittiin paljon, ja keskimääräisten onnellisuuteen vaikuttavien tekijöiden kasvulla oli todistettavasti yhteys bruttokansantuotteen kasvuun. Onnellisuuden mittaaminen koettiin kuitenkin hankalaksi eikä bruttokansantuotekaan takaa sitä, että talouskasvu hyödyttää kaikkia kansalaisia vaan varallisuus voi olla harvojen käsissä. Pertti Salolainen koki, että nykyisenkaltaisessa kulutusyhteiskunnassa ympäristöahdistus syö rakentunutta onnellisuutta. Aki Kangasharju toi esille, että Suomessa on tapahtunut ns. irtikytkentä, eli talouskasvu ei enää korreloi hiilijalanjäljen kasvun kanssa. Minna Halme muistutti, että irtikytkentä koskee vain Suomessa tapahtuvaa tuotantoa: kun kulutamme muualla tuotettuja tavaroita, kuten suurelta osin teemme, ei irtikytkentää ole! Keskustelun perusteella yhdeksi tärkeäksi tavoitteeksi tuli globaali yritysvastuu.

Yksi kiinnostavimmista paneelikeskusteluista oli mielestäni torstaina Antinkadulla järjestetty "Laatua ja vastuullisuutta soteruokapalveluihin", jonka takana olivat Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ry ja Fazer Food Services. Keskustelijoina olivat Fazer Food Servicen asiakkuusjohtaja Tuomas Nurmela, karjapaimeneksi itseään tituleeraava lihantuottaja Juha Tenho Ulvilasta, MTK:n aluepäällikkö Terhi Löfstedt ja maatalousyrittäjä ja entinen kansanedustaja Pertti Hakanen Sastamalasta. Keskustelun teemoja olivat lähiruoka, lähiruokaan panostaminen julkisissa hankinnoissa ja hankintaosaaminen. Näitä samoja aiheita käsitellään myös uusimmassa Elintarvike ja Terveys-lehdessä 3/2019! Paneelikeskustelussa kerrottiin myös Fazerin ja Porin kaupungin Power Meals -yhteistyöhankkeesta, jolla pyrittiin parantamaan ikääntyneiden ruoan ravitsevuutta proteiinin lisäämisellä. Hankkeessa oli kehitetty kardemummakakku ja mustikkapiirakka, joissa molemmissa oli tavallista enemmän proteiinia mutta vähemmän sokeria, ja näitä herkkuja tarjottiin myös keskustelun kuulijoille. Hyvin maistui!  Power Meals - hanke on yhden luennon aiheena myös lokakuussa järjestettävässä koulutuspäivässämme Ikääntyneiden ruoka- ja ravitsemuspalvelut. Keskustelun perusteella voi todeta, että lähiruokaan ja yleensäkin ruoan laatuun panostaminen maksaa kyllä itsensä takaisin muina hyötyinä - ei pidä jäädä tuijottamaan pelkkiä euroja.

Katso koko keskustelu täältä: https://www.mtv.fi/sarja/suomiareena-33001006007/laatua-ja-vastuullisuutta-soteruokapalveluihin-1112897

Torstain päätti omalla osallani Suomen Akatemian ja Sitran järjestämä paneelikeskustelu "Pukeudu puuhun – kestävyyttä vaatebisnekseen".  Keskustelijoina olivat VTT:ta, Aalto-yliopistoa ja FinnCERES-hanketta edustava professori Ali Harlin, vaatesuunnittelija ja Aalto-yliopiston tohtorikoulutettava Essi Karell,  Aalto-yliopiston professori ja vararehtori Janne Laine sekä kiertotalousasiantuntija Leena-Kaisa Piekkari Sitrasta. Vaatebisneksen ympäristövaikutukset eivät olekaan mikään pikku juttu. Käytetyt raaka-aineet ovat pääosin neitseellisiä, päästöt ovat lentoliikenteen luokkaa ja 80 % käytöstä poistuvista vaatteista poltetaan. Vaatesuunnittelussa saatikka kuluttajilla ei ole tietoa vaatteiden kierrätysmahdollisuuksista. Toisaalta mekaaninen kierrätys (kuitu avataan ja käytetään uudelleen) on vasta alkamassa; Turkuun on perustettu tekstiilien kierrätyslaitos. Puhtaasti yhdestä materiaalista (100 % jotain) valmistettujen vaatteiden kierrätys on helpompaa kuin sekoitekankaiden. Esimerkiksi elastaanilisäys tekee vaatteesta käytännössä kierrätyskelvottoman. Mutta hyvääkin on tulossa, sillä uusia ympäristöystävällisiä vaatemateriaaleja saadaan kauppoihin jo muutaman vuoden sisällä. Kuluttajalle hyvä toimintatapa on ostaa harkiten ja laatua, jotta vaatetta tulee käytettyä pitkään. Pitkä elinkaari häivyttää ympäristöhaittoja.

Katso koko keskustelu täältä: https://www.mtv.fi/sarja/suomiareena-33001006007/pukeudu-puuhun-kestavyytta-vaatebisnekseen-1113888

SuomiAreenan viimeisenä päivänä kuuntelin paneelikeskustelun ilmastoviisaasta rakentamisesta eli puurakentamisesta. Keskustelijoina olivat ohjelmapäällikkö Petri Heino ympäristöministeriön puurakentamisen ohjelmasta, professori Seppo Junnila Aalto-yliopistosta, arkkitehti Emmi Keskisarja &':sta, toimitusjohtaja Aleksi Randell Rakennusteollisuus RT ry:stä ja ohjelmapäällikkö Pauli Välimäki Tampereen kaupungin Kestävä Tampere 2030 -ohjelmasta. Puurakentamisella on keskeinen rooli kaupunkien hiilineutraaliustavoitteissa, ja kaavoituksella voidaan osoittaa alueita puukerrostaloille kuten esimerkiksi Tampereella on tehty. Pelko puukerrostalojen heikosta paloturvallisuudesta on nykysäännösten valossa aiheeton, sillä kaikissa yli kaksikerroksisissa puurakennuksissa on oltava sprinklausjärjestelmä. Tässä keskustelussa yllättivät eniten Emmi Keskisarjan rohkeat tulevaisuudenkuvat – hän on todellinen visionääri!

Katso koko keskustelu täältä: https://www.mtv.fi/sarja/suomiareena-33001006007/ilmastoviisasta-rakentamista-miksi-kaupungit-pitaisi-rakentaa-puusta-1113358

Nyt on SuomiAreena vuodeksi ohi ja haikeutta ilmassa. Kyyneleitä tapahtuman päättymisen johdosta voi valuttaa vaikka ämpäriin. Nimittäin sielläkin sitä tuli oltua: ämpärijonossa.

Kaarina Kärnä


Kirjaesittely: Myrkkyjen maailma

Kirjaesittely on julkaistu Ympäristö ja Terveys-lehdessä 4/2019.

Matti Vuento
Myrkkyjen maailma – nuolimyrkystä sariiniin
Gaudeamus 2017, 400 s.
ISBN 978-952-495-449-5

Kiehtovat myrkyt

Ihmisen henkiinjäämisen kannalta on ollut olennaista tietää, mikä luonnossa on myrkyllistä ja mikä ei.  Biokemian emeritusprofessori Matti Vuento käsittelee kirjassaan asiapohjalta ja varsin perinpohjaisesti myrkkyjen moninaista maailmaa unohtamatta myrkkyjen karmaisevan kiehtovaa historiaa. Myrkkyjä ei ole pelkästään kartettu vaan niitä on opittu myös hyödyntämään. Myrkyistä on tehty esimerkiksi lääkkeitä, aseita ja kemikaaleja niin torjunta-aineiksi kuin kosmeettiseen käyttöön – ja moneen muuhun. Myrkkyjen kanssa puuhatessa on useampikin menettänyt henkensä joko tahallisesti tai tahattomasti, ja myrkyt olivat pitkään tunnistusmenetelmien kehittymättömyyden vuoksi se melkoisen varma tapa tehdä täydellinen murha. Tämä on kiehtonut niin kirjailijoita kuin elokuvien ja teatterin tekijöitä, ja tietenkin kyllästyneitä aviopuolisoita. Porin teatterikin nauratti tänä keväänä katsojiaan myrkyllisellä klassikolla ”Arsenikkia ja vanhaa pitsiä”.

Vuennon 400-sivuinen myrkkypaketti ei ole kuitenkaan mikään reseptikirja vaan perusteellinen ja ymmärrystä lisäävä teos myrkkyjen moninaisuudesta. Myös ympäristön kemikalisoitumista pohtiessa on myrkkyjen toiminnan ymmärtämisellä keskeinen rooli. Vuento suhtautuu varauksella kemikaalien laajamittaiseen käyttöön, mutta päätyy optimismiin: myrkkyjen käyttö sodissa loppuu ja kemikaalien kanssa opitaan tulemaan toimeen.

Kaarina Kärnä


Kirjaesittely: Revontulet

Kirjaesittely on julkaistu Ympäristö ja Terveys-lehdessä 3/2019.

Jorma Luhta ja Seija Paasonen
Revontulet
Maahenki Oy. 2018. 72 s.
ISBN 9789523011328

Revontulten syntysijat ovat Auringossa noin 150 miljoonan kilometrin päässä ihmiskunnasta. Ihailua ja kunnioitusta herättävät revontulien loimut syttyvät näkyville lähellä Maata.

Maan napojen läheisyydessä eläville ihmisille revontulet ovat tuttu ilmiö, mutta harvinaisempi näky taas niille, jotka elävät kauempana napa-alueista. Monet matkustavat hyvinkin kaukaa ihailemaan revontulia ja kokemaan niiden mystisiä elämyksiä.

Meteorologi Seija Paasonen kertoo kirjassa revontulien synnystä, kansanperinteestä, mystiikasta ja uskomuksista. Kirjassa tarkastellaan myös revontulien merkitystä taiteessa sekä revontulien tutkimusta ja olemusta.

Kerronta on tiivistetty pieniin lukuihin ja asiat käsitellään lyhyesti, joten kirja sopii myös lyhytjänteiselle lukijalle. Aiheesta olisi toki lukenut enemmänkin: mielenkiinto revontulien leiskuntaan ja loimujen tarkasteluun heräsi. Joka tapauksessa seuraavan kerran revontulia katsellessani voin kuvitella tuliketun kyljistä sinkoavat kipinät tai auringosta maata kohti kiitävät sähköisesti varautuneet hiukkaset – ja tiedän miten revontuliin syntyy purppuranpunainen väri.

Suurin osa kirjan sivuista koostuu kiehtovista valokuvista, joissa valokuvaaja Jorma Luhta on kuvannut revontulien erilaisia loimuja. Hän on kuvannut revontulia jo vuosia ja valinnut tähän kirjaan kuvistaan vaikuttavimmat.

Tanja Lohiranta