Kirjaesittely: Eläinten turvakoti Tuulispää
Kirjaesittely on julkaistu Ympäristö ja Terveys-lehdessä 7/2024.
Selma Lähteenmäki
Eläinten turvakoti Tuulispää
WSOY 2024. 270 s.
ISBN 9789510501696
Eläinsuojelukeskus Tuulispäätä ja sen tapahtumia on tullut seurattua sekä somessa että muissa medioissa, joten kiinnostus kirjaan oli jo valmiina. Piia Anttosen perustama eläinsuojelukeskus on toiminut yli kymmenen vuoden ajan loppuelämän kotina maatiloilta ja tuotantoeläintiloilta peräisin oleville eläimille.
Eläinsuojelukeskuksessa pitkään työskennellyt Selma Lähteenmäki kirjoitti kirjan Tuulispään tapahtumista kymmenen vuoden ajalta aina alkutaipaleesta lähtien, ajasta, jolloin halu eläinten turvakodin perustamisesta kasvoi Piia Anttosen mielessä ja alkoi muuttua todeksi.
Lähteenmäki kirjoittaa Anttosen rohkeasta ja sisukkaasta työstä Tuulispään hyväksi ja eläinten puolesta. Kirjassa tuodaan esiin myös Anttosen ajatuksia tuotantoeläinten kasvatuksesta ja kohtelusta – tuntevista eläinyksilöistä, jotka eivät ole ruokaa vaan ystäviä.
Vaikka kirjassa kerrotaan myös haasteista ja vastoinkäymisistä, ikävistäkin tapahtumista ja surullisista luopumisista, jää tapahtumista päällimmäisinä mieleen eläinten hyvinvointi, välittäminen ja onnistumiset – eläinten pelastuminen mahdollisimman hyvään loppuelämään. ”Vaikka koko maailmaa ei voikaan pelastaa, voi ainakin pelastaa yhden yksilön koko maailman.”
Näin tapahtui mm. silloin, kun heiveröinen Late-vasikka pääsi vastoinkäymisten kautta Tuulispäähän, jossa siitä kasvoi iso onnellinen härkä. Tai kun villisianporsas Oskari pelastui sitkeällä pelastusoperaatiolla – jutun juonta porsaan itsensä ymmärtämättä – turvakodin asukkaaksi.
Kullakin eläimellä on omat elämäntarinansa, joista kirjassa onkin useita kertomuksia. Tuulispään turvakodin asukkaissa on mm. hevosia, lehmiä, härkiä, kukkoja, vuohia, sikoja ja naaleja, joiden hoito ei sisällä pelkästään silittelyä ja halailua vaan myös rankkaa työtä.
Kirjassa tarinat ja tapahtumat on kerrottu elävästi, ja ja Piia Anttosen ajatukset ja kokemukset laittavat varmasti lukijan miettimään omaa suhtautumistaan eläinten asemaan ja kohteluun. Suosittelen lukemista.
Tanja Lohiranta
Kirjaesittely: Muutosten maa. Suomen lasten ympäristöhistoria.
Kirjaesittely on julkaistu Ympäristö ja Terveys-lehdessä 6/2024.
Jussi Kaakinen, Juha Kuisma ja Kirsti Manninen
Muutosten maa. Suomen lasten ympäristöhistoria
Kustannusosakeyhtiö Otava 2024. 135 s. Sidottu.
Kustantajan verkkokaupassa 32,95 €.
Kirja alkaa maapallomme synnystä 4,6 miljardia vuotta sitten päätyen mm. ydinvoimaan, kierrätykseen ja kodin sähkölaitteisiin. Kirjan alussa käsitellään myös mannerlaattojen liikkumiset, maapallon kylmät ja lämpimät jaksot sekä ihmislajin kehittyminen. Kaiken kaikkiaan ympäristöhistoriaa hyvin leveällä pensselillä.
Kirja olisi kaivannut esipuheen tai jälkikirjoituksen, jossa kerrotaan, mitä kirjaan on haluttu sisällyttää ja toisaalta, mitä on rajattu pois. Kun ottaa huomioon, mitä kaikkea kirjaan on saatu mahtumaan, niin ehkä maamme itsenäistymistä, Suomen rajojen muodostumista sekä maamme hallinnon ja lainsäädännön kehitystä olisi voinut käsitellä hieman enemmän. Mutta nämä ovat puhtaasti makuasioita.
Itse kirjassa kirjoittajia ei esitellä, mutta kustantajan nettisivut kertovat, että Jussi Kaakinen on taiteen maisteri sekä graafikko, kuvittaja ja sarjakuvapiirtäjä. Juha Kuisma on taloustieteen kandidaatti, tietokirjailija sekä ekohistorian ja maaseutukysymysten asiantuntija. Kirsti Manninen on kirjailija, käsikirjoittaja ja tutkija, hänet tunnetaan laajasti myös kirjailijanimellä Enni Mustonen.
Kustantajan nettisivuilla annetaan kirjalle ikäsuositus 9+, toisaalla kirjan todetaan olevan koko perheen tietokirja. Missään vaiheessa en kokenut tunnetta, että luen lapsille tarkoitettua kirjaa. Vai olisiko niin, että kun ikää tulee riittävästi, niin lasten kirjatkin ovat riittävän haasteellisia? Kun kirjan otsikossa mainitaan ”Suomen lasten ympäristöhistoria”, niin olisi ollut mielenkiintoista lukea kirjoittajien käsityksiä lasten roolista ja heidän asemastansa eri aikakausina.
Jussi Kaakisen kuvitus on taitava ja samalla lukemaan houkutteleva. Kaakisen piirtämät hahmot vaikuttavat pääosin iloisilta enkä ihmettele, vaikka tämä iloisuus tarttuisi lukijaankin. Lukuisat valokuvat täydentävät oivallisesti piirroskuvitusta. Juha Kuismalle ja Kirsti Manniselle on puolestaan kuulunut tekstin tuottaminen. Teksti on huolitellun selkeää ja sitä on mukava lukea – kaiken kaikkiaan hyvää asiaproosaa. Kirjan kuvituksen ja tekstin yhteistyö toimii erittäin hienolla tavalla. Kirjan ansioihin kuuluu myös monien asioiden esittäminen lyhyesti ja kansantajuisesti – tiedon popularisointia parhaimmillaan.
Kirjasta löytyy asiahakemisto, joka tänä päivänä puuttuu useimmista tietokirjoista. Lähdekirjallisuus on kuvattu nokkelasti viittaamalla joihinkin kirjoittajien käyttämiin lähteisiin. Kuvalähteistä on oma erillinen luettelo.
Tekijöiden laaja-alaista asioiden tuntemusta ei voi kuin ihailla ja ihmetellä. Kirjan alussa kiitetään asiantuntija-avusta vain kahta henkilöä. Parin lukukerran jälkeen jää vaikutelma, että kirjasta on turha etsiä virheitä. Kansallis- ja luonnonpuistoja esittävässä kartassa (s. 121) Isojärven kansallispuiston täppä on tosin joutunut kauas Kuhmoisista, mutta se on epäolennaista.
Kirjaa voi lämpimästi suositella kaikille, jotka ovat kiinnostuneita maamme ympäristöhistoriasta – ja aihe hyvin laajasti ymmärrettynä.
Pertti Forss
Kirjaesittely: Sisäilma, sisäympäristö ja terveys
Kirjaesittely on julkaistu Ympäristö ja Terveys-lehdessä 5/2024.
Juha Pekkanen ja Markku Seuri
Sisäilma, sisäympäristö ja terveys
Tietosanoma 2024. 354 s. Sidottu.
Hinta 94 €, E-kirjana 73 €.
Sisäilma, sisäympäristö ja terveys on kahden huippuasiantuntijan teos sisäilmasta ja sen terveysvaikutuksista. Juha Pekkanen on kansanterveystieteen professori Helsingin yliopistossa ja tutkimusprofessori Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksessa. Markku Seuri on työterveyshuollon erikoislääkäri ja työlääketieteen dosentti.
Kirja antaa erittäin hyvän, ajantasaisen ja monipuolisen yhteenvedon sisäilman terveysvaikutuksista. Sisäilmahaittojen syitä sekä korjausvaihtoehtoja ja -menetelmiä kirjassa käsitellään vain sen verran, kun terveysvaikutusten käsittely vaatii. Sisäilma-aiheen rajaus terveysvaikutuksiin on hyvin ymmärrettävää, kun ottaa huomioon kirjoittajien koulutuksen ja työhistorian.
Joitain pieniä epätarkkuuksia kirjaan on jäänyt, mutta ne eivät vähennä kirjan käyttökelpoisuutta. Meluntorjuntalaki on kumottu ja sen edellyttämät säännökset on sisällytetty ympäristönsuojelulainsäädäntöön (s. 205). Ja rakennusmää-räyskokoelman pitäisi olla rakentamismääräyskokoelma (s. 57). Pieniä kirjoitusvirheitä on tässä turha mainita.
Kirjan alkuosaa voi ehkä pitää yllättävänä. Esimerkkeinä olkoon luvun 1.5 otsikko ”Erimielisyydet sisäilmakysymyksissä pintautuvat” ja jatkoa seuraa, luku 1.6 ”Sisäilman terveysvaikutusten tutkijat eivät mahdu samoihin pöytiin”. Lukija, joka ei ole ollut sisäilmatutkimuksen aivan keskiössä, saattaa olla hämmentynyt.
Kirjan hinta on harmillisen korkea ja se voi vähentää kirjan käyttöä mm. oppikirjana. Kirjan ulkoasu ja taitto ovat hyvin yksinkertaisia. Muutama valokuva olisi ehkä voinut keventää lukijan urakkaa.
Kaiken kaikkiaan kyseessä on asiantunteva ja tarpeellinen kirja sisäilman terveysvaikutuksista käytävään keskusteluun. Erittäin laaja ja hyvin ajantasainen lähdeluettelo johdattaa lukijan tarvittaessa alkuperäistiedon lähteille. Niin ikään monista tämän päivän tietokirjoista puuttuva asiahakemisto on päässyt kirjaan mukaan.
Toivottavasti kirja tulee kuulumaan mahdollisimman monen sisäilman ja sen terveyshaittoja käsittelevän kirjahyllyyn.
Pertti Forss
Kirjaesittely: Suomen muinaiset tulivuoret. Kallioidemme salaisuuksia
Kirjaesittely on julkaistu Ympäristö ja Terveys-lehdessä 4/2024.
Heinonen, Jussi S. ja Lehtonen, Elina
Suomen muinaiset tulivuoret. Kallioidemme salaisuuksia
Gaudeamus Oy 2024. 412 s. Sidottu
Kustantajan verkkokaupassa 36 €.
Mielenkiintoista päästä esittelemään kirjaa, jonka sisällöstä aivan valtaosa oli tuiki uutta allekirjoittaneelle. Geologian 1970-luvun approbatur-opinnoista ei ollut suurtakaan hyötyä kirjan annin ymmärtämisessä.
FT Jussi S. Heinonen ja FT Elina Lehtonen ovat saaneet aikaan hyvin mielenkiintoisen teoksen maamme ja maapallon geologisesta historiasta. Jussi S. Heinonen on tutkimusjohtaja Åbo Akademissa ja petrologian dosentti Helsingin yliopistossa. Elina Lehtonen on puolestaan tutkija ja projektisuunnittelija Helsingin yliopistossa.
Kirjan kieliasu on tietokirjaksi harvinaisen rikasta ja elävää – huumoriakaan unohtamatta. Kaiken kaikkiaan teksti on hyvin asiantuntevaa ja sujuvaa asiaproosaa. Lukijan ei ole vaikea ymmärtää kirjoittajien innostusta kirjan aiheeseen. Kaiken lisäksi kirjoittajat jaksavat kärsivällisesti selittää lukijalle outoja termejä.
Kirja käsittelee maamme geologiaa niin laajasti ja monipuolisesti, että kirjan nimi ”Suomen muinaiset tulivuoret” antaa kirjan sisällöstä ehkä turhankin vaatimattoman vaikutelman. Kirjan perusjuonta elävöittävät lukuisat esimerkit kotimaasta ja ulkomailta. Kotimaisista kohteista voisi mainita mm. Kainuun kuumat laavat, Sallan laakiobasaltit, Kontiolahden kivettyneet moreenit, Kolin seudun hiekkakivet, Lapin stromatoliitit ja granuliittikaari sekä Iivaaran ijoliitti ja Soklin karbonatiitti.
Vaikea kuvitella, että aikoinaan Kainuun metsissä oli laavavirtoja, jotka olivat niin kuumia, että ne hohtivat valkoisina ja virtasivat kuin kosket. Ja noin 600 miljoonaa vuotta sitten nopeasti etenevät tulivuorenpurkaukset sylkivät timantteja nykyisen Pohjois-Savon alueella.
Kirjan ulkoasu ja taitto ovat perinteiset, mutta ne toimivat hyvin. Tekstiä keventävät valokuvat, kartat ja erilaiset kaaviokuvat. Aivan erityisen kiitoksen ansaitsevat laaja lähde- ja kirjallisuusluettelo sekä asia- ja nimihakemisto. Valitettavan usein nämä puuttuvat tämän päivän tietokirjoista. Kirjoitusvirheitä kirjasta saa etsiä – eikä niitä löytynytkään. Jos kirjan aihe jää kiinnostamaan, niin kirjan kartat auttavat kohteiden löytämisessä.
”Tiedämme kivistä edelleen hyvin vähän.” Professori Pentti Eskola (k. 1964) aloittaa tällä sitaatilla artikkelinsa ”On the granulites of Lapland” American Journal of Science-julkaisusarjan erikoisnumerossa, joka oli koottu edesmenneen kivien synnyn tutkimuksen pioneerin Norman L. Bowenin (k. 1956) kunniaksi. Heinosen ja Lehtosen kirjan lukeminen jättää vaikutelman, että paljon on tutkittu ja paljon tiedetään, mutta vielä tutkittavaa riittää pitkäksi aikaa.
Kirja on todella mielenkiintoinen sukellus maamme geologiaan ja muinaisten tulivuorten historiaan. Mielestäni selvä ehdokas seuraavaan Tietokirjallisuuden Finlandia-kisaan. Tästä varmaan kirjan kustantaja Gaudeamus Oy huolehtii. Kirjaa voi lämpimästi suositella kaikille maamme ja maapallon geologisesta historiasta kiinnostuneille. Aikamatka maapallomme ja maamme miljardeihin vuosiin on tarjolla, siihen kannattaa tarttua. Kirja kuuluu viime aikojen parhaisiin lukukokemuksiini!
Pertti Forss
Kirjaesittely: Pöllöt ja Lintuharrastajan lajiopas
Kirjaesittely on julkaistu Ympäristö ja Terveys-lehdessä 8/2023
Matti Alasaarela, Esa Hohtola ja Jari Peltomäki
Pöllöt. Metsiemme hiljaiset saalistajat
Docendo 2023. 204 s. Sidottu. Kustantajan verkkokaupassa 29,95 €
Tero Linjama ja Jussi Murtosaari
Lintuharrastajan lajiopas
Docendo 2023. 336 s. Sidottu. Kustantajan verkkokaupassa 27,95 €
Lintuharrastajia tai muutoin linnuista kiinnostuneita on hemmoteltu jo vuosikausien ajan lukuisilla korkeatasoisilla lintukirjoilla. Suomalaisten lintukirjojen sisältö, kuvitus, ulkoasu ja painotekniikka ovat huippuluokkaa. Tässä esitellään kaksi hyvää esimerkkiä.
Alasaarelan, Hohtolan ja Peltomäen kirja Pöllöt on hyvä yhteenveto kymmenestä maassamme pesivästä pöllölajista. Kustakin lajista kerrotaan mm. ravinnosta ja pesinnästä sekä esiintymisestä. Alasaarelan ja Peltomäen tekstit pöllötapaamisista ovat mukavaa luettavaa ja ne istuvat mainiosti Alasaarelan perustekstin yhteyteen. Hohtolan tietoiskut pöllöjen ominaisuuksista lisäävät olennaisesti kirjan antia. Kirjan valokuvat ovat erittäin korkeatasoisia ja samalla ne kelpaavat hyvin määritysavuksi, vaikka kyseessä ei olekaan varsinainen pöllöjen määritysopas.
Kirjan teksti on kauttaaltaan helposti luettavaa hyvää asiaproosaa. Kirjan lukeminen tarjoaa helpon tavan tutustua pöllöjen elämään verrattuna alkukevään yönseudun pöllöretkiin, jolloin lähes takuuvarmasti vilu ja nälkä tulevat tutuiksi. Toivottavasti kirja osaltaan edistää myönteistä suhtautumista pöllöihin ja auttaa niiden suojelussa!
Kotimaisin voimin tehdyn lintujen määritysoppaan tekeminen on tänä päivänä harvinainen ja hatunnoston arvoinen suoritus. Lintujen määritysoppaiden joukossa Linjaman ja Murtosaaren kirja pärjää hyvin. Vuosien myötä osa lintuoppaiden käyttäjistä on mieltynyt piirroskuvituksiin osa taas valokuvateoksiin. Tässä on siis päädytty Murtosaaren ottamiin valokuviin, jotka ovat todella hyviä ajatellen kirjan käyttöä määritysoppaana. Teksti on tiivistä – mutta erittäin asiantuntevaa ja sujuvaa. Niin kuin määritysoppaassa tuleekin olla.
Kirjan syntyminen on pitkän projektin tulos ja lintujen parimääräarviot eivät ole aivan kaikilta osin ajan tasalla. Esimerkiksi kirjokertulle esitetty parimäärä 300 tuntuu kovin korkealta ja kattohaikarakin taisi pesiä joitain vuosia sitten Koski TL:ssä. Linnun rakenne on esitetty hyvin havainnollisesti ja selkeästi – paremmin kuin missään muistamassani lintukirjassa. Sivujen 14–17 omaksuminen auttaa huomattavasti ymmärtämään erilaisia tunnistus- ja määritystekstejä.
Kirjan koko ja paino ovat sen verran reiluja, että maastoon kirjan viitsii ottaa vain harva. Mutta mukavan retkipäivän päätteeksi kirjan äärellä voi palata päivän havaintoihin ja varmistella niitä. Lajiääniä pääsee kuuntelemaan kännykällä tai tabletilla sivujen alareunassa olevien QR-koodien avulla. Tämä lisää kirjan käyttökelpoisuutta määritysoppaana. Hyvä oivallus on maininta samantyyppisistä äänistä, joihin kuulleensa linnun saattaisi sekoittaa. Samoin pieniä mutta käyttäjää hyödyttäviä tietoja ovat mm. lintujen lajinimet myös ruotsiksi ja englanniksi sekä lajin uhanalaisuusluokitus.
Molempia kirjoja voi lämpimästi suositella linnuistamme ja ylipäätään Suomen luonnosta kiinnostuneille.
Pertti Forss, Ympäristökustannus Oy:n hallituksen puheenjohtaja ja lintuharrastaja vuodesta 1970
Kirjaesittely: Metsälampi
Kirjaesittely on julkaistu Ympäristö ja Terveys-lehdessä 6/2023.
Jukka Mikkonen ja Harri Hakala
Metsälampi
ntamo. Helsinki 2023. 328 s. Sidottu.
Ovh 45 €, kustantajan verkkokaupassa 34,90 € + toimituskulut 10 €
Maamme vesiluonnosta julkaistujen kirjojen määrä on melkoinen. Lukuisat järvet, joet ja merialueet ovat saaneet oman kirjansa – monet kohteet useammankin. Lisäksi monissa suomalaista luontoa käsittelevissä ”yleisluontokirjoissa” on vesiluonto oikeutetusti vahvasti esillä. Suomalaiseen luontoon olennaisesti kuuluvat lammet ovat kuitenkin jääneet vähälle huomiolle. Jukka Mikkosen (teksti) ja Harri Hakalan (kuvat) Metsälampi pyrkii korvaamaan tätä puutetta. Jukka Mikkonen on tutkija ja kirjoittaja Jyväskylän yliopistossa. Harri Hakalalla on puolestaan monipuolinen työura ja tällä hetkellä hän koordinoi Järvi-Suomen maaseudun ympäristö- ja ilmasto-ohjelmaa alueen ELY-keskusten kanssa.
Kirjassa palataan useaan otteeseen järven ja lammen määrittelyn vaikeuteen. Ja toisaalta kuinka pienet vesiaiheet kuten lähteet, erilaiset vesikuopat ja allikot sekä keidassoiden avovesikuljut luetaan lammiksi. Kosteikkojen suojeluun tähtäävässä kansainvälisessä Ramsarin sopimuksessa lampien ylärajaksi päätettiin 8 hehtaaria. Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto käyttää samaa rajausta. Vertailun vuoksi: jalkapallokentän pinta-ala on 0,7 hehtaaria.
Lampia arvellaan maassamme olevan noin 200 000 eli enemmän kuin järviä. Kirja vilisee erilaisia vesiin liittyviä tietoja. Yksi mielenkiintoinen tieto oli, ettei saamen kielessä ole suoraa vastinetta lampi-sanalle. Ja Lapissahan lampia riittää. Kirjan mukaan yli puolet maamme lammista sijaitsee Inarin pohjoispuolella.
Kirja avaa lukijalle oivallisesti lampien moniulotteista merkitystä. Kirjassa esitellään kiitettävästi lampien historiaa. Ehkä lampien nykytilanteesta, esimerkiksi lampien vedenlaadusta, olisi voinut kertoa enemmänkin. Lampien suojelutilanne ja -tarpeet on muistettu ottaa mukaan. Lampien kalastosta olisi voinut lukea lisääkin – ehkä kerrottavaa ei vain ole niin paljoa.
Kirjan ulkoasu on perinteinen, mutta toimii hyvin. Kuvatekstejä jäin kaipaamaan. Harri Hakalan mielenkiintoiset ja monipuoliset valokuvat olisivat kaivanneet muutamaa selittävää sanaa. Samoin jäin kaipaamaan hyvää asiahakemistoa.
Kirjan sisältö on paikoitellen tietyllä tavalla hyppivää ja juoni tuppaa karkaavan aika ajoin. Mutta tietoa kirja on tulvillaan ja lukijan lampitietous lisääntyy aivan varmasti. Kirjan tekijät ja kustantaja ansaitsevat suuren kiitoksen maamme lampien merkityksen esille ottamisesta. Toivottavasti erityisesti vesiluonnostamme kiinnostuneet löytävät Metsälammen. Kaiken kaikkiaan mukava ja antoisa lukukokemus.
Pertti Forss
Kirjaesittely: Koteja Vanhassa Raumassa
Kirjaesittely on julkaistu Ympäristö ja Terveys-lehdessä 5/2023.
Toimituskunta: Hanna Elo, Marja Hakola, Helena Hietanen, Ilse Juntikka ja Maija Tuhkanen
Koteja Vanhassa Raumassa
Moreeni 2022. 240 s.
ISBN 978-951-1-41298-4
Viehättävä kirja viehättävän Vanhan Rauman kodeista
Kirjassa esitellään Vanhan Rauman asumista ja koteja, idyllisiä koristeellisia puutaloja sekä niiden vanhan ajan henkeä tämän päivän koteina. Esittelyssä on kaksitoista raumalaista kotia historiallisella ja ainutlaatuisella Rauman puukaupunkialueella, kaupungin sydämessä.
Kirjan tekemisessä on haastateltu asukkaita, jotka ovat kertoneet kunnostustyöstään ja kokemuksistaan talojen historian ja vanhan tunnelman säilyttämiseksi – talon ehdoilla. Kotien asukkaat ovat kertoneet, minkälaisia muutoksia taloissa ja pihapiireissä on tehty ja miten. Kirjassa kuvaillaan myös huoneistojen vanhaa sisustusta ja talojen menneisyyttäkin on avattu. Asukkaat ovat kertoneet, miten he ovat päätyneet vanhan puukaupunkialueen asukkaiksi. Tiedossa on ollut historiallisen arvon tuoma vastuu ja asenteena vanhan kunnioittaminen.
Kirjassa on runsaasti kiehtovia kuvia aina pihapiireistä ja rakennuksista tapettien ja lankkulattioiden yksityiskohtiin saakka. Pääosin valokuvat on ottanut Katja Hagelstam.
Kirja on lämminhenkinen ja kiinnostavaa luettavaa ja katseltavaa. Jo vuosikymmeniä sitten Vanhaan Raumaan rakastuneena totean, että tykkäsin ja suosittelen!
Rauma on Suomen kolmanneksi vanhin kaupunki, se on saanut kaupunkioikeudet 17.4.1442. Vuonna 2022 kaupunki vietti 580-juhlavuottaan.
Vanha Rauma hyväksyttiin maailmanperintöluetteloon vuonna 1991 ainutlaatuisena esimerkkinä elävästä ja hyvin säilyneestä vanhasta pohjoismaisesta puukaupungista. Vanha Rauma on pohjoismaiden laajin yhtenäisenä säilynyt puukaupunkialue. Vanhan Rauman 29 hehtaarin suuruisella alueella on yli 600 rakennusta, joista suurin osa on yksityishenkilöiden omistamia.
Tanja Lohiranta
Kirjaesittely: Pitkä matka huomiseen. Uuden luonnonsuojeluajattelun läpimurto Suomessa 1962–1972
Kirjaesittely on julkaistu Ympäristö ja Terveys-lehdessä 4/2023.
Pasi Reunanen
Pitkä matka huomiseen. Uuden luonnonsuojeluajattelun läpimurto Suomessa 1962–1972
Omakustanne 2022. 430 s. Nidottu. Bookcoverin verkkokaupassa 35 €
FT Pasi Reunasen luonnonsuojeluhistoria on tuhti lukupaketti, reilut 400 sivua ja painoa lähes kilon verran. Ja vielä kun ottaa huomioon, että kirjassa ei ole ensimmäistäkään kuvaa tai kaaviota ja käytetty kirjasinkin on tavanomaista pienempi, niin luettavaa totisesti riittää.
Kirjan teksti on sujuvaa asiaproosaa. Joitakin kirjoitusvirheitä kirjaan on jäänyt, mutta ne eivät häiritse lukemista. Kirjan aihe huomioon ottaen on selvää, että siinä joudutaan mainitsemaan lukematon määrä erilaisia yksityiskohtia. Mutta juuri niitä hyvä historiateos tarvitseekin! Kirjan rakenne on selkeä ja looginen aina sisällysluetteloa myöten. Aihepiireittäin jaettu lähdeluettelo on lukijan kannalta hyvä ratkaisu.
Kirjassa käsitellään luonnonsuojelun historiaa paljon laveammin kuin vain alaotsikossa mainittua ajanjaksoa 1962–1972. Alaotsikko onkin kirjan hankintaa tai lukemaan ryhtyvää ajatellen turhan rajaava. Kirja lähteekin liikkeelle jo 1800-luvulta. Esimerkiksi tutkimusmatkailija A.E. Nordenskiöldin valtionpuistoehdotus (1880) saa ansaitsemansa huomion.
Kirjan yhtenä kantavana teemana on kuvata tuon ajanjakson keskeisten luonnonsuojeluun vaikuttaneiden henkilöiden tekemisiä ja sanomisia. Tämä käsittelytapa toimii kirjassa erittäin hyvin. Tuolloin toiminnassa mukana olleet tai muutoin aihetta seuranneet törmäävät kirjassa lukemattomiin alan tuttuihin konkareihin, joista esimerkkeinä mainittakoon Pekka Borg, Antti Haapanen, Urpo Häyrinen, Reino Kalliola, Pentti Linkola, Pekka Nuorteva, Olli Ojala, Rauno Ruuhijärvi, Pertti Seiskari ja Teuvo Suominen. Eri henkilöiden tekemiset ja sanomiset antavat kirjaan aiheen ansaitsemaa syvyyttä.
Kirjailija Yrjö Kokon tuotannosta todetaan (s. 353), että Pessi ja Illusia (1944) olisi ollut hänen ensimmäinen teoksensa. Jos tarkkoja ollaan, niin ainakin Kotieläin (Otava 1932) ja Pitäkää tulta vireillä (WSOY 1941) ovat kuitenkin vielä varhaisempia.
Kirja käsittelee luonnonsuojelun kenttää hyvin kattavasti. Esimerkiksi metsäpolitiikkaa, ympäristömyrkkyjä ja järjestötoimintaa käsitellään hyvinkin syvällisesti. Erilaisten tilanteiden ja tilaisuuksien taustojen käsittely auttaa ymmärtämään monia tapahtumaketjuja ja alan kehitystä.
Tänä päivänä kirjan julkaiseminen omakustanteena on hatunnoston arvoinen teko. Kirjan tekemiseen käytettyjen työtuntien määrää voi vain kuvitella. Kaiken kaikkiaan kirja on arvokas lisä luonnonsuojelun historiaa käsittelevään kirjallisuuteen. Kirjaa voi lämpimästi suositella kaikille niin luonnonsuojelun historiasta kuin ylipäätään maamme luonnosta kiinnostuneille.
Pertti Forss
Kirjaesittely: Suomen luonto 2100. Tutkimusretki tulevaisuuteen
Kirjaesittely on julkaistu Ympäristö ja Terveys-lehdessä 3/2023.
Kerttu Kotakorpi
Suomen luonto 2100. Tutkimusretki tulevaisuuteen
Bazar Kustannus 2022. Nidottu. 255 s.
Kustantajan verkkokaupassa 15,70 €.
Saatavana myös ääni- ja E-kirjana. Vuonna 2021 julkaistun sidotun version painos on loppuunmyyty.
Tiedotusvälineet käsittelevät ilmastonmuutosta harva se päivä. Uutissirpaleista on usein vaikea muodostaa minkäänlaista kokonaiskuvaa. Kerttu Kotakorven kirja tarjoaa lukijalle hyvän ja monipuolisen yhteenvedon aiheesta. Kirja painottuu ilmastonmuutokseen maamme näkökulmasta, mutta muutamissa kohdin asiaa tarkastellaan myös globaalisti. Kotakorven lähtökohta on, että ilmasto lämpenee ja reilusti, talvet seitsemän astetta ja kesät neljä. Kirjoittaja toteaa, että lähdemateriaalin pohjana ovat kansainvälisen ilmastopaneelin hyväksymät tutkimukset ja niiden pohjalta Suomen oloihin tehdyt vaikutusarviot, joita ovat tehneet etenkin Ilmatieteen laitos, Suomen ympäristökeskus ja Luonnonvarakeskus. Kirjoittaja toteaa realistisesti, että 80 vuoden ajanjakson ennustaminen on vaikeaa. Tuskin kukaan olisi 1940-luvulla osannut ennustaa tämän päivän maailmaa.
Ilmastonmuutoksessa ei ole kyse pelkästään lämpötilan noususta. Sillä on valtava vaikutus koko ekosysteemimme toimintaan. Esimerkkeinä mainittakoon valtamerien mukaan lukien Itämeren lämpeneminen ja meriveden pinnannousu, sadepäivien ja sademäärien kasvu, talvitulvien lisääntymien. Toisaalta kuivuus ja sään ääri-ilmiöt lisääntyvät. Rakennusten rakenteet ovat aiempaa enemmän säiden armoilla, tiet kuluvat ja roudan vähentyminen lisää puustotuhoja. Tykkylumet lisääntyvät samoin tuhohyönteiset ja kasvitaudit. Linnustomme köyhtyy, erityisesti Lapissa ja tunturialueilla. Samoin hyönteiset ja pölyttäjät vähenevät. Vanha sinileväongelma ei ole helpottanut – päinvastoin. Kylmää vettä kaipaavat siika, made, nieriä, lohi, taimen ja harjus ovat vaikeuksissa. Saimaannorppa ja ankerias ovat hävinneet. Metsissämme lajikatoa aiheuttaa vanhan puun ja lahopuun puuttuminen. Lämpötilan nousu tarkoittaa myös hellekuolemien lisääntymistä ja useita muita terveyshaittoja.
Kotakorven sujuvaa ja eloisaa tekstiä oli ilo lukea. Rikasta suomen kieltä! Samalla teksti on kuitenkin asiantuntevaa ja loogisesti etenevää. Kirjoittaja on onnistunut välttämään vaikeita ammattitermejä, joka suuresti auttaa lukijaa. Kirjassa on kohtalaisen vähän numerodataa, sekin on lukijaystävällistä. Kirjan ulkoasu on hyvin pelkistetty, muutama piirroskuvio, siinä kaikki. Kirja tarjoaa lukijalle tuhdin annoksen ilmasto-oppia. Samalla kirja toimii ”perusoppimääränä” sään vaihteluihin ja ylipäätään ilmastonmuutoksen mekanismeihin.
Aika näyttää, kuinka hyvin kirjoittajan ennustukset osuvat kohdalleen – 80 vuoden aikana ehtii tapahtua monenmoista. Tärkeää ei olekaan, osuuko jokin yksittäinen ennustus täysin kohdalleen. Tärkeää sen sijaan on, että me kaikki oivaltaisimme, kuinka ilmastonmuutos on todella moniulotteinen ja meitä kaikkia koskettava. Kirjoittaja toteaakin, että ”ilmastonmuutoksen hillitsemiseen pyrkimisen pitäisi olla ihmiskunnan tärkein tehtävä” (s. 240).
Toivottavasti kirja löytää tiensä tämän päivän päättäjille, opiskelijoille ja koululaisille sekä kaikille muillekin luonnostamme kiinnostuneille ja huolta kantaville. Suosittelen lämpimästi!
Pertti Forss
Lukunurkan lukuvinkit
Lukuvinkit on julkaistu Ympäristö ja Terveys-lehdessä 2/2023.
Minttu Heimovirta
Sutinaa ja suhmurointia – Suomen luonnon ihmeellisiä asukkaita
Kirjapaja 2022. 211 s.
ISBN 978-952-354-487-1
Minttu Heimovirta kertoo teoksessaan kiehtovasti lajien käyttäytymisestä. Siitä, miten luonto on täynnä muun muassa eriskummallisia perhesuhteita, taitavia tappajia, kavalia huijareita, elämänmittaisia liittoja ja lyhyitä lemmenhuveja – kun luontoa tarkkailee, saippuaooppera jää juonenkäänteissä kakkoseksi!
”Saatan kuvata kasvien, sienten ja eläinten toimintaa ihmistermein, jotta ne olisivat mahdollisimman helposti ymmärrettäviä”, Heimovirta sanoo. ”Toivon, että tätä kirjaa luetaan pilke silmäkulmassa.”
Parikymmenvuotiaaksi elävää rupikonnaa Heimovirta kuvaa esimerkiksi näin: ”Tätä peräkammarin poikaa eivät maailman houkutukset kiinnosta. Rupikonna viihtyy kotipiirissään eikä näe tarvetta poistua muutoin kuin kerran vuodessa rilluttelemaan soidinlammikolle. Kutemisen jälkeen se palaa kotiin.”
Kirjassa keskitytään suomalaiseen lajistoon, sellaisiin lajeihin, joihin voi helposti törmätä tavallisella luontoretkellä.
Jorma Luhta, Markus Varesvuo ja Pertti Koskimies
Tunturipöllö
Docendo 2022. 204 s.
ISBN 978-952-382-413-3
Maamme luontokuvauksen mestarit Jorma Luhta ja Markus Varesvuo sekä petolintutuntija Pertti Koskimies kertovat maamme kiehtovimman lintumme uhanalaisesta elämästä.
Tunturipöllö on kertomus tunturien katoilta ja korkeiden taivaiden alta, missä myyttiset lumivalkoiset pöllöt vaeltavat sopuleita ja myyriä etsiessään. Pöllöjä pysähtyy pesimään Lappiin vain parhaina sopulivuosina, ja yhtä yllättäen kuin linnut tulevat, yhtä äkisti ja arvaamattomiksi ajoiksi ne katoavat.
Jorma Luhta on kulkenut luvuttomat taipaleet taivaanrannasta toiseen ja kuvannut kaukana ihmisistä asuvien tunturipöllöjen elämää niin kamerallaan kuin kynällään Markus Varesvuo on tavannut myyttisen linnun niin sattumalta kuin suunnitellustikin ja ikuistanut linnun upeisiin kuviin kertomaan sen elintavoista eri vuodenaikoina.
Pertti Koskimies on koonnut kirjaan tuoreinta tietoa pöllöjen pesinnästä ja vaelluksista.
Kirjaesittely: Trauma ja luonto – eli kuinka selviytyä ekoahdistuksesta
Kirjaesittely on julkaistu Ympäristö ja Terveys-lehdessä 1/2023.
Harri Virtanen
Trauma ja luonto – eli kuinka selviytyä ekoahdistuksesta
SKS Kirjat 2022. Nidottu. 160 s.
Kustantajan verkkokaupassa 29,00 € ja E-kirjana 14,90 €
Kirjan aihe on mitä ajankohtaisin. Kirjan esittelytekstissä todetaan mm. seuraavaa: ”Terapeutti Harri Virtanen auttaa ymmärtämään ekoahdistuksen merkityksellisenä viestinä, johon on reagoitava. Avaimena on myötätunto kaikkea elävää kohtaan – koko sitä elonkehää, josta olemme todella riippuvaisia. Tämä yhteyden kokemus kannustaa meitä tekoihin planetaarisen hyvinvoinnin puolesta. Miten olisi elinvoimainen, rehevä kukoistava planeetta?”
Kirjan lähtökohta ja huoli elämäntapamme vaikutuksesta maapallon tulevaisuuteen ovat kohdallaan. Yksi kirjan keskeisistä käsitteistä on ekopsykologia – meillä ainakin toistaiseksi vähän käytetty termi. Kirjan mukaan ekopsykologia tutkii ihmisen ja luonnon välistä suhdetta. Se näkee mieltä ja sosiaalisuutta myös luonnossa, ei pelkästään ihmisessä. Myöhemmin kirjassa Virtanen toteaa, että ekopsykologia syntyi ekologian ja psykologian rajapintaan ja että myöhemmin se selkiytyi omaksi tieteenalakseen.
Esipuheen mukaan kirjassa on kolme osaa. Ensimmäinen osa ”Luonnosta ja ihmisluonnosta” kertoo, mitä ekopsykologia on. Toinen osa ”Radikaali ekopsykologia” kertoo maailman romahtamisesta, epäonnistumisesta, sankarin matkasta manan maille aliseen, kuoleman kohtaamisesta. Kolmas osa ”Takaisin yhteyteen” on tarina mahdollisuudesta, selviytymisestä ja yhteyden löytämisestä.
Virtasen mukaan kirjan näkökulma on pohjoismaisessa hyvinvointivaltiossa kasvaneen viisikymppisen valkoisen miehen näkökulma, mutta miehen, joka yrittää muuttua!
Luin kirjan kahteen kertaan – lukuisia kohtia useampaankin. Lukukokemus oli monella tavalla hämmentävä. Kirjan punainen lanka katosi allekirjoittaneelta useaan otteeseen. Osaltaan tähän vaikuttivat paikoin oudot käsitteet. Saatoin jäädä myös pohtimaan, miten lapsena Kymijoelle tehdyt onkiretket tai saksanpaimenkoiran hyökkäys mustikkaretken päätteeksi ylipäätään liittyvät kirjan tarinaan. Täysin epäolennainen yksityiskohta on Rachel Carsonin klassikkoteoksen nimi, joka on suomeksi käännettynä Äänetön kevät.
Odotin kovasti kirjoittajan näkökulmaa ja neuvoja ekoahdistuksesta selviytymiseen, tätähän kirjan alaotsikkokin lupasi. Konkreettisia neuvoja löysin kuitenkin vain vähän. Kasvispainotteisen ruokavalion ja kulutuksen vähentämisen hyödyt lienevät jo kaikkien tiedossa. Samoin kävelyn, pyöräilyn ja joukkoliikenteen suosiminen. Vai olisiko niin, että neuvojen puute johtuikin allekirjoittaneen rajoittuneesta kyvystä niitä huomata?
Kaiken kaikkiaan mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä kirja, jonka sulattelu ei ollut aivan yksinkertaista.
Pertti Forss
Kirjaesittely: Sininen sinfonia. Oodi vedelle
Kirjaesittely on julkaistu Ympäristö ja Terveys-lehdessä 8/2022.
Vesa Linna
Sininen sinfonia. Oodi vedelle.
Basam Books Oy. Helsinki 2022.
179 s. Sidottu.
Kustantajan verkkokaupassa 39,90 €.
Vesa Linna on ammattivalokuvaaja ja vapaa kirjoittaja. Hänen ensimmäinen kirjansa käsitteli Helsingin ja Suomenlinnan historiaa 1700- ja 1800-luvuilla. Hänen toinen kirjansa käsittelee kymmenen suomalaisen artistin elämäntarinaa ja suhdetta musiikkiin.
Sinisen sinfonian suurin ansio on veden arvostus ja huoli puhtaan veden riittävyydestä tulevaisuudessa. Kirja käsittelee veden ”suuria linjoja”, esimerkkeinä kappaleiden pääotsikot: Vesi ja maapallo, Vesi ja Suomi sekä Vesi ja avaruus. Linna on perehtynyt vesiteemaan kiitettävästi, vaikka kasvatustieteen maisterina hänellä ei olekaan alan koulutusta tai työkokemusta.
Kirja alkaa Kalevalasta ja Väinämöisestä unohtamatta ajanlaskumme alun käsityksiä vedestä. Luku Vesi ja Suomi jää hieman yleiselle tasolle. Luku päättyy pohdiskeluun Suomen suurimmasta saaresta, joksi kirjassa esitetään Etelä-Suomea. Tästä tulkinnasta voi olla perustellusti toistakin mieltä.
Luku Vesi ja avaruus on mielenkiintoinen yhteenveto ja antaa mielikuvituksellekin tilaa. Olisiko sittenkin jossakin ”lähistöllä” kehittyneenpääkin elämää?
Linna on löytänyt kirjaan paljon tekstiä elävöittäviä yksityiskohtia. Esimerkiksi urheilun puuha- ja monitoimimies Tahko Pihkala (1888–1981) esitti vuoden 1912 Tukholman olympialaisten jälkeen saunomista uudeksi kisalajiksi.
On selvää, ettei kaikkia näkökohtia vedestä ole mahdollista sisällyttää yhteen kirjaan. Ehkä esimerkiksi talousvesi, vesien virkistyskäyttö ja jätevedet olisivat kuitenkin ansainneet laajempaakin käsittelyä.
Kirjan teksti on sujuvaa asiaproosaa. Myös kirjan viimeistely ansaitsee kiitoksen. Pitkästä aikaa luin kirjan, josta en löytänyt ensimmäistäkään kirjoitusvirhettä. Kirjassa on joukko todella hienoja valokuvia, tosin joitakin oli hieman vaikea ymmärtää. Kirjan kalliinpuoleinen hinta voi karsia ostajia.
Pertti Forss
Kirjaesittely: Kurkikuiskaaja
Kirjaesittely on julkaistu Ympäristö ja Terveys-lehdessä 7/2022.
Riitta Saarinen: Kurkikuiskaaja
Kuvat: Tapio Tuomela
Docendo 2022. 180 s. Sid. Kustantajan verkkokaupassa 27,95 €, äänikirjana 16,90 €
Kirja on toimittaja Riitta Saarisen kertomus Jouko Alhaisen elämäntyöstä. Jotkut meistä ehtivät elämänsä aikana enemmän jotkut vähemmän. Jouko Alhainen kuuluu ensin mainittuihin. Hänen elämäntyönsä lintujen ja luonnon parissa onkin hengästyttävä – ja työura jatkuu vielä, vaikka aivan valtaosa hänen ikätovereistaan nauttii eläkepäivistä. Alhaisen lintu- ja luontoharrastuksen pituus onkin kunnioitettava, ensimmäiset lintuhavainnot hän kirjasi kuusivuotiaana ja havaintojen teko alkoi jo vuotta aiemmin. Alhainen on suunnitellut tai rakentanut suuren osan maamme lintutorneista ja hoitanut kotonaan vuosikaudet loukkaantuneita lintuja, erityisesti kurkia sekä tehnyt kurkitutkimusta. Lintutornien ohessa on syntynyt puusiltoja, laitureita, pitkoksia ja opastuskatoksia. Lintutornien rakentaminen alkoi jo kuusivuotiaana Kalvolan Uurtaanjärvellä (nyk. Hämeenlinnaa), jonne kohosi pari metriä korkea torni isän varaston rakennustarpeista. Eteläisin Joukon rakentama torni on Hangon Täktomissa ja pohjoisin Inarin Kaamasjokisuussa. Kaikki korkeimmat lintutornit – yli 20 metriset – taitavat olla Joukon tekemiä, mm. Luhdanjoki Lahdessa, Mäyräkallio Sastamalassa ja Kokemäen Puurijärven Kärjenkallio.
Hän on myös rengastanut lintuja lähes 23 000, yhteensä 133 lintulajia. Ehtipä Alhainen vuonna 1979 myös Koijärvelle. Hän ei osallistunut patojen rakentamiseen, mutta oli paikalla asiantuntijana ja tarkkailijana. Alhainen on työskennellyt myös maatalouslomittajana, tutkimusmestarina Maatalouden tutkimuskeskuksessa, soidensuojeluohjelmassa maanmittarin apuna ja parikymmentä vuotta rakennuselementtejä valmistavassa talotehtaassa. Jouko Alhainen toimii edelleen luontoyrittäjänä Pohtiolammen sääksikeskuksessa Kangasalla.
Joukon työ on noteerattu laajemminkin. Jouko ja vaimonsa Aila kutsuttiin Linnan juhliin vuonna 2018. Jouko on ollut valmis jakamaan tietojaan ja kokemuksiaan myös muillekin. Kurkikuiskaajasta on tehty lukuisia lehtijuttuja, radiohaastatteluja ja televisio-ohjelmia. Alhainen on esiintynyt myös YLE:n Luontoaamussa ja Luontoillassa sekä uutisissa.
Yksi kirjan ”päähenkilöistä” on naaraskurki Kookka, joka on ollut Alhaisen hoidossa vuodesta 1993 saakka. Kookka täytti siis tänä vuonna 29 vuotta! Kookka oli löydettäessä orpo poikanen, jonka vasen siipiluu oli katkennut, joten lentäjäksi siitä ei enää ollut. Kookan elämäntarina opettaa paljon kurjista ja ylipäätään linnuista.
Saarinen ja Alhainen tapasivat ensi kerran vuonna 1987, tuolloin aiheena oli petolintujen pesintä Hämeessä. Seuraavan kerran he tapasivat Pohtiolammen sääksikeskuksen merkeissä. Eri vaiheiden jälkeen lopputuloksena on mielenkiintoinen luontokirja.
Kirjaa oli nautinnollista lukea. Kirjan teksti on kauttaaltaan sujuvaa ja lukemaan houkuttelevaa. Tekstistä välittyy Riitta Saarisen aito kiinnostus Alhaisen tekemisiin ja ylipäätään luontoon. Tapio Tuomelan valokuvat sopivat oivallisesti kirjan tunnelmaan. Kirjan myötä Jouko Alhaisen elämäntyö välittyy hienosti lukijoille. Tällaisia luontokirjoja soisi tehtävän enemmänkin.
Pertti Forss
Kirjaesittely: Vesihuollon myytit
Kirjaesittely on julkaistu Ympäristö ja Terveys-lehdessä 6/2022.
Tapio Katko, Petri Juuti ja Riikka Juuti
Vesihuollon myytit
Vastapaino 2022. 213 sivua, nidottu.
Kustantajan verkkokaupassa 26,90 €, e-kirjana 23,90 €
Tampereen yliopiston rakennetun ympäristön tiedekunnan vesihuoltopalveluiden tutkimusryhmässä työskentelevät dosentit Tapio Katko, Petri Juuti ja Riikka Juuti ovat julkaisseet ties kuinka monennen vesihuoltoaiheisen kirjan. Heidän tuotantonsa laajuus on oloissamme uskomaton.
Kirja on jaettu viiteen osaan ja edelleen kahteenkymmeneenneljään artikkeliin, joita kirjoittajat kutsuvat hyvin perustein myyteiksi. Kirjoittajat määrittelevätkin myytin seuraavasti: pitkään vallinnut uskomus tai luulo, joka on vähintäänkin kyseenalainen tutkitun tiedon näkökulmasta. Kirjan jokainen osa päättyy kappaleeseen ”Kysymyksiä keskusteltavaksi”. Allekirjoittaneelle ei oikein auennut, minkälaisissa ryhmissä kirjoittajat ovat ajatelleet keskusteluja käytävän. Jos kirjaa käytetään oppikirjana, saattavat valmiit kysymykset auttaa opetustilannetta. Kirjan viimeisen luvun muodostaa loppupohdinta kestävämmästä vesihuollosta ja sen kehityksestä maassamme. Kotimaiseen vesihuoltoon keskittyvä kirja auttaa lukijaa oivaltamaan, kuinka monisyisen toimintaympäristön vesihuolto muodostaa. Onhan vesihuolto tekniikkaa, taloutta, kansanterveyttä, luonnonvarojen käyttöä, eri tahojen yhteistyötä ja vaikka mitä.
Kirjan teksti on sujuvaa asiaproosaa ja kirjoittajat ovat varsin hyvin onnistuneet välttämään vaikeita ammattitermejä. Näin kirja soveltuu myös muille kuin vesihuollon ammattilaisille ja jokainen kirjan lukenut saakin aimo annoksen tuoretta vesihuoltotietoutta. Kirjan 19 sivun mittainen lähdeluettelo saa lukijan vakuuttuneeksi kirjoittajien perehtymisestä esittelemiinsä vesihuollon myytteihin.
Pertti O. Väyrysen humoristiset piirroskuvat sopivat kirjan tyyliin. Epäolennaisena yksityiskohtana huomasin kustantajan nettisivujen kertovan, että kirjaa elävöittävät Väyrysen piirroskuvien lisäksi valokuvat. Itse löysin piirroskuvien lisäksi vain kaavioita, taulukoita ja vastaavia.
Pertti Forss
Kirjaesittely: Upea Suomen luonto. Valokuvaajan käsikirja
Kirjaesittely on julkaistu Ympäristö ja Terveys-lehdessä 5/2022.
Jussi Murtosaari
Upea Suomen luonto
Valokuvaajan käsikirja
Docendo Oy 2022. 272 s. Nid.
Kustantajan verkkokaupassa 29,95 €.
Heti aluksi pitää tunnustaa, että allekirjoittanut kuvaa erittäin vähän eikä ymmärrä valokuvaustekniikasta tuon taivaallista. Kirjaa onkin luettu luonto-, lintu- ja kirjaharrastajan silmin.
Jussi Murtosaari on jyväskyläläinen ammattiluontokuvaaja ja tietokirjailija. Upea Suomen luonto on Murtosaaren kymmenes kirja, lisäksi hän on erittäin ahkera lehtiartikkeleiden kirjoittaja. Murtosaari aloitti kuvaamisen jo viisitoistavuotiaana ja nyt hän on ehtinyt kuvata kuudella vuosikymmenellä. Kunnioitettava rupeama luontokuvauksen parissa. Murtosaaren kuvien ja tekstien lisäksi kirjassa on kuuden tunnetun luontokuvaajan kuva-artikkeli.
Maamme luonnosta kiinnostuneita on jo vuosikaudet hemmoteltu toinen toistaan hienommilla kuvateoksilla, joihin tämä Murtosaaren kirja ilman muuta kuuluu. Suomalaisille luontokirjoille on tyypillistä korkealaatuiset kuvat ja näyttävä ulkoasu unohtamatta asiantuntevia tekstejä ja moitteetonta painotyötä. Valtaosa kirjoista on julkaistu suomeksi, joka luonnollisesti rajoittaa kirjojen leviämistä maamme ulkopuolelle. Olisikohan englanniksi käännetylle Murtosaaren kirjalle kansainvälistä kysyntää?
Suomen luonto on toki upea vuodenaikoineen ja vaihtelevine maisemineen. Ehkä kirjaan olisi kuitenkin voinut sisällyttää ainakin joitakin kuvia luontomme vähemmän upeasta puolesta – vaikkapa avohakkuista, ojitetuista soista ja valjastetuista joista. Luontomme monimuotoisuus on koetuksella. Jäin myös kaipaamaan Murtosaaren näkemystä kuvien käsittelyyn. Digiaikakaudella kuvankäsittelyn mahdollisuudet tuntuvat rajattomilta, mutta millainen kuvankäsittely on sopivaa ja millainen taas sopimatonta?
Kirjan teksti on sujuvaa. Murtosaaren tiedot ja kokemukset valokuvaustekniikasta tekivät allekirjoittaneeseen syvän vaikutuksen, vaikka aivan valtaosa siitä menikin niin sanotusti ”yli hilseen”. Kirjassa on kuva (s. 47) Karigasniemen Ailigaksesta, joka on muuten yksi mielipaikoistani pohjoisessa. Kuvatekstin mukaan Ailigas sijaitsee Itä-Lapissa – ei kai sentään. Maallikolle ei oikein auennut, miksi suomalaista luontoa ja luontokuvausta esittelevään kirjaan on kompaktikameroihin liittyen valittu kuva vihertikasta lontoolaisessa puistossa (s. 15).
Luontokuvaajille kuvien tekniset tiedot sekä monet kuvausohjeet ja -vinkit ovat tärkeitä ja heille ne ovat varmasti kirjan keskeistä antia. Kirja eittämättä kuuluukin jokaisen luontokuvaajan kirjahyllyyn, mutta sitä voi lämpimästi suositella jokaiselle Suomen luonnosta kiinnostuneelle. Antoisia nojatuolimatkoja suomalaiseen luontoon ja luontokuvaukseen!
Pertti Forss
Kirjaesittely: Suomalainen järvikirja
Kirjaesittely on julkaistu Ympäristö ja Terveys-lehdessä 4/2022.
Matti Leppäranta, Lauri Arvola ja Timo Huttula
Suomalainen järvikirja
Minerva Kustannus Oy 2021. 338 s. Sidottu
Kustantajan verkkokaupassa 25 €.
Suomalaisia on jo pitkään hemmoteltu todella hienoilla luontokuvakirjoilla ja useimmissa kirjoissa järvimaisema on keskeisessä osassa. Kattavaa tietokirjaa suomalaisesta järvestä on kaivattu jo pitkään. Nyt tämäkin puute on saatu korjattua. Kolmen professorin ja alansa huippuasiantuntijan kirja tulee enemmän kuin tarpeeseen. Kirja tarjoaa monipuolisen yhteenvedon mm. järvien synnystä ja vesistöjemme nykypäivän tilanteesta. Järvien rannoilla asuvia tai mökkeileviä kiinnostanee myös mm. vesiemme lämpötilan ja korkeuden vaihtelut, veden virtaukset, leväkukinnat, ravintoverkostot ja kalasto.
Järven vedenkorkeuden vaihtelun syitä ja järviveden liikkeitä käsittelevät luvut (4 ja 5) olivat ainakin allekirjoittaneelle erityisen mielenkiintoisia. Kirjassa todetaan (s. 172), että sanonta ”joka seitsemäs aalto on suuri”, ei mittausten perusteella pidä paikkaansa. Tätä yleistä kansanviisautta olisi voinut avata lukijalle enemmänkin. Ainakin allekirjoittaneen kokemus on, että järvellä korkeimpien aaltojen esiintymisessä on jonkinlainen säännönmukaisuus. Myös luku 9 suomalaisen järvitutkimuksen vaiheista oli mieleen jäävä. Lukuisat tietolaatikot katkaisevat oivallisesti ”leipätekstiä” ja antavat lukijalle eräänlaisen hengähdystauon. Vesiaiheiset runot ja vastaavat tekstit sopivat kirjan tyyliin paremmin kuin hyvin.
Hakemistojen ja lähdeviitteiden – erityisesti ensin mainittujen – puuttuminen on harmillista. Niiden mukaan ottaminen olisi lisännyt kirjan käyttökelpoisuutta entisestään.
Kirjassa annetaan yksinkertainen keino arvioida jään paksuutta pakkaspäivien määrän ja keskimääräisen pakkasasteluvun perusteella (s. 234). Kirjassa esitetään yksinkertaiset kuvaajat paljaan jään ja toisaalta eristävimmän lumen tilanteelle. Luonnossa jään paksuus kulkee näiden kuvaajien välissä. Tämä on tietoa, joka varmaankin kiinnostaa – tai ainakin pitäisi kiinnostaa – kaikkia jäillä liikkuvia.
Kirjan luettuaan tulee vakuuttuneeksi, että vanha sanonta ”vuodet eivät ole veljeksiä” pitää hyvin paikkaansa järviemmekin suhteen. Kirjan teksti on kauttaaltaan sujuvaa ja asiantuntevaa asiaproosaa. Kirjan lukeminen kasvattaa jokaisen lukijan järvitietoutta. Tekijät ansaitsevat nöyrän kiitoksen kirjan aikaansaamisesta. Parhaatkin asiantuntijat joutuvat hakemaan ja tarkistamaan lukemattoman määrän lähteitä. Kirjaan käytetyn työn määrää voi ainoastaan arvailla. Kirjaa voi lämpimästi suositella kaikille järvistämme kiinnostuneille. Aivan erityisesti kirja kuuluu alan opiskelijoiden sekä järviluonnon parissa toimivien tutkijoiden ja viranhaltijoiden kirjahyllyyn.
Kirjasta huokuu kirjoittajien kiinnostus ja rakkaus suomalaiseen järveen!
Pertti Forss
Kirjaesittely: Vihreät jättiläiset – Suomen suurimmat puut
Kirjaesittely on julkaistu Ympäristö ja Terveys-lehdessä 3/2022.
Aulikki Kauppila, Aino Anttila, Antti Autio, Juha Fagerholm, Jukka Lehtonen, Esko Oksa, Juha Raisio, Jaakko Saarinen, Katja Uski, Anneli Viherä-Aarnio, Henry Väre
Vihreät jättiläiset – Suomen suurimmat puut
Metsäkustannus
Dendrologian Seura – Dendrologiska Sällskapet r.y.
2021. 288 s.
ISBN 978-952-338-086-8
Dendrologian Seuran hanke Suomen suurimpien puiden kartoittamiseksi on koonnut kattavasti mittaustietoa maamme paksuimmista ja pisimmistä puista. Kirjassa esitellään suurimmat tunnetut yksilöt kaikkiaan 73 puu- ja pensassuvusta ja noin 1600 puuyksilön mittaustiedot. Kirjasta saa kiinnostavaa tietoa siitä, kuinka mahtaviksi voivat kasvaa niin alkuperäiset kuin viljellytkin puut Suomessa. Monista puista on myös kerrottu puulajin muualla maailmassa saavuttamia ennätysmittoja.
Mitta- ja paikkatiedot on nostettu selkeästi värillisiin laatikoihin, joista tiedot erottuvat helposti muusta tekstistä. Mittaustietojen lisäksi tekstissä on kuvailtu esiteltäviä puusukuja ja -lajeja sekä kerrottu merkittäviin puihin liittyviä tarinoita. Kirjan lopussa on puiden sijainteja selvittäviä alueellisia karttoja, joista saa apua paikantamiseen, kun suunnitellaan tutustumisretkiä Suomen suurimpien puiden luo. Myös kuvitusta on runsaasti, mikä havainnollistaa osaltaan puiden näköä ja kokoa.
Puiden nimeämisessä on käytetty tieteellisen nimen lisäksi sekä suomen- että ruotsinkielisiä nimiä. Kirjan alussa sisällysluettelo on järjestetty tieteellisen nimen mukaan, kun taas hakemistot löytyvät kirjan lopusta suomeksi ja ruotsiksi.
Teos on päivitetty ja laajennettu jatko-osa seuran vuonna 1995 julkaisemalle Vihreät jättiläiset -kirjalle.
Valitettavasti ainakin tämän kirjayksilön kohdalla kirjan leikkaus- ja nidontatyöt vaikuttavat jääneen vähälle huomiolle. Joissakin kohdin epäonnistunut nidonta vaikeuttaa jopa lukemista.
Tanja Lohiranta
Kirjaesittely: Heräämisiä – kuinka minusta tuli luonnonsuojelija
Kirjaesittely on julkaistu Ympäristö ja Terveys-lehdessä 3/2022.
Juha Kauppinen
Heräämisiä – kuinka minusta tuli luonnonsuojelija
Kustannusosakeyhtiö Siltala. Helsinki 2021. 437 s. Nid.
Kustantajan verkkokaupassa 29,95 €.
Juha Kauppinen on hämeenlinnalainen vapaa toimittaja, joka on valmistunut biologiksi Jyväskylän yliopistosta. Kauppinen on kirjoittanut luonnosta ja ympäristöstä ammatikseen 20 vuotta. Hänet on palkittu useaan otteeseen merkittävillä kirjallisuuspalkinnoilla. Kauppinen tunnetaan pitkistä reportaaseista ja tietyn asian perinpohjaisesta selvittämisestä esimerkkinä Talvivaara.
Kirja on hyvin moniulotteinen. Kirjan alussa Kauppinen kuvaa kasvamistaan aikuiseksi ja samalla luontosuhteensa kehittymistä. Kauppinen on haastatellut reilun vuoden aikana 80 henkilöä – hatunnoston arvoinen suoritus. Haastateltujen joukko on todella monipuolinen, esimerkkeinä mainittakoon Lauri Tarasti, Rauno Ruuhijärvi, Iiro Viinanen, Satu Hassi ja Sixten Korkman. Haastattelut toimivat Kauppisen nuoruusajan jälkeen kirjan punaisena lankana. Haastattelut vievät lukijan koskiensuojeluun, tekoaltaisiin ja voimalaitosrakentamiseen. Sitten siirrytään metsänhoitoon, hakkuisiin ja ylipäätään metsätalouteen. Sieltä jatketaan suojelualueiden syntymiseen, Naturaan, Talvivaaraan, Koijärvelle ja Talaskankaalle. Sen jälkeen Kauppinen käsittelee talouskasvua ja ylipäätään maailmantaloutta – sekin osa kirjasta tarjoaa lukijalle monenlaista pohdittavaa. Kauppinen palaa aina välillä omaan ja sukunsa historiaan, mutta se sopii kirjan tyyliin.
Kirja on kaiken kaikkiaan hyvä yhteenveto suomalaisesta luonnonsuojelusta ja luonnonsuojelupolitiikasta. Kauppinen pohtii myös useaan otteeseen omaa suhdettaan luonnonsuojeluun ja miksi hän on korostanut olevansa jotain muuta kuin luonnonsuojelija. Ehkä asia on hänelle vuosien varrella kirkastunut, koska kirja päättyy virkkeeseen: ”Olen luonnonsuojelija.”
Virheitä kirjasta ei löydy. Kemianteollisuuden johtaja Aimo Kastisen sukunimi on tosin muuntunut Kastikaiseksi (s. 150). Täysin epäolennainen yksityiskohta on kirjan sivumäärä. Kustantajan nettisivut ilmoittavat sivumääräksi 350, lukemassani kirjassa sivuja on kuitenkin lähes sata enemmän.
Seikkaperäinen lähdeluettelo ansaitsee erityiskiitoksen. Kirjan teksti on vahvaa asiaproosaa mutta samalla sisältäen hienoja tunnelmakuvia. Teksti on kauttaaltaan sujuvaa ja kieleltään rikasta. Illalla kirjaa ei malttaisi laskea yöpöydälle, vaan haluaisi viettää vielä hetken kirjan parissa. Kerrassaan hieno lukukokemus. Kirjaa voi lämpimästi suositella kaikille luonnosta ja luonnonsuojelusta kiinnostuneille.
Pertti Forss
Kirjaesittely: Kansallispuistojen kultainen opas
Kirjaesittely on julkaistu Ympäristö ja Terveys-lehdessä 2/2022.
Kansallispuistojen kultainen opas
Toim. Jonna Saari
Karttakeskus 2021
192 s. Sidottu. Hinta noin 25–29 € kirjakaupasta riippuen
Ensimmäinen kansallispuistojamme kattavasti esittelevä kirja oli Martti Linkolan Viimeiset erämaat (Weilin+Göös 1966). Sitten seurasi Arno Rautavaaran toimittama Suomen kansallispuistot (Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy 1985). Viimeisten parinkymmenen vuoden aikana on kansallispuistojamme esitteleviä kirjoja julkaistu liuta. Jos mielii retkeilemään kansallispuistoihimme, niin opaskirjoista ei ainakaan ole pulaa. Vähän vanhemmista kirjoista toki puuttuvat aivan uusimmat kansallispuistot.
Kansallispuistojen kultainen opas on kirjoista viimeisin. Kirjan rakenne on perinteinen, kustakin kansallispuistosta on oma lukunsa. Kirja päättyy Sallan kansallispuistoon, joka perustettiin 1.1.2022 ja on maamme 41. kansallispuisto. Puistojen esittely on jaettu 13 kirjoittajan kesken. Useista kirjoittajista huolimatta tekstit muodostavat ehjän kokonaisuuden. Kirja soveltuu mainiosti iltalukemiseksi tulevia retkiä suunniteltaessa.
Useissa luontokohdeoppaissa kartat ovat usein epäselviä tai ainakin aivan liian pieniä. Tällä kertaa karttojen esittämisessä on onnistuttu kiitettävästi. Kirjan koko toki asettaa omat rajoituksensa myös karttojen koolle. Karttoihin on kuitenkin saatu mahtumaan suuri joukko retkeilijää kiinnostavia palveluita. Kustakin puistosta tehdyt tietolaatikot otsikkoina Suosittelemme ja Nauti vuodenajoista ovat hyvä oivallus. Suosittelemme-tietolaatikossa annetaan vinkkejä mm. ensikertalaiselle, pikapiipahtajalle, liikuntaesteiselle ja melojalle. Kirja ottaa kiitettävästi huomioon lapset retkeilijöinä. Monissa kohdin annetaan hyviä vinkkejä, kuinka voi onnistuneesti tehdä perheretken lasten kanssa. Tärkeä näkökulma!
Hyvään kansallispuistoretkeen tämä opaskirja ei kuitenkaan yksinään riitä. Otan vain yhden esimerkin. Isojärven kansallispuiston kohdalla kirja neuvoo vuokraamaan kajakin ja kokemaan kevättulvan laineilta käsin. Kirja ehdottaa myös syysviikonloppua Lortikan vuokratuvalla. Kirja ei kuitenkaan anna vinkkiä, kuinka kajakki tai Lortikan kämppä vuokrataan. Samoin kutakin puistoa koskevan retkikartan olisi voinut mainita. Luontoon.fi -sivuston käyttäminen kirjan rinnalla auttaakin huomattavasti kansallispuistoretken suunnittelussa. Tämä on kirjan tekijöille varmastikin itsestäänselvyys.
Kirjan esipuhe ja takakansi korostavat vastuullista retkeilyä. Tähän teemaan olisi hyvin sopinut lyhyt kuvaus joukkoliikenneyhteyksistä. Useisiin puistoihin tai ainakin lähelle pääsee myös bussilla.
Pari aivan epäolennaista yksityiskohtaa. Hossan puistoa esittelevään tietolaatikkoon (Puiston tunnus, s. 130) on livahtanut Kolin kansallispuiston puiston teksti: Kaskikoivikko. Kolin teksti sitten toistetaan oikeassa kohdassa sivulla 134. Kansallispuistoja jonkisenkin verran kolunneelle ei oikein auennut, mihin viittaa kirjan nimen sana kultainen. Ehkä jokainen lukija saa ymmärtää sen tavallaan.
Kirjan taitto ja ulkoasu ovat perinteisiä, mutta samalla myös retkeilemään houkuttelevia. Aavistuksen – mutta vain sen aavistuksen verran – häiritsi, että paikoin kirjassa on turhan paljon kohteita ylistäviä mainesanoja. Otan vain yhden esimerkin Oulangasta (s. 137, 2 ensimmäistä kappaletta). Kahteen lyhyeen kappaleeseen mahtuvat mm. ”mykistävä kansallispuisto”, ”todellinen superretkikohde” ja ”hurmaa jyrkänteillään”.
Muutama kansallispuisto allekirjoittaneella on vielä käymättä. Niihin tutustumiseen kirja tarjoaa hyvän lähtökohdan. Kirjaa voi lämpimästi suositella retkeilystä, kansallispuistoistamme ja ylipäätään luonnostamme kiinnostuneelle.
Pertti Forss
Kirjaesittely: Suomen ympäristöhistoria 1700-luvulta nykypäivään
Kirjaesittely on julkaistu Ympäristö ja Terveys-lehdessä 1/2022.
Suomen ympäristöhistoria 1700-luvulta nykypäivään
Toim. Esa Ruuskanen, Paula Schönach ja Kari Väyrynen
Vastapaino. Tampere 2021. 473 s. Sid.
Kustantajan verkkokaupassa 42,90 € ja E-kirjana 34,90 €.
Kirjan tekijöillä on ollut rohkeutta ryhtyä vaativan yhteenvedon ja synteesin tekemiseen maamme ympäristöhistoriasta. Lopputulos on enemmän kuin hyvä. Kirja nivoo yhteen sujuvalla tavalla valtavia asiakokonaisuuksia – esimerkkeinä mainittakoon teollistuminen ja kaupungistuminen sekä maailmankauppa ja energiajärjestelmät. Kirja siis keskittyy ympäristöhistorian ”suureen kuvaan” ja paikalliset ympäristömuutokset jäävät vähemmälle huomiolle. Kirjan teksti on kauttaaltaan sujuvaa ja asiantuntevaa. Huolimatta suurehkosta kirjoittajajoukosta – yhteensä 10 kirjoittajaa – teksti on saatu yllättävän yhtenäiseksi ja samantyyliseksi. Lähdeluetteloiden laajuus saa myös lukijan vakuuttuneeksi kirjoittajien paneutumisesta aiheeseen.
Kirjan ulkoasu ja taitto ovat hyvin perinteiset. Kuvia, kaavioita ja tietolaatikoita kirjassa olisi voinut olla enemmänkin. Useat teemat on jouduttu käsittelemään kohtalaisen yleisellä tasolla, esimerkiksi ihmisen suhde luonnonvaraisiin eläimiin tai luonnonsuojelun historia. Tämä on ymmärrettävää, kun ottaa huomioon käsitellyn ajanjakson pituuden ja eri teemojen suuren määrän. Alan hallinnossa työuransa tehneenä silmään pisti hallintoa käsittelevän tekstin vähäisyys. Kirjasta puuttuvat suurelta osin lait ja varsinkin pykälät sekä organisaatiot ja myös henkilöiden nimet. Tältäkin osin lopputulos toimii kuitenkin hyvin. Virheitä kirjasta saa turhaan etsiä. Henry Nygårdin etunimi on tosin muuntunut Mikaeliksi (s. 316) ja jätelain valvontavastuussa puhutaan ympäristösuojelujaostosta (s. 319), jolla tarkoitettaneen sisäasiainministeriön ympäristönsuojeluosastoa. Rachel Carsonin kulttiteoksen Silent Spring vakiintunut suomenkielinen käännös on Äänetön kevät, ei Hiljainen kevät (s. 398). Carsonin sukunimeen on myös livahtanut ylimääräinen ällä. Kirjassa todetaan (s. 424), että ensimmäiset jätevedenpuhdistamot perustettiin jo 1900-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä Helsinkiin. Tarkkaan ottaen ensimmäinen jätevedenpuhdistamo valmistui Lahteen marraskuussa 1910 ja seuraava Helsinkiin vielä saman vuoden puolella.
Ympäristöhistoriaa käsittelevää kirjallisuutta maassamme ei ole julkaistu liikaa. Kirjoittajat ja kustantaja ansaitsevat kiitoksen ja kumarruksen kirjan julkaisemisesta. Kirjaa voikin lämpimästi suositella kaikille aiheesta kiinnostuneille.
Pertti Forss
Kirjaesittely: Me ja muut eläimet
Kirjaesittely on julkaistu Ympäristö ja Terveys-lehdessä 7/2021.
Elisa Aaltola ja Birgitta Wahlberg (toim.)
Me & muut eläimet
Uusi maailmanjärjestys
Vastapaino 2020. 334 s.
ISBN 978-951-768-814-7
Elisa Aaltola ja Birgitta Wahlberg ovat toimittaneet kokoelman artikkeleita teokseksi, joka koostuu usean eri kirjoittajan kirjoituksista. Kirjan kuudessa luvussa käsitellään ihmisen eläinsuhdetta historian, kasvatuksen, taiteen, kielen, lainsäädännön ja yhteiskunnan kautta.
Artikkelit käsittelevät ihmis-eläinsuhdetta eri näkökulmista saattamaan lukijalle ymmärryksen siitä, että eläimet ovat tuntevia ja kokevia olentoja. Kirja pyrkii saamaan lukijan kunnioittamaan ihmiseläinten lisäksi myös muita eläimiä ja pohtimaan omaa käyttäytymistään ja tomintaansa: miten voisimme kohdella muita eläimiä tavalla, joka auttaa kaikkia lajeja selviytymään tulevaisuudessa.
Kirjan tieteellinen tausta löytyy kriittisestä eläintutkimuksesta, jonka lähtökohtana on, että myös toislajisilla eläimillä on yksilöinä moraalinen ja poliittinen painoarvo. Yksi kirjan lähtökohdista onkin, että eläimet tulee kohdata arvokkaina, mielellisinä ja kokevina yksilöinä. Sisällössä keskitytään tulevaisuuteen, jossa tavoitellaan kaikille eläimille hyvää elämää.
Birgitta Wahlberg käsittelee artikkelissaan mm. Eläinoikeusjuristit ry:n perustuslakimuutosehdotusta, jossa eläinten perusoikeuksille annetaan konkreettinen ja perusteltu sisältö. Ehdotuksen ensimmäisen pykälän mukaan vastuu eläinten perusoikeuksien, hyvinvoinnin ja suojelun toteutumisesta kuuluu kaikille. Vastuuseen kuuluvat eläinten hyvinvoinnin edistäminen sekä kärsimyksen estäminen ja ennaltaehkäiseminen. Näinhän tuntevan ihmisen pitäisi toimia jo nyt, mutta tällaistakin säädöstä kuitenkin kipeästi kaivataan. Se, että ihminen arvottaa eläimen oman hyötynsä perusteella, ei saa sanella eläimen suojelun tarvetta. Se, että välitetään elävän olennon hyvinvoinnista eikä tuoteta eläimelle kärsimystä, ei ole kenenkään potista pois – päinvastoin!
Yksi tärkeä osansa on kasvatuksellinen näkökulma, joka on huomioitu kirjassa lasten eläinpedagogia -osuudessa. Tässä käsitellään mm. lapsi-eläinsuhteiden rakentumista, lastenkirjallisuuden ohjaavuutta sekä lasten eläinsuhteisiin vaikuttamista kasvatus- ja koulujärjestelmässä.
Kirja on tiivis paketti, mutta artikkelien erilaisuus ja eri käsittelykulmat tuovat lukemiseen vaihtelua ja moniulotteisuutta. Ajateltavaa kirja kyllä antaa. Toivotankin kaikille oikeudenmukaista ja kunnioittavaa eläinsuhdetta – nyt ja tulevaisuudessa!
Kirjan kirjoittajat edustavat suomalaisen kriittisen eläintutkimuksen parhaimmistoa. Eliisa Aaltola, FT, on filosofian erikoistutkija sekä eläin- ja ympäristöetiikan dosentti Turun yliopistosta. Birgitta Wahlberg, VTT, on julkisoikeuden yliopisto-opettaja ja post doc -tutkija Åbo Akademissa.
Tanja Lohiranta
Kirjaesittely: Metsä elää
Kirjaesittely on julkaistu Ympäristö ja Terveys-lehdessä 2/2021.
Kimmo Ohtonen
Metsä elää
Docendo. 256 s.
ISBN 978-952-291-928-1
Metsä elää -kirja on teos Suomen metsien eläimistä, niiden elinolosuhteista ja käyttäytymisestä suhteessa vuodenkiertoon. Kirjassa kerrotaan hetkistä metsäneläinten elämässä; mm. emokarhun äidinvaistoista, teeren soidinmenoista, riekon selviytymisestä Pohjolan talvessa sekä susilauman porukkahengestä. Kerronta on tarinallista ja tapahtumia on käsitelty lempeän värikkäästi – sekä sanoin että kuvin.
Kirjan kirjoittaja Kimmo Ohtonen on myös ottanut kirjan kuvat, joilla onkin suuri rooli teoksen kokonaisuudessa. Kuvat ovat upeita ja niitä on paljon. Kirja on ilman muuta visuaalinen elämys, ja se sopii koko perheelle. Valkoisen karhunpennun katseesta vaikuttuvat varmasti sekä isot että pienet.
Vaikka kirja antaakin elämyksellisen matkan Suomen metsiin tässä hetkessä, se myös herättelee miettimään, miten metsäluonnon käy tulevaisuudessa. Miten avohakkuut vaikuttavat metsien elämään, entä ilmastonmuutos. Mitä vaikutuksia on eläimille, kun vuodenaikojen rytmin muutokset ja eläinten suojautumisominaisuudet eivät enää kohtaa, miten tulevaisuudessa käy eläinten ravinnonsaannin, entä metsäluonnon monimuotoisuuden.
”Kun tarkastelemme metsää omista lähtökohdistamme käsin, emme kuitenkaan usein kykene hahmottamaan sen itseisarvoa, miten monimutkainen elämänverkosto toimii. Metsä ei vastaa, kun sinne huudetaan”, kirjoittaja toteaa kirjassa.
Kimmo Ohtonen on toimittaja ja kirjailija, joka tunnetaan lukuisista luontoa käsittelevistä televisio-ohjelmista, kirjoista sekä hyväntekeväisyystempauksista, kuten vuoden 2012 Norppauinnista. Ohtosen esikoisteos Karhu voimaeläin oli Tieto-Finlandia sekä Bonnierin Suuri journalistipalkinto -ehdokkaana.
Tanja Lohiranta
Kirjaesittely: Retkeilijän vuodenajat
Kirjaesittely on julkaistu Ympäristö ja Terveys-lehdessä 7/2020.
Antti Koli
Retkeilijän vuodenajat
Kohteet ja vinkit lähiluontoon
Karttakeskus. 160 s.
ISBN 978-952-266-662-8
Retkeilijän vuodenajat antaa vinkkejä luontoretkeilyyn eri vuoden- ja vuorokaudenaikoina – milloin missäkin kannattaa retkeillä löytääkseen haluamansa. Kirjassa kerrotaan suomalaisen luonnon tapahtumista sekä luonnossa esiintyvistä kasveista ja eläimistä.
Kirjoittaja tarkastelee muutoksia metsissä, tuntureilla ja kaupunkiluonnossa – pääosin kuitenkin lähiluonnon näkökulmasta – mitä tapahtuu kasvien, nisäkkäiden, lintujen, perhosten, kalojen ja sammakkoeläinten elämässä eri vuodenaikoina.
”Tieto vuodenaikojen merkityksestä ja etenemisestä luonnossa on mielenkiintoista. Samalla tieto lisää onnistuneita havaintoja, eli retket kehittyvät rikkaammiksi.”
Kirjoittaja kertoo oikeista ajankohdista tehdä luontohavainnointeja ja antaa vinkkejä eläinten ja kasvien havainnointiin ja kuvaamiseen. Esimerkiksi kaupunkiketun poikasen voi bongata parhaiten kevät-kesällä hämärän tullen, ja toukokuun alkupäivät ovat etelässä otollisia sammakkoretkeilyyn.
Tekstin oheen on kartalle merkitty aiheisiin liittyviä retkikohteita sekä kerrottu kohteista löytyvistä havainnointimahdollisuuksista. Kohdemerkinnöissä mm. selvitetään, missä ja milloin voi kuunnella tikkojen koputuksia ja hyvällä onnella nähdä lumikon. Tai mihin kannattaa lähteä tarkkailemaan perhosia, mihin sisiliskoja.
Kirjassa on runsaasti kauniita luontokuvia, jotka ovat pääosin kirjoittajan itsensä kuvaamia.
Biologi Antti Koli on helsinkiläinen kokenut tietokirjailija ja valokuvaaja. Retkeilijän vuodenajat on hänen yhdeksäs kirjansa.
Tanja Lohiranta
Kirjaesittely: Jää hyvin, saimaannorppa
Kirjaesittely on julkaistu Ympäristö ja Terveys-lehdessä 2/2020.
Juha Taskinen
Jää hyvin, saimaannorppa
Docendo 2019. 216 s.
ISBN 978-952-291-670-9
Norpan puolustajana Saimaalla
Juha Taskinen kertoo kirjassaan elämästään Saimaalla saimaannorppien rinnalla sekä pitkäjänteisestä työstään saimaannorppien hyväksi ja suojelemiseksi. Hän tutustuttaa lukijan monin eri tarinoin sympaattisiin saimaannorppiin ja niiden elämän eri vaiheisiin.
Taskinen kuvailee omakohtaisia kokemuksiaan pienten kuuttien elämän alkutaipaleista, norppalivelähetyksen rakentamisesta ja norppalivetähdestä, Pullervosta. Omat kiehtovat tarinansa löytyy myös Selänpesijästä, Laulavasta norpasta sekä ”laiturin kokoisesta” Sir Viljosta. Kirja sisältää useita mielenkiintoisia norppatarinoita – kaikki eivät valitettavasti pääty onnellisesti.
Taskinen kertoo kirjassa myös apukinosten kolaustyöstä norppien pesimisen auttamiseksi, norppien pesimisrauhaa ja -suojaa varten. Vuonna 2013 hän ui 250 km:n matkan järvilohien puolesta Saimaan yläjuoksulta alajuoksulle, ns. Lohiuinnin, jonka vaiheista hän on kirjoittanut kirjaan oman lukunsa.
Kirjassaan Taskinen jättää jäähyväiset Saimaan omalle hylkeelle. Hän on päättänyt ryhtyä päätoimiseksi kalastajaksi norpille turvallisilla pyydyksillä. Edelleen norppien ystävänä.
Juha Taskinen kuvailee värikkäästi havainnoistaan ja kohtaamisistaan norppien kanssa. Kirjan kuvitus ja tarinat vievät lukijan kohtaamisiin mukaan, ja mielikuvat kulkeutuvat tapahtumien sisälle – niin iloihin kuin suruihin. Mielessään voi kuulla norpan puhalluksen järvellä ja nähdä kuutin veikeän katseen.
Taskinen ja hänen omistautumisensa työlleen ansaitsee syvän kumarruksen ja hatun noston, ja erittäin uhanalainen norppaamme ansaitsee puolustajansa.
Tanja Lohiranta
Juha Taskinen (s. 1958) on Savonlinnan Haukiniemessä asuva elokuvaohjaaja, valokuvaaja ja tietokirjailija. Saimaa-trilogian ensimmäinen osa Unelma Saimaasta (1991) palkittiin Vuoden luontokirjana ja valtion tiedonjulkistamispalkinnolla. Paluu Saimaalle (2009) vakuutti siitä, että ”Taskisen elämäntyö luonnon puolestapuhujana on vertaansa vailla” (Savon Sanomat). Taskinen on huomioitu myös Tietokirjailijapalkinnolla (2011) ja WWF:n Pandapalkinnolla (2012).
