Hyvää hävikkiviikkoa!
Elintarvike ja Terveys-lehti haluaa aina tavalla tai toisella olla mukana Hävikkiviikossa, sillä ruokahävikin vähentäminen on ehdottomasti yksi lehden tavoitteita. Mm. ammattikeittiöille ja elintarviketeollisuudelle suunnatussa ammattilehdessä ruokahävikkiä käsitellään usein, ja vuoden 2017 ensimmäisessä numerossa se oli jopa koko lehden teemana. Uuttakin teemanumeroa aiheesta suunnitellaan jo ensi vuodelle.
Lehtenä välitämme tietoa ruokahävikin vähentämisestä ja sen merkityksestä, mutta lehden tekijöinä toimimme kuluttajina, joilla kullakin on se oma työsarka hävikin ehkäisemisessä. Itse pohdin hävikkiä useinkin. Nollahävikkiin meidän perheessä ei todellakaan päästä, mutta onneksi biojäteastiaa ruokitaan vanhentuneilla tai pilaantuneilla ruoilla verraten harvoin. Lautasjätettä ei juurikaan synny. Onneksi tässä asiassa ei enää ole niin suuri merkitys sillä, että vanhemmat syövät lasten lautasjätteen, sillä ylimääräisen ruoan tumppaaminen vyötärölle ei ole loppupeleissä se paras tapa. En kuitenkaan millään tahdo kestää sitä, että ruokaa menisi roskiin, joten hätätilanteessa venyn kyllä tähänkin.
Useimmiten meillä menee ruokaa roskin silloin, kun jääkaapin ja kuivaruokalaatikoiden tavarakierto on ikävästi epäonnistunut. Epämääräisiin purkkeihin ja pusseihin havahtuminen tarkoittaa useimmiten sitä, että myöskään parasta ennen -päiväyksiä ei löydy ihan lähiaikojen kalenterista. Tarkastan kyllä yleensä aistinvaraisen laadun ennen hävitystä, mutta keittiön muinaismuistojen kohdalla tämän vaiheen voi ohittaa: vanha mikä vanha. Parhaillaan juon tyhjäksi teepussivarastoani, joka on päässyt huomaamatta yllättävän laajoihin mittasuhteisiin. Päätös olla ostamatta uusia teepusseja ennen kuin entiset on juotu, on nyt tärkeä ja käytännönläheinen hävikinvähentämiskeino.
Kauppojen punalappuisten tuotteiden ostaminen sopii myös kaltaiselleni nuukailijalle, jota motivoi hävikin vähentämisessä hiilijalanjäljen pienenemisen ohella myös ruokalaskun pieneneminen. Ostan mielelläni lounaaksi punaisilla lapuilla koristeltuja eineksiä, ja vaikka hiilijalanjälki yleensä pienenee enemmän kasvis- kuin liharuokia kuluttamalla, tämän linjauksen voi punalappuisten kohdalla unohtaa, koska tässä nyt kuitenkin vähennetään ruokahävikkiä..!
Tänä vuonna olen ottanut ruokahävikin torjuntapatteristoon myös kaksi uutta asetta – ne ovat ResQ ja Fiksuruoka.fi. Puhelimeen ladattava ResQ-sovellus kertoo, mitä hävikkiaterioita lähialueen ravintoloissa olisi pelastettavissa, ja varsin usein olen syöksynyt matkaan hakemaan lounaaksi eineksen sijaan hävikkiateriaa. Tosin varsin tiuhaan olen myös pelastanut leipomomyymälän pullahävikkiä, jolloin pelastettu tuote ei ole tyydyttänyt olemassa olevaa tarvetta vaan luonut sellaisen… Fiksuruoka.fi-verkkokaupassa puolestaan myydään erilaisia elintarvikkeiden hävikkieriä, jotka toimitetaan tilaajalle postipakettina. Korona-aikana kauppa onkin saavuttanut suuren menestyksen, ja tämä verkkokaupan muoto on varmasti tullut jäädäkseen. Jos leipomokaupan pullat luovat uusia tarpeita, niin siten toimivat vielä enemmän Fiksuruoka.fi:n löydöt. Perunalastuja, keksejä, virvoitusjuomia, välipaloja.. tulisimmeko toimeen ilmankin? Mutta edullisemmin lasten karkkipäivän karkit ja omat makeat paheet toki ostaa Fiksuruoasta, ja kun on kotona varastoa, pystyy kauppareissulla paremmin ohittamaan näiden tuotteiden hyllyt. Ja onhan se nyt valtava ilo vastaanottaa herkkupaketteja aina silloin tällöin – ja vielä sädekehä pään päällä!
En ole ainoa, joka toimistollamme pelastaa ruokaa. ResQ-sovellus on myös kahdella muulla puhelimessaan, ja Fiksuruoka.fi:n pakettien sisältökeskusteluihin löytyy myös toinen kokemusasiantuntija. Ja miten mukavaa onkaan syödä yhdessä työkavereiden kanssa pelastettua pullaa!
Hävikin vähentämiselle ei enää edes oikea asenne ole välttämättömyys. Siitä on tullut niin hauskaa, että sitä haluavat tehdä kaikki!
Kaarina Kärnä
