Kirjaesittely on julkaistu Ympäristö ja Terveys-lehdessä 2/2024.
Iida Turpeinen
Elolliset
Kustantamo S&S 2023. 296 s.
ISBN 978-951-52-5977-6
Stellerinmerilehmä sukupuuton muotokuvana
Viime vuonna kaunokirjallisuuden Finlandia-ehdokkaana oli Iida Turpeisen esikoisromaani Elolliset. Kirjasta on puhuttu paljon, ja Kirjakauppaliiton Mitä Suomi lukee -listalla se oli vielä tammikuussakin sijalla 12. Viime vuoden Finlandia-ehdokkaista paremmin on pärjännyt vain kaunokirjallisuuden voittaja Sirpa Kähkösen 36 uurnaa – Väärässä olemisen historia.
Turpeisen kirjan pääosassa on stellerinmerilehmä, jättimäinen, rauhallinen eläin, jonka ihminen metsästi sukupuuttoon vajaassa kolmessakymmenessä vuodessa. Isoja eläimiä oli helppo metsästää, mutta vaikea kuljettaa rantaan, joten niitä tapettiin sen enempää miettimättä, ja osa ruhoista ajautui aaltojen mukana rantaan suurimman osan upotessa mereen. Stellerinmerilehmän liha oli maukasta, mikä koitui sen kohtaloksi.
Kirjassa kerrotaan, kuinka ihmisen on ollut vaikea nähdä omaa lajiaan toisten lajien sukupuuttojen aiheuttajana. On yritetty selittää, että kadonneen lajit ovat vain piiloutuneet, asuvat maan alla (mammutit!), ja kun lajin häviäminen on lopulta hyväksyttävä, löytyykin syy esimerkiksi Raamatun vedenpaisumuksesta.
”Havainnon seuraukset ovat valtavat, vaikeat käsittää. Vakaa, muuttumaton järjestelmä vaihtuu maailmaan, jossa hävitys seuraa hävitystä, jossa tulva hukuttaa maan, asteroidi pimentää taivaan, kerta toisensa jälkeen, ja jossa kerran lukuisista olennoista voi jäädä jäljelle vain luita ja pölyä.”
Lajien suojelutyöstä kirja tuo esille Apskärin luonnonsuojelualueen synnyn. Tiedon ja ymmärryksen lisääntyessä monet luontoihmisetkin joutuivat muuttamaan toimintaansa: esimerkiksi lintujen munien keräily oli yleinen luontoharrastus, joka johti osin myös fanaattiseen kokoelmien kartuttamiseen, jossa harvinaisiksi käyneet munat olivat myös ne halutuimmat.
”Mutta keräilijä kokoaa kaappiinsa nopeasti tavanomaisimmat lajit. Sen jälkeen hänen silmänsä kääntyvät kohti harvinaisuuksia, erämaissa asustavia, ihmistä karttavia lintuja, joiden pesien sijainnit ovat harvojen tuntema salaisuus.”
Elolliset kertoo luonnontieteilijöiden työstä 1700-luvulta alkaen. Tärkeässä osassa ovat myös tieteelliseen työhön olennaisesti liittyneet tutkimusmatkailijat, eläintentäyttäjät, preparaattorit, keräilijät, piirtäjät… Vaikka kyseessä on romaani eikä tietokirja, on tarina vahvasti kiinni historiassa ja Turpeinen antaa äänen todellisille historiallisille henkilöille biofiktion keinoin. Kirjalla on vakava sanoma, mutta ilmaisultaan se on erittäin kaunis.
Kaarina Kärnä
