Kirjaesittely on julkaistu Ympäristö ja Terveys-lehdessä 8/2017.
Susanna Makaroff
Homeäidin päiväkirja
Avain / BTJ Finland Oy 2017, 347 s.
ISBN 978-952-304-119-6
Homeinen totuus
Räikeää valehtelua, tunteita kuohuttavaa oikeussalidraamaa, törkeitä pahiksia, riuskoja palomiehiä ja vähän Italiaakin. Tätä kaikkea tarjoilee Susanna Makaroffin ”Homeäidin päiväkirja” kuin paraskin bestseller, mutta hurjinta tässä se on se, että kyseessä on tietokirja. Kirja on kuvaus espoolaisen perheen homeasuntopainajaisesta perheen äidin näkökulmasta käsin. Kun unelmakoti paljastui homeloukuksi, asui seitsemänhenkisen uusioperheen viidestä lapsesta enää nuorin kotona. Kirjoittaja on viestintäalan yksityisyrittäjä, hänen miehensä palomies. Miehen työkavereille oli käyttöä muutoissa asunnosta toiseen – kaiken kaikkiaan perhe muutti yhdeksän kertaa muutaman vuoden sisällä, välillä tosin ilman mitään ulkopuolista apua.
Perheen henkiset, fyysiset ja taloudelliset resurssit olivat painajaisen alkaessa keskivertoperhettä paremmat. Heillä oli ollut mahdollisuus ottaa iso asuntolaina, joka mahdollisti unelmien rivitaloasunnon hankkimisen Espoosta meren läheisyydestä. Unelmakoti alkoi kuitenkin ensin murentaa fyysisiä voimavaroja, kun äidin ja pojan rankka sairastelukierre alkoi. Päänsärkyä, toistuvia tulehduksia, nenäverenvuotoa, väsymystä, ihottumaa… Kun oireiden syyksi paljastui koti, tuli lähtö. Kahden asunnon loukku tarkoitti mittavaa taloudellista rasitetta, jota alkoivat lisäksi kasvattaa koko ajan paisuvat remonttikustannukset asunnon ja koko taloyhtiön paljastuttua laajamittaiseksi terveysriskiksi. Koska perheelle oli myyty asumiskelvoton asunto, alkoi myös oikeustaistelu kaupanpurusta asunnon myyjien kanssa asianajokuluineen. Perhe velkaantui pahasti. Kun terveys ja talous rakoilevat, kärsii siinä myös henkinen jaksaminen. Se oli kuitenkin tämän perheen oljenkorsi – heillä oli osaamista ja taistelutahtoa hoitaa asioita perusteellisesti ja sinnikkäästi musertumatta valtavan taakan alle. Mutta se vaati aivan valtavasti aikaa, joka oli pois kaikesta muusta, mitä perheen olisi tullut tehdä yhdessä. Lienee selvää, että epätoivolta, riitelyltä tai turhautumiselta ei vältytty.
Kun taloyhtiössä yksi perhe sairastuu ja tuo homeongelman julki, tulee heistä syntipukkeja. Ihmiset ovat usein erittäin valmiita valitsemaan totuutensa, ja he valitsevat sen, mikä maksaa heille vähiten. Makaroff käytti termiä ”omatunnon ohitusleikkaus” ja se oli ilmeisesti tehty varsin usealle taloyhtiön edustajalle, asunnon myyjille ja jopa joillekin alan asiantuntijoille. Valehtelu ei vaikuttanut olevan edes oikeudessa tuomittavaa.
Kirjassa ei tapaukseen liittyvistä ihmisistä puhuttu nimillä, mutta asiaa tuntevat voivat toki tunnistaa henkilöitä. Paikallisen terveystarkastajan työn tärkeä merkitys tuli hyvin esille.
Tänäkään päivänä perhe ei ole kaikesta kokemastaan kuivilla. Taloudellinen ahdinko jatkuu. Kirjan luettuaan ei voi kuin toivoa perheelle koko sydämestään kaikkea hyvää ja mahdollisimman nopeaa paluuta normaaliin, onnelliseen arkeen. Kirjan lopussa on 60-sivuinen tietopaketti homeasuntoon joutuneille ja viitteitä lisämateriaalia kaipaaville.
Kaarina Kärnä
