Kirjaesittely on julkaistu Ympäristö ja Terveys-lehdessä 8/2020.
Mari Pihlajaniemi, Heikki Eriksson, Aleksi Lehikoinen
Linnut ja ilmasto – matka muuttuvaan luontoon
Docendo Oy 2020, 175 s.
ISBN 978-952-291-727-0
Ulkoasultaan helmikuussa 2020 julkaistu Linnut ja ilmasto – matka muuttuvaan luontoon on kaunis luontokirja. Sisällöltään teos on vakava ja vakuuttava. Kirjan kirjoittaja, biologi ja toimittaja Mari Pihlajaniemi kertoo, että lintuja tarkkailemalla pystyy päättelemään paljon ilmastonmuutoksen vaikutuksista koko ekosysteemiin, sillä ravintoverkon huipulla olevina ne heijastavat koko verkon muutoksia. Kirjan muut tekijät ovat valokuvaaja Heikki Eriksson ja Luonnontieteellisen keskusmuseon intendentti, lintututkija Aleksi Lehikoinen. Teos on laaja tietopaketti elinympäristöjen muutosten vaikutuksista erilaisiin lintulajeihin.
Lintuharrastus on kasvattanut viime vuosina suosiotaan. Linnut ovatkin oiva tarkkailukohde: niitä on kaikkialla, ne ovat (verrattain) helposti havaittavia ja lajeja on paljon. Pitkään jatkuneen kattavan seurannan ansiosta lintukantojen kehityksestä on kertynyt runsaasti tietoa. Esimerkiksi Luonnontieteellisen keskusmuseon järjestämät, vapaaehtoisten suorittamat vuosittaiset talvilintulaskennat on aloitettu 1950-luvun puolivälissä, Ahvenanmaalla vuonna 1967. Ensimmäiset lintuasemat on perustettu jo 1920-luvulla.
Pihlajaniemi kertoo erilaisissa elinympäristöissä tapahtuneista muutoksista vuonna 2019 tekemiensä linturetkien ja esimerkkilajien kautta. Kaiken kaikkiaan kirjassa mainitaan peräti 90 lintulajia, joista hyvinkin toistakymmentä on päässyt tarkempaan syyniin. Ahvenanmaan tammikuisista talvilintulaskennoista siirrytään Mäntsälän keväiseen peltomaisemaan ja edelleen alkukesän järviruovikkoon Karjaalle, missä varpuslintuja rengastetaan säännöllisesti joka kesä. Keskikesällä käydään Oulun lähistöllä, Liminganlahden Euroopan mittapuullakin merkittävällä lintukosteikolla. Heinäkuussa on vuorossa Käsivarren alue, missä arktinen elinympäristö on katoamassa Suomesta. Elokuussa on aika seurata lintujen syysmuuttoa Hangon lintuasemalla. Lopuksi käsitellään Siuntion lehtopöllöjä, joiden elämää on tarkkailtu jo vuodesta 1978 lähtien.
Eliölajeille on elinympäristön muutoksessa kolme vaihtoehtoa, ne voivat vain siirtyä, sopeutua tai kuolla. Voisi ajatella, että linnuille siirtyminen on muita eläimiä helpompaa ja ne siksi selviytyisivät ympäristön muutoksesta keskimääräistä paremmin. Lintuihin pätee kuitenkin sama sääntö kuin muihin eliöryhmiin: yleislajit pärjäävät, erikoistuneille lajeille nopea muutos voi olla kohtalokas. Suomeen toki leviää etelästä uusia lintulajeja ja monet tutut lajit ovat runsastuneet ja levinneet pohjoisemmaksi, mutta arktisilla lajeilla ei juuri ole alueita mihin siirtyä. Soiden ja kosteikkojenkin lajit ovat pulassa, sillä niiden elinympäristöt ovat tuhoutumassa muun muassa rehevöitymisen, umpeen kasvamisen, ojituksen ja turvetuotannon takia. Erilaisten elinympäristöjen suojelemiseksi on kuitenkin tehtävissä paljon.
Hätkähdyttävintä kirjassa on käynnissä olevan muutoksen nopeus. Kotoisia lintulajeja tarkastelemalla tulee konkreettisella tavalla näkyviin, miten suuria vaikutuksia lämpenemisellä on jo ollut. Lämmin lukusuositus.
Anne Kotiharju
