Kirjaesittely on julkaistu Elintarvike ja Terveys-lehdessä 1/2018.
Timo Kettunen
Miksi syömisestä tuli niin hankalaa?
Fitra Oy 2017, 256 s.
ISBN 978-952-7196-34-2
Terveellisen syömisen solmut
Jos terveellinen syöminen ei kiinnosta ja kokee voivansa nykyisellä ruokavaliollaan mitä parhaiten, tätä kirjaa ei kannata lukea. Kirja on toki asiapitoisuudestaan huolimatta viihteellinen, mutta niin viihteellinen se ei kuitenkaan ole. Mutta jos on ajatellut julistaa oman hyvinvointinsa ilosanomaa ja siihen liittyvää ruokavaliota kaikille, jotka etsivät parannusta omaan tilanteeseensa, tai on itse muuttamassa ruokavaliotaan ja etsii tietoa asiasta eri tahoilta, tämä kirja suorastaan täytyy lukea.
Kirja perää lukijalta ymmärrystä ja kokonaiskäsityksen muodostamista. Kirjoittaja Timo Kettunen on terveystieteiden maisteri ja farmaseutti, ja hän kehottaa lukemaan kirjansa ensin kokonaan ja vasta sitten käyttämään sitä hakuteoksena eri aiheisiin. Toimin näin, ja minulle kirjan pääviestiksi muodostui se, että ei ole yhtä oikeaa ruokavaliota, joka sopisi kaikille eikä se, mikä on hyvä jollekin, ole välttämättä hyvä toiselle. Tämä pitäisi ymmärtää, ennen kuin alkaa markkinoida omaa ruokavaliotaan muille tai uskoa ravitsemusguruihin, joita on nykyään joka paikka pullollaan. Tämä sisältää sen, että myös Timo Kettuseen tulee suhtautua kriittisesti. Toisaalta on olemassa jo moneen kertaan tutkittuja totuuksia, jotka pätevät useimpien ihmisten kohdalla ja joita ei kokemusasiantuntijoiden kommenteilla kumota.
Ruokavaliotkin tulisi ymmärtää kokonaisuuksina eikä vain napsia mukaan osia sieltä sun täältä hahmottamatta kokonaisuutta tai valintojen vaikutuksia toisiinsa. Esimerkiksi ”luolamieshermannien” paleoruokavaliota ei Kettusen mukaan pidä omaksua ymmärtämättä, että kyseinen luolamies on myös liikkunut paljon etsiessään ja metsästäessään ruokaansa. Myös liikkumisen määrä pitäisi omaksua ruokavalion ohella.
Kettusen kirjoitustyyli on takakansitekstin mukaan humoristinen. Ehkä näin. Kettusella on varmasti ollut hauskaa keksiessään pitkähköjäkin mielikuvituksellisia esimerkkejä asioiden havainnollistamiseksi tai heitellessään sekaan trendikkäitä ilmauksia, joiden kohdalla itsellä välillä jäi ymmärrys puuttumaan. Ja kyllä minäkin pidän Ritari Ässästä ja vielä enemmän Paavo Pesusienestä, mutta voin silti kirjoittaa tekstejä ottamatta heitä mukaan ilman mitään asiayhteyttä käsiteltävään asiaan.
Mutta olihan tämä virkistävä kirja. Hölmöily piti hereillä ja asiaa tuli isolla kädellä.
Kaarina Kärnä