Kirjaesittely on julkaistu Ympäristö ja Terveys-lehdessä 2/2022.
Silja Keränen
Missä syrjä sijaitsee? – Kun kaupunki ei ole kaikki
Kirjapaja 2021, 256 s.
ISBN 978-952-354-335-5
Kuka nyt kotoaan lähtisi – vai täytyykö sittenkin?
Missä syrjä sijaitsee? on kirja aluepolitiikasta ja hyvinvointivaltiosta. Kirjoittaja DI Silja Keränen on kajaanilaisyntyinen, mutta asunut myös Singaporessa ja Helsingissä, kunnes taas palasi juurilleen. Sinne Kajaaniin – sieltähän minäkin olen! Oli todella virkistävää lukea kirjaa, jossa monet esimerkit olivat hyvin läheisiä, koska ne kertoivat siitä kotiseudusta, joka on minullekin hyvin tärkeä. Kajaani on kuitenkin vain yksi juonne ansiokkaassa kirjassa. Syrjäseutujen elinvoima, kaupungistuminen sekä monipaikkaisuus ovat asioita, jotka koskettavat jollain tavalla meitä kaikkia ja joista meillä useimmilla on jonkinlainen mielipide.
Kirja tuo hyvin esille sen, että meille syötetään kaupungistumisen ilosanomaa kehityskulkuna, joka on ikään kuin annettu. Se on tunnistettu megatrendi, mutta se on myös ennuste, että näin käy, jos kaikki jatkuu samaan malliin. Mutta jatkuuko kaikki samaan malliin? Haluammeko, että kaikki jatkuu samaan malliin? Asioihin on mahdollista vaikuttaa, ja tärkeintä tulisi kuitenkin olla ihmisten ja luonnon hyvinvointi asuinpaikasta riippumatta. Ei myöskään ole itsestään selvää, että tiivis kaupunkirakenne on aina ekologisesti paras vaihtoehto. Ihmisten kestävää asumista ja elämistä tulee kehittää kaikkialla. Nykyiseen polttoaineenhintakeskusteluun voi kirjasta myös poimia tosiasian, että syrjäseuduilla EI OLE toistaiseksi mahdollista pärjätä ilman autoa. Ja myös tuet kuuluvat toimivaan aluepolitiikkaan.
Uudempana megatrendinä on tunnistettu monipaikkaisuus, jossa ihmiset jakavat asumisensa useampien paikkakuntien välillä. Ja koronan myötä tietotyöläisten maailmaan iskenyt etätyö ja byrokratiasta vapautuneet etätyökäytännöt lisäävät tätä mallia entisestään.
Oikeaa tietoa syrjäseutuina pidettyjen alueiden elinvoimasta on loppujen lopuksi mediassa aika vähän. Isäni oli Kajaanissa pitkään työttömänä, ja seudun työttömyys on iskostunut minuun syvälle. Kun Kajaanissa asuva ystävättäreni kertoi minulle, että nykyään Kainuussa on useilla aloilla työvoimapulaa, olin suoraan sanoen yllättynyt. Kirjassa kerrotaan myös Pyhännästä, Pohjois-Pohjanmaan vajaan 1600 asukkaan kunnasta, joka on reilusti työpaikkaomavarainen eli SIELLÄ käydään muualta töissä.
Jatkuvalla syrjäseutujen vähättelyllä on ikäviä seurauksia. Ne luovat toivottomuutta alueille, joilla on kieltämättä haasteensa, mutta joita olisi mahdollista kehittää. Asuin itse reilut parikymmentä vuotta pääkaupunkiseudulla, ja alkuajat olivat vaikeita. Mietin silloin, että osan isojen kaupunkien hyvinvointiongelmista voisi selittää se, että niissä asuu paljon ihmisiä, jotka eivät oikeastaan haluaisi asua siellä, mutta ovat työn tai opintojen perässä joutuneet sinne muuttamaan. Kotiuduin kyllä pääkaupunkiseudulle ja viihdyinkin, mutta kyllä se aikaa otti. Oikein suunnitellulla aluepolitiikalla voidaan saada enemmän hyvinvointia aikaiseksi. Sen pitäisi olla ensisijainen asia, jota myös kilpailukyvyn ja muiden aluekehitykseen liitettyjen kriteereiden pitäisi palvella. Ja erityisesti tulee muistaa, että koulutuksella on hyvin suuri merkitys alueiden kehitykselle, sillä jatkuva opintopaikkojen keskittäminen vie nuoret muualle.
Vuoden vaihteen tienoilla olin veljeni kanssa samaan aikaan Kajaanissa käymässä. Hän asuu nykyään Espoossa, minä Porissa. Pohdimme etätyökäytäntöjen mahdollistamaa entistä vapaampaa asuinpaikkavalintaa. Kysyin veljeltäni, voisiko hän itse jossain vaiheessa ajatella asuvansa Kajaanissa. Minä itse olen hyvin tyytyväinen Poriin, jossa on samaa pikkukaupungin viehätystä kuin Kajaanissa. En edelleenkään koe voivani löytää Kajaanista työtä, ja veljenikin totesi, että on se kuitenkin hieman liian… kaukana. Ei kuitenkaan syrjässä.
Kaarina Kärnä
