Kirjaesittely on julkaistu Ympäristö ja Terveys-lehdessä 4/2020.

Panu Pihkala
Päin helvettiä? Ympäristöahdistus ja toivo
Kirjapaja 2017, 301 s.
ISBN 978-952-288-638-5

Panu Pihkala
Mieli maassa? Ympäristötunteet
Kirjapaja 2019, 336 s.
ISBN 978-952-354-086-6

Sanat ympäristötunteille

Minua ei yllätä, että Helsingin yliopiston tutkijatohtori Panu Pihkalan puoleen käännytään nyt myös koronaepidemian aiheuttaman ahdistuksen vuoksi. Pihkala on monitieteelliseltä pohjalta toimiva aktiivinen yhteiskunnallinen keskustelija, ympäristökasvatuksen kehittäjä ja mm. kirjojen Päin helvettiä? ja Mieli maassa? kirjoittaja. Näihin kirjoihin tartuin nyt itsekin pandemian jyllätessä – miettien, että ympäristöahdistus on nyt tullut kaikkien elämään, mutta korona-ahdistuksen muodossa.

Päin helvettiä? -kirjaa voinee pitää Pihkalan pääteoksena. Se on myös ensimmäinen suomenkielinen kirja ympäristöahdistuksesta. Pihkala on taitava ja jopa hauska kirjoittaja aiheestaan huolimatta, ja kirjan lukeminen on lämmin kokemus. Hän peräänkuuluttaa yhteisön merkitystä ympäristökriisin ratkaisussa ja ottaa ympäristöasioista kiinnostuneen lukijankin mukaan ympäristötoimijoiden piiriin. Yhteisöllisyys lievittää ahdistusta ja antaa voimia toimintaan kestävän maailman vuoksi.

On tärkeää, että ympäristötunteet sanoitetaan ja huomataan niiden rooli ympäristöä koskevan laajan yhteiskunnallisen ongelman ratkaisussa – sekä esteinä että voimavarana. Pelkistä ”tosiasioista” puhuttaessa ei välttämättä nähdä niitä tunnepohjaisia rakenteita, joiden avulla pidetään yllä kestämättömiä toimintatapoja tai huomata sitä ristiriitaa, minkä talouskasvuun perustuvan hyvinvoinnin tavoittelu ihmisille tunnetasolla aiheuttaa. Pihkala puhuu myös äänioikeudettomasta surusta. Lähimetsän kaatamisesta tai tuotantoeläinten olosuhteista johtuvaa surua voidaan vähätellä, jolloin sitä ei tarvitse ottaa huomioon. Kun suru tunnustetaan ja nimetään, on se myös alku muutokselle.

Kirjan esimerkit ovat välillä melkoisen herkullisia. En voinut olla nauramatta, kun Pihkala totesi, että jos Timo Soini kokisi ympäristöheräämisen, olisi tällä tarinalla suurempi vaikutus kuin kymmenellä vihreän puheenjohtajan puheella. Pihkala hyödyntää esimerkeissään oivallisesti myös kirjallisuutta, laulujen sanoja, elokuvia ja tv-sarjoja. Huomasin myös kuuluvani harvinaiseen joukkoon. Pihkala pahoitteli spoilausta Tähtien sota -trilogian tapahtumista ”niille kolmelle ihmiselle, jotka eivät ole tietoisia juonenkulusta” – olen siis yksi kolmesta. Sama tilanne oli kohdallani viittauksissa Taru sormusten herrasta -kirjoihin. Mutta en ole pahoillani vaan kiitollinen, että valintani oli hobittien asemasta Päin helvettiä?.

Mieli maassa? kirjaa jatkaa ja kehittää edelleen edellisen kirjan teemoja ollen eräänlainen työkirja ympäristötunteiden omakohtaiselle käsittelylle. Se on myös ympäristötunteiden sanakirja, joka listaa ja esimerkein esittelee erilaisia ympäristöön liittyviä tunteita. Olin vallan ilahtunut, kun löysin kirjasta omakohtaisesti läheiset ympäristötunteet kuten jätehuoneraivo, pihvisyyllisyys (kohdallani parempi ilmaus on kuitenkin makkarasyyllisyys) ja väsymys ”vastarannan kiiskeihin”. Yritän myös kovasti olla ympäristöreipas.

Jos tuntuu, että kaikki menee päin helvettiä, törmäytä tunteesi Pihkalan kirjaan. Kirjassa on mukana myös toivo.

Kaarina Kärnä