Kirjaesittely on julkaistu Ympäristö ja Terveys-lehdessä 4/2023.
Pasi Reunanen
Pitkä matka huomiseen. Uuden luonnonsuojeluajattelun läpimurto Suomessa 1962–1972
Omakustanne 2022. 430 s. Nidottu. Bookcoverin verkkokaupassa 35 €
FT Pasi Reunasen luonnonsuojeluhistoria on tuhti lukupaketti, reilut 400 sivua ja painoa lähes kilon verran. Ja vielä kun ottaa huomioon, että kirjassa ei ole ensimmäistäkään kuvaa tai kaaviota ja käytetty kirjasinkin on tavanomaista pienempi, niin luettavaa totisesti riittää.
Kirjan teksti on sujuvaa asiaproosaa. Joitakin kirjoitusvirheitä kirjaan on jäänyt, mutta ne eivät häiritse lukemista. Kirjan aihe huomioon ottaen on selvää, että siinä joudutaan mainitsemaan lukematon määrä erilaisia yksityiskohtia. Mutta juuri niitä hyvä historiateos tarvitseekin! Kirjan rakenne on selkeä ja looginen aina sisällysluetteloa myöten. Aihepiireittäin jaettu lähdeluettelo on lukijan kannalta hyvä ratkaisu.
Kirjassa käsitellään luonnonsuojelun historiaa paljon laveammin kuin vain alaotsikossa mainittua ajanjaksoa 1962–1972. Alaotsikko onkin kirjan hankintaa tai lukemaan ryhtyvää ajatellen turhan rajaava. Kirja lähteekin liikkeelle jo 1800-luvulta. Esimerkiksi tutkimusmatkailija A.E. Nordenskiöldin valtionpuistoehdotus (1880) saa ansaitsemansa huomion.
Kirjan yhtenä kantavana teemana on kuvata tuon ajanjakson keskeisten luonnonsuojeluun vaikuttaneiden henkilöiden tekemisiä ja sanomisia. Tämä käsittelytapa toimii kirjassa erittäin hyvin. Tuolloin toiminnassa mukana olleet tai muutoin aihetta seuranneet törmäävät kirjassa lukemattomiin alan tuttuihin konkareihin, joista esimerkkeinä mainittakoon Pekka Borg, Antti Haapanen, Urpo Häyrinen, Reino Kalliola, Pentti Linkola, Pekka Nuorteva, Olli Ojala, Rauno Ruuhijärvi, Pertti Seiskari ja Teuvo Suominen. Eri henkilöiden tekemiset ja sanomiset antavat kirjaan aiheen ansaitsemaa syvyyttä.
Kirjailija Yrjö Kokon tuotannosta todetaan (s. 353), että Pessi ja Illusia (1944) olisi ollut hänen ensimmäinen teoksensa. Jos tarkkoja ollaan, niin ainakin Kotieläin (Otava 1932) ja Pitäkää tulta vireillä (WSOY 1941) ovat kuitenkin vielä varhaisempia.
Kirja käsittelee luonnonsuojelun kenttää hyvin kattavasti. Esimerkiksi metsäpolitiikkaa, ympäristömyrkkyjä ja järjestötoimintaa käsitellään hyvinkin syvällisesti. Erilaisten tilanteiden ja tilaisuuksien taustojen käsittely auttaa ymmärtämään monia tapahtumaketjuja ja alan kehitystä.
Tänä päivänä kirjan julkaiseminen omakustanteena on hatunnoston arvoinen teko. Kirjan tekemiseen käytettyjen työtuntien määrää voi vain kuvitella. Kaiken kaikkiaan kirja on arvokas lisä luonnonsuojelun historiaa käsittelevään kirjallisuuteen. Kirjaa voi lämpimästi suositella kaikille niin luonnonsuojelun historiasta kuin ylipäätään maamme luonnosta kiinnostuneille.
Pertti Forss
