Kirjaesittely on julkaistu Elintarvike ja Terveys-lehdessä 1/2023.
Annika Luther
Rukiin viljava historia
Kustantamo S&S 2022, 288 s.
ISBN 978-951-52-5570-9
Jokapäiväinen leipä ei ole itsestäänselvyys
Annika Lutherin Rukiin viljava historia oli viime vuonna yksi tietokirjallisuuden Finlandia-ehdokkaista. Kirja on laaja katsaus maanviljelyn, kasvinjalostuksen, suomalaisen ruoan ja maaseudun historiaan, jossa ruis on tarinan punainen lanka. Se sisältää myös otteita kaunokirjallisuudesta ja runoudesta, joissa ruis on ollut mukana. Kirja on kuvitettu Herta Donnerin piirroskuvin. Kirjan alkuteos on ruotsinkielinen ja sen on suomentanut Kari Koski.
Kirjan johdanto ja alkuluvut vaikuttivat vähän sekavilta, mutta kun pääsee tarinaan ja Lutherin tyyliin mukaan, alkaa tietoa tulla kahmalokaupalla ja lukijan mielikuvitustakin ruokitaan lukuisin kuvauksin ja yksityiskohdin. Rukiilla on ollut valtava merkitys suomalaisten ruokahistoriassa, joten eipä ole ihme, että kun vuonna 2016 valmistauduttiin Suomen satavuotisjuhliin ja äänestettiin kansallisruoasta, 50 000 osallistujasta 10 000 äänesti ruisleipää. Luther kertoo myös nälkävuosista ja avaa lukijalle, mitä ”alavilla mailla hallan vaara” voi kaikessa karuudessaan tarkoittaa ihmisille, joiden elämä on ollut kiinni sadon onnistumisessa.
Maaseutuun liittyy tänä päivänä paljon nostalgiaa ja tätä käytetään hyväksi myös markkinoinnissa. Luther lanseeraa käsitteen ”Vaahteramäen Eemeli -pesu” viherpesun ja vastaavien rinnalle, ja tällä tarkoitetaan mielikuvaa sellaisesta maataloustuotteesta, jolle ei löydy katetta nykyisistä tuotantotavoista. ”Riihiruis” ei ole välttämättä riihtä nähnytkään. On kuitenkin vielä harrastajia ja pienviljelijöitä, jotka pyrkivät säilyttämään maatiaislajikkeita. He tekevät todella tärkeää työtä, sillä maatiaislajikkeilla on monimuotoisuuden ja uudenlaisiin olosuhteisiin sopeutumisen kannalta suuri merkitys. Lutherin kirja ottaa myös kantaa ja päättyy lukuun ”Miten ruokkia huomisen maailma?”. Vastaukseen sisältyy myös ruis.
Kaarina Kärnä
