Kirjaesittely on julkaistu Ympäristö ja Terveys-lehdessä 1/2023.
Harri Virtanen
Trauma ja luonto – eli kuinka selviytyä ekoahdistuksesta
SKS Kirjat 2022. Nidottu. 160 s.
Kustantajan verkkokaupassa 29,00 € ja E-kirjana 14,90 €
Kirjan aihe on mitä ajankohtaisin. Kirjan esittelytekstissä todetaan mm. seuraavaa: ”Terapeutti Harri Virtanen auttaa ymmärtämään ekoahdistuksen merkityksellisenä viestinä, johon on reagoitava. Avaimena on myötätunto kaikkea elävää kohtaan – koko sitä elonkehää, josta olemme todella riippuvaisia. Tämä yhteyden kokemus kannustaa meitä tekoihin planetaarisen hyvinvoinnin puolesta. Miten olisi elinvoimainen, rehevä kukoistava planeetta?”
Kirjan lähtökohta ja huoli elämäntapamme vaikutuksesta maapallon tulevaisuuteen ovat kohdallaan. Yksi kirjan keskeisistä käsitteistä on ekopsykologia – meillä ainakin toistaiseksi vähän käytetty termi. Kirjan mukaan ekopsykologia tutkii ihmisen ja luonnon välistä suhdetta. Se näkee mieltä ja sosiaalisuutta myös luonnossa, ei pelkästään ihmisessä. Myöhemmin kirjassa Virtanen toteaa, että ekopsykologia syntyi ekologian ja psykologian rajapintaan ja että myöhemmin se selkiytyi omaksi tieteenalakseen.
Esipuheen mukaan kirjassa on kolme osaa. Ensimmäinen osa ”Luonnosta ja ihmisluonnosta” kertoo, mitä ekopsykologia on. Toinen osa ”Radikaali ekopsykologia” kertoo maailman romahtamisesta, epäonnistumisesta, sankarin matkasta manan maille aliseen, kuoleman kohtaamisesta. Kolmas osa ”Takaisin yhteyteen” on tarina mahdollisuudesta, selviytymisestä ja yhteyden löytämisestä.
Virtasen mukaan kirjan näkökulma on pohjoismaisessa hyvinvointivaltiossa kasvaneen viisikymppisen valkoisen miehen näkökulma, mutta miehen, joka yrittää muuttua!
Luin kirjan kahteen kertaan – lukuisia kohtia useampaankin. Lukukokemus oli monella tavalla hämmentävä. Kirjan punainen lanka katosi allekirjoittaneelta useaan otteeseen. Osaltaan tähän vaikuttivat paikoin oudot käsitteet. Saatoin jäädä myös pohtimaan, miten lapsena Kymijoelle tehdyt onkiretket tai saksanpaimenkoiran hyökkäys mustikkaretken päätteeksi ylipäätään liittyvät kirjan tarinaan. Täysin epäolennainen yksityiskohta on Rachel Carsonin klassikkoteoksen nimi, joka on suomeksi käännettynä Äänetön kevät.
Odotin kovasti kirjoittajan näkökulmaa ja neuvoja ekoahdistuksesta selviytymiseen, tätähän kirjan alaotsikkokin lupasi. Konkreettisia neuvoja löysin kuitenkin vain vähän. Kasvispainotteisen ruokavalion ja kulutuksen vähentämisen hyödyt lienevät jo kaikkien tiedossa. Samoin kävelyn, pyöräilyn ja joukkoliikenteen suosiminen. Vai olisiko niin, että neuvojen puute johtuikin allekirjoittaneen rajoittuneesta kyvystä niitä huomata?
Kaiken kaikkiaan mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä kirja, jonka sulattelu ei ollut aivan yksinkertaista.
Pertti Forss
