Kirjaesittely on julkaistu Ympäristö ja Terveys-lehdessä 8/2022.

Antti Isokangas, Jani Niipola ja Riku Vassinen
Viherpesuopas
Nemo 2022. 311 s.
ISBN 978-951-1-42250-1

 

Antti Isokankaan, Jani Niipolan ja Riku Vassisen kirja alkaa Tuuli Kousan esipuheella ja lauseella ”Yhteiskunnassa on viimein havahduttu siihen, että yrityksillä on keskeinen rooli maapallon pelastamisessa.” Ja yritykset ovat myös ottaneet tämän roolin pääosin tosissaan. Valitettavasti osa on jäänyt sanahelinän asteelle, eli he lähinnä vain kertovat ottaneensa tämän tosissaan. Jos sanoja on enemmän kuin tekoja, on kyse yleensä viherpesusta, mistä tämä kirja kertoo. Viherpesuohjelman lisäksi kirjassa käydään läpi pinkki-, purppura-, sateenkaari-, ruskea- ja valveutuneisuuspesuohjelmia.

Viherpesuopas auttaa ymmärtämään markkinoinnin maailmaa, tunnistamaan markkinointikoneiston käyttämän pesuohjelman, ja kirjan esimerkit ovat herkullisia. Kirja on suunnattu kuluttajille, mutta se on tärkeä myös yrityksille, jotka haluavat toimia vastuullisesti ja myös viestiä siitä sortumatta viherpesuun. Siihen nimittäin saattaa haksahtaa myös huomaamattaan.

Tyypillistä viherpesua ovat tilanteet, jossa yritys tekee kyllä liiketoiminnassaan tekoja ympäristön hyväksi, mutta samanaikaisesti yritys ei kuitenkaan puutu siihen ongelmaan, millä sen toiminnassa on ympäristön tilan kannalta suurin merkitys. Se voi jopa samanaikaisesti toisaalla tuhota luontoa ja viestiä ympäristöteoista, jotka ovat kuitenkin kokonaisuuteen verrattuna varsin vaatimattomia.

Vastuullisuus ei ole ensisijaisesti markkinointia. Yrityksen on pohdittava toimintaansa kokonaisuutena ja tunnistettava, missä sillä on parannettavaa ja toimia parantaakseen tilannetta. Ympäristöteoista saa toki viestiä, mutta ensin pitää olla jotain oikeasti tehtynä.  Ja myös negatiivisista asioista pitäisi uskaltaa kertoa.

Itse jäin miettimään sitä, että miksi tyypillinen titteli on nykyään ”viestintä- ja vastuullisuusjohtaja”. Myös kirjan kirjoittajista Antti Isokangas on ollut sellainen. Tämä antaa kuvan, että vastuullisuus luodaan viestintäosastolla.

Kirja toi esille myös sen, että kuluttajat – erityisesti ne, joille vastuullisuus ja ympäristöasiat ovat hyvin tärkeitä – voivat olla jo valmiiksi niin asenteellisia, että mikään, mitä ”pahis”yritys tekee, ei vakuuta. He voivat olla myös sokeita oman toimintansa virheille. Jokaisen yrityksen on kuitenkin tehtävä parhaansa, koska, kuten jo aiemmin todettiin, maailmaa on pelastettava, vaikka kiitosta siitä ei kaikilta saakaan.

Viherpesuopas on Suomessa painettu avainlipputuote, ja se on asiaan perehtyneiden asiantuntijoiden perusteellinen ja havainnollinen tietokirja. Kirjailijat ovat nähneet myös sen vaivan, että kertovat asiansa hauskasti ja kansantajuisesti sortumatta termeillä kikkailuun. Luotan tähän kirjaan.

Kaarina Kärnä