Sisäilman mikrobinäytteiden tulkinnat ja erilaiset tilojen käyttäjien oirekyselyt aiheuttavat monenlaista harmia. Suomessa on varsin vähän asiantuntijoita, jotka osaavat tulkita mikrobinäyte- tai oirekyselyjen tuloksia. Maallikkoa on helppo pelotella teknisillä termeillä ja saada hänet tekemään nopeitakin päätöksiä varsin vaatimattomin perustein. Vähäisin tiedoin voidaan asettaa jopa kokonainen rakennus käyttökieltoon.
Ilmastonmuutoksen torjunnassa on havaittavissa myös muita kuin ympäristötavoitteita, tehdään ravitsemus- tai muuta politiikkaa. Sama koskee sisäilmatutkimuksia. Huonoksi väitetyllä sisäilmalla voidaan sulkea kyläkoulu, saada virastolle uusi toimistotalo tai purkaa julkinen rakennus. Kyse ei ole todennetusta terveyshaitasta vaan aivan muista tavoitteista.
Sisäilman ongelmista Suomessa on puhuttu jo vuosikymmeniä. Tutkimuksen määrä lisääntyy ja löydösten tarkkuus kasvaa. Yhä useampi rakennus todetaan vaurioituneeksi. Sisäilmaan liittyvät väärinkäsitykset ja oireilun korostaminen saattavat kuitenkin vaikeuttaa sisäilmaongelmien käsittelyä.
Rakennuksia ei voida jakaa terveisiin ja sairaisiin oireilun tai altistumisen perusteella, vaan kaikissa rakennuksissa on enemmän tai vähemmän altisteita ja niiden aiheuttamia oireita. Jonkinasteisia mikrobiperäisiä vaurioita esiintyy kaikissa rakennuksissa jossain vaiheessa niiden elinkaaren aikana. Kysymys on lopulta siitä, miten sisäilman epäpuhtauksiin kukin meistä reagoi. Sisäilmasta sairastuneille tai sairastumisvaarassa oleville on turvattava tietenkin terveelliset elinolosuhteet, turhia remontteja ja rakennusten purkamisia tulee kuitenkin välttää.
Tapio Välikylä