Satakunnan Kansa uutisoi huhtikuussa Porin Kirjurinluotoon ilmestyneestä taideteoksesta. Tekijää ei teoksen yhteydessä kerrota, mutta teoksella on nimi: ”Sori siitä 5. – 6.2014”. Pieni, alle 10 cm korkea teos on sanomaltaan vaikuttava. Teos muistuttaa tapahtuneesta ympäristökatastrofista, jonka seurauksena kuoli arvioden mukaan yhteensä 4,3 – 4,6 miljoonaa simpukkaa. Pikkujärvisimpukoista arvioitiin kuolleen yli 60 % ja myös suojeltuja vuollejokisimpukoita kuoli runsaasti. Harjavallassa sijaitsevalta Norilsk Nickelin tehtaalta pääsi 4. – 6. heinäkuuta 2014 Kokemäenjokeen prosessiliuosta, joka sisälsi 66 tonnia nikkeliä, 1,3 tonnia kobolttia, 2,3 tonnia ammoniumtyppeä sekä 94 tonnia sulfaattia.
Taideteoksen tekijä haluaa pysyä nimettömänä, mutta hän on Aalto-yliopisto taideopiskelija, joka kertoi Satakunnan Kansassa, että haluaa herättää keskustelua nimenomaan ympäristökatastrofista, ei itse teoksesta saatikka tekijästä. Teos on tarkoitettu sekä muistomerkiksi kuolleille simpukoille että myös muistutukseksi ihmisille siitä, ettei vastaavaa enää koskaan tapahtuisi. Lupaa hän ei ole taiteelle kysynyt, koska anteeksi saa helpommin kuin luvan. ”Sori siitä” sopii moneen.
Mutta on tässä enemmänkin anteeksi pyydeltävää. Teosta, johon kuului myös rannoille piilotettuja osia, on jo rikottu. Taavi-sillan kupeessakin on enää kolme simpukkaa, kun niitä oli alunperin viisi. Onneksi näillä kolmella simpukalla on vielä äänensä ja sanomansa. Meidän pitäisi oppia pitämään enemmän huolta luonnostamme. Ja myös taiteesta. Säilytetään, ei tuhota.
Ajatuksia vesiensuojelusta sisältää myös Ympäristö ja Terveys-lehti 4/2017, joka sopii hyvin kesälukemiseksi laiturille, rannalle tai veneeseen. Ja kyllä sitä selatessa voi kuvitella kuulevansa veden liplatuksen ihan toimistollakin!
