Olen nyt seurannut hallintokoneistoamme kohta puoli vuosisataa. Vuosien varrella olen ollut seuraamassa, joskus läheltäkin, kuinka uudistuksia ja muutoksia tehdään ja perustellaan. Seuraavassa pari ympäristöterveydenhuollon alue- ja paikallishallintoa koskevaa muistoa.
Olin näytteenottajana ja terveystarkastajana 1970-luvulla yhteensä yhteen ikälisään oikeuttavan ajan, siis kolme vuotta. Tuona aikana ja sen jälkeenkin pidettiin itsestään selvänä, että toimijoita neuvottiin ja opastettiin. Ei tietenkään niin kuin rakennussuunnittelija tai konsultti neuvoisi tai ohjaisi vaan antamalla hyviä vaihtoehtoja tai ohjaamalla hyviin ja turvallisiin ratkaisuihin.
Sitten tuli aika, kun missään tapauksessa tarkastaja ei saanut antaa ohjausta, tarkastaja tarkasti ja toimija teki ratkaisut täysin itsenäisesti. Saattoipa käydä niinkin, että toimija ratkaisi ongelman useamman kerran.
Näin mentiin muutama vuosi ja huomattiin että tarkastettava onkin asiakas, joka haluaa ja jonka pitää saada palvelua. Näinhän tietenkin tuleekin toimia, yhteiseen päämäärään päästään yhteistyöllä.
Toinen havainto on se, että kymmenessä vuodessa EU:n kanta on muuttunut aivan päinvastaiseksi. Kyse lienee kuitenkin EU-kortilla pelaamisesta. Siinä vaiheessa, kun AVEja ja ELYjä perustettiin, yhtenä vankkana perusteluna oli se, että sama viranomainen ei voi myöntää lupia ja valvoa niitä. Mitä siitä nyt tulisi? Nyt ollaan perustamassa Valtion lupa- ja valvontavirastoa. Täyskäännös on siis tapahtunut.
Tapio Välikylä