Turvallisuus ja kemikaalivirasto Tukes järjesti kevättapaamisen sidosryhmilleen 23.5.2018 Helsingin Pörssitalossa. Päivän teemana olivat turvallisuuden seitsemän kuolemansyntiä, jotka kaikki käsiteltiin  seminaarin ohjelmassa.

KATEUS. Videon välityksellä tutustuttiin kahteen tukeslaisten eniten kadehtimaan viranomaiseen, jotka olivat tulleet valituiksi henkilöstön äänillä. Entisenä tukeslaisena olin ihan varma, että toinen on Trafi, ja näin olikin. Toinen kadehdittu viranomainen oli Verohallinto. Onnistuneet asiakasystävälliset muutokset olivat kateuden aiheina.

YLPEYS. Tukes oli ylpeä uusista selkokielisistä verkkosivuistaan. Kirjoitin ensin ”sekokielisistä”, mutta sitä ne eivät siis ole. Ylpeä kannattaa olla ja muidenkin kannattaa tutustua!

VIHA. Vihaa käsiteltiin onnettomuuksista oppimisen kautta, ja puhujana oli Jarno Skaffari (Neste Finland). Onnettomuuksia aivan varmasti vihataan kaikkialla, mutta Nesteen mallissa jokaisesta poikkeamasta otetaan opiksi, jotta vihattavaa ei tulevaisuudessa tulisi.

YLENSYÖNTI. Kahvitauolla oli makeaa tarjolla..!

LAISKUUS. Sitran Petri Virtasen otsikkona oli ”Vanha rakkaus vanhoihin käytäntöihin uudistumisen esteenä”. Laiskuutta käsiteltiin lähinnä johtamiseen liittyvänä vanhanaikaisena toimintatapana, jossa ihmisiin ei luoteta, jätetään työntekijöiden voimavarat, innostus ja erilaisuus hyödyntämättä ja pidetään yllä organisaatioajattelun jäykkyyttä ja yksintekemisen mallia.

HIMO – ”kun pienet paketit verkkokaupoista tukkivat Tullin”. Lentotullin esitelmä kävi läpi laillista ja laitonta tuontia. Oman tulliselvitettävän paketin noutamiseen löytyy ohjeet täältä..!

AHNEUS. Paavalin seurakunnan Kari Kanala käsitteli ahneutta, joka on hyvä asia silloin, kun se lisää turvallisuutta tai kun siitä riittää jaettavaksi. J-mieheksi (jalkapallo, jeesus ja juusto) itseään luonnehtiva kirkkoherra totesi kuitenkin, että turvallisuus ei voi koskaan olla ykkösprioriteetti, koska silloin mistään tekemisestä ei tule enää mitään. Turvallisuuden tulee kuitenkin olla mukana kaikessa tekemisessä.

Vaikka synneistä puhuttiinkin, ei syntisäkki seminaarin jälkeen tuntunut erityisen raskaalta. Kanala muistuttikin lopuksi, että kaikilla paheilla on vastahyveensä, ja ilman paheita emme ymmärtäisi hyveitä. Voiko tästä päätellä, että ei ole turvallisuutta, jos emme ymmärrä, mikä on vaarallista? Palaammekin jälleen riskinarvioinnin tärkeyteen.