Ennen oli ilmansaasteita, sitten ilman epäpuhtauksia, ennen oli ongelmajäte, nyt erityisjäte, ennen oli saastuneita maita, nyt pilaantuneita maita, ennen oli kaatopaikka tai jätteiden käsittelyalue, nyt kiertotalouspuisto.
Hämeenlinnan Tuulokseen ollaan suunnittelemassa Kiertotalouspuistoa. Jätteiden ja materiaalien käsittelyalueella on soma nimi. Kiertotalous ja puisto samassa paketissa. Suunnitelman YVA-ohjelman mukaan kevyemmässä vaihtoehdossa pikkuteitä ajaa 5 kuorma-autoa suuntansa päivässä ja raskaammassa vaihtoehdossa 35 kuorma-autoa. Kuormista löytyy ympäristövaikutusten arviointiohjelman mukaan pilaantuneita maita, rakennus- ja purkujätteitä, teollisuusjätteitä, ylijäämäkalkkeja, prosessien tuhkia ja kuonia sekä arina- ja leijupetihiekkoja. Näitä mainittuja aineita sitten lajitellaan, sekoitetaan, murskataan, kiinteytetään, stabiloidaan, huokosilmakäsitellään, käsitellään termisesti eli poltetaan ja loppusijoitetaan. Kaiken kaikkiaan YVA-ohjelmassa kerrotaan niin monenlaisista toiminnoista, että alueelta ei näytä puuttuvan kuin uraanin rikastusmahdollisuus.
Ympäristövaikutuksia ohjelmassa käsitellään joiltain osin laajastikin. Pohjavesialueet sijaitsevat onneksi melko kaukana. Hule- ja suotovedet ohjataan käsittelyn jälkeen puroja pitkin lähijärveen. Toiminnasta tulee melua, torjutaanko sitä tehokkaasti? Pölyhaitta hoidetaan peittämisellä, kuinkahan se onnistuu? Entä millaisessa kattilassa jätteitä käsitellään termisesti? Paljon kysymyksiä, joihin vaikutusalueen kesämökkiläiset ja lähialueen kuntalaiset haluavat vastauksia.
Mahdollisen Kiertotalouspuiston ympäristöluvassa on oltava ympäristön asukkaiden turvallisuuden ja luonnonsuojelun kannalta tarpeelliset lupaehdot. Yrittäjälle on myös asetettava riittävä vakuusvaatimus häiriötilanteiden varalta.
Tapio Välikylä
Mielipidekirjoitus on julkaistu myös Keskihäme-paikallislehdessä.